Viime aikoina olen törmännyt Hopeanuoli-fanipiireissä väitteisiin, joiden esittäjät ovat kokeneet toisten fanien pitävän itseään muita parempina faneina. Luullakseni sarjalla ei ole väliä, tämä koskee varmasti yhtälailla kaikkia kohteita, joilla on ihailijakuntansa. Bändeistä elokuviin, julkkiksiin ja sarjakuviin. Kohteilla, joilla on aktiivinen fanikunta, lienee varmaan joitakin samankaltaisia ilmiöitä verrattuna siihen, mitä olen itse Hopeanuoli-fanipiireissä havainnoinut. (Fanikuntien lisäksi tätä ilmiötä esiintyy kaikissa yhteisöissä, esimerkiksi nettiroolipeleissä.) Jotkut fanit tuntuvat olevan toiminnan keskiössä, koska ovat aktiivisia tai muulla tapaa muita useammin esillä. Tällaisessa on aina klikkiytymisen ja kuppikuntaantumisen vaara. Pahinta on, jos uusia tulokkaita ei oteta ollenkaan sisään ydinporukkaan. Toisinaan ydinporukan ulkopuolelle jättäytyneelle saattaa muodostua vääränlainenkin mielikuva siitä, että aktiivisesti fanitoiminnassa mukana olevat olisivatkin mukana vaikka vain korostamassa itseään. Toisaalta, ydinporukassa toimivat eivät välttämättä huomaa omaa klikkiytymistään.

Itse olen ollut paljon mukana Hopeanuoli-miittien ja muun toiminnan järjestämisessä ja yrittänyt viime aikoina kovasti pohtia näitä kysymyksiä, koska mielestäni on tärkeää, että kaikki fanit tulevat tasapuolisesti huomioiduiksi, eikä ketään syrjitä. Ydinporukka tulee pitää avoimena kaikille, joita kiinnostaa osallistua aktiivisen toimintaan. Tähän on minusta ainakin Ginga-puolella pyritty. Silti on kuulunut kommentteja, että "tietyillä naamoilla" olisi muka joku etuoikeus miittien järjestämiseen tms. Olen ollut melko hämmentynyt tällaisista mielipiteistä, koska a) ei kellään ole edes valtuuksia kieltää muita järjestämästä fanitapaamisia tai muuta ja b) jatkuvasti on pyritty kannustamaan uusia ihmisiä tulemaan mukaan miitteihin ja pyritty ottamaan uudet mukaantulijat innolla vastaan. Kukaan miiteissä käynyt ei ole valittanut jääneensä ulkopuoliseksi ja itse ainakin pyrin tutustumaan jokaiseen uuteen, joka tulee mukaan fanitapaamisiin. (Mikä on muuten haastavaa, kun omistaa huonon kasvo- ja nimimuistin.) Itse koen, että kyse on enemmän siitä, ettei kukaan muu tee mitään. Eivät nykyisin miittejä järjestävät ole sen erityisempiä, he vain kerta toisensa jälkeen tarttuvat toimeen, kun kukaan muu ei sitä tee. Kannustankin jokaista, jolla olisi intoa Hopeanuoli-tapahtumien järjestämiseen: ryhtykää tuumasta toimeen! Lupaan ainakin itse tulla hyvillä mielin normiosallistujana mukaan, jos pääsen - olisi mukavaa vaihtelua, kun ei tarvitsisi stressata tapahtuman järjestämisestä, vaan voisi vaan tulla paikalle hengailemaan, osallistumaan ohjelmaan ja näkemään toisia Ginga-ihmisiä. Pääasia ei mielestäni ole se, kuka tapahtuman järjestää, vaan se, että Hopeanuoli-toimintaa ylipäätään järjestetään ja siellä on ihmisillä kivaa. Järjestäjä voi olla kuka hyvänsä, joka haluaa tapahtuman järjestää.

Meitä faneja on moneen junaan ja kaikki eivät ole tietenkään kiinnostuneita miittailemaan muita faneja. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa toteuttaa fanitustaan - mistä päästäänkin syvemmälle tämänkertaisen kirjoituksen teemaan.

Tapa, millä fanittamistaan toteuttaa, ei nimittäin määritä sitä, miten suuri fani on. Itse käsitän fanin niin, että hän on henkilö, joka pitää fanittamastaan kohteesta. Ei siihen - ihan totta - mitään muuta vaadita! Fanittamiseen voi sitten liittää itselleen mieleisiä aktiviteetteja: fanituskohteen katselua/kuuntelua/lukemista. Fanituskohteen julkaisun voi hankkia omakseen tai sitten sen voi silloin tällöin lainata kirjastosta. Fanituskohteeseen liittyvän julisteen voi vetää seinälleen, hehkuttaa aihetta ystävilleen tai sitten vaan tyytyä fanittamaan omassa rauhassaan. Kaikenlainen fanittaminen on yhtä arvokasta.

Suorastaan kauhistun ajatuksesta, että jollakulla muulla olisi muka oikeus määrittää, miten iso fani joku toinen on. Mielestäni jokainen ihminen määrittelee itse, onko tosifani, normifani vai pitääkö itseään edes fanina vai diggaileeko jutusta olematta sen kummemmin fani. Siihen ei kellään muulla ihmisellä ole nokankoputtamista. Jokainen määrittää itse oman faniutensa laadun kunkin fanituskohteen suhteen. Muiden ihmisten jaottelua parempiin ja huonompiin faneihin pidän vähän samalla tapaa törkeänä kuin jos yrittää alkaa toisten puolesta päättämään, mitä seksuaalista suuntautumista he edustavat. Fanius on kuitenkin omanlaisensa osa ihmisen identiteettiä ja on todella loukkaavaa, jos joku tulee julistamaan olevansa syystä x jotenkin parempi fani kuin joku toinen.

Puhetta on ollut myös fanitavaran keräämisestä. Mielestäni se ei tee kenestäkään mitään "kuningasfania" toisiin verrattuna, vaikka omistaisi kaikki maailman Ginga-tuotteet. Oheistuotekeräily on yksinkertaisesti vain yksi tapa toteuttaa fanitustaan. Vähän samalla tapaa kuin fanitaiteen piirtäminen. Eihän faneja kukaan luokittele "parempiin ja huonompiin" senkään perusteella, kuka osaa piirtää parhaimman kuvan Rikistä. Tai jos luokittelee, niin on kyllä minun mielestäni todella pahasti hakoteillä.

Sekään ei mielestäni tee fania sen kummemmaksi, jos tietää kaikki mahdolliset faktat fanituskohteestaan. En pidä itseäni huonona fanina, vaikken muista GNG-mangan alkuperäistä ilmestymisvuotta. (Joskus 80-luvulla se taisi olla...) En edes muista, minä vuonna leikkaamaton versio ilmestyi, vaikka lintsasinkin kyseisenä aamuna koulusta jonottaakseni boksia Anttilan edessä kaverini kanssa. (Joskus yläasteaikoinani se oli..) En myöskään ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa kaikkea mahdollista, mitä pystyisin ostamaan. Kunhan nyt on kaikesta suomeksi ilmestyneestä yksi versio olemassa ja vähän japanilaisia mangoja sieltä täältä. Harvemmin tulee suoranaisesti Ginga-aiheisia piirroksia tehtyä ja melkein puolet niistä heittää jonkinlaista läppää sarjan kustanuksella. Sanon myös ääneen, jos joku Gingassa mielestäni tökkii. Silti olen mielestäni ihan samalla tapaa fani kuin kaikki muutkin. (Itse asiassa määrittelen jonkun vakavankuuloisen "Tosifani"-termin sijaan itseni Hopeanuoli-hörhöksi, koska fanittamiseeni liittyy sekalainen kokoelma erilaista puuhastelua ja Gingailusta on muodostunut minulle elämäntapa ja osa identiteettiä. Se ei ole kuitenkaan minulle niin pyhä, etteikö siitä voisi heittää läppää, eikä minun ole mikään pakko tietää tai hankkia siihen liittyviä asioita, jos en koe juuri sitä asiaa itselleni oleelliseksi.)

Eli toisin sanoen, uskokaa rohkeasti siihen, millaiseksi faniksi itse itsenne määrittelette. Se ratkaisee, eikä se mitä joku muu sanoo. Muutenkaan ei ole tarvetta alkaa asettelemaan ihmisiä mihinkään paremmuusjärjestyksiin. Olkaamme kaikki tasa-arvoisia toisiimme nähden ja antakaamme muille tilaa olla kukin oma itsensä ja fanittaa omalla tavallaan.

Kaikenlainen fanitus on yhtä arvokasta!