...Tällaisen viattoman kysymyksen pikkuveljeni esitti joskus öbaut kuusivuotiaana, lueskellessani Weed-mangaa automatkalla. Nuo koirien rintalihakset ovat kieltämättä mietityttäneet itseänikin vuosien varrella, samoin kuin muut varsin omintakeiset piirteet Yoshihiro Takahashin tyylissä piirtää koiraeläimiä.

Hopeanuolesta on tullut viimeisen 10-15 vuoden aikana suorastaan oma tyylisuuntansa, ainakin, mikäli tarkastelee internetin koiraeläinsarjakuvatarjontaa ja genreen liittyviä taidesivustoja. Tapa piirtää rintalihakset koirille on paikka paikoin jopa korostunut niistä parista harmittomasta karvan viivasta, jotka herra Takahashi koirille vetäisee. Pahimmillaan olen nähnyt, kun koiralle on vetäisty sixpack siihen rintaan. (Tai no, ihan läskiksi olen kerran lyönyt itse, kun piirsin läpällä jonkin koulumonisteen kulmaan 12pack-Hopeanuolen...)

Moni piirtäjä kuitenkin tiedostaa, että jos mielii tehdä itsenäistä kuvataidetta tai sarjakuvaa, on parempi kehitellä oma tyyli kuin jäljitellä jotakuta toista. Allekirjoittaneen lisäksi moni muu lienee kamppaillut tyyliään ulos Hopeanuoli-vaikutteista, paremmalla ja huonommalla menestyksellä....

Toisaalta, en tiedä, onko tunnusomaisen Hopeanuoli-tyylin käyttö yksinomaa pahastakaan. Senhän voisi nähdä myös herra Takahashin luomana tyylisuuntana, jota seuraavan polven koiraeläingenren sarjakuvataiteilijat seuraavat. Vähän kuin ihmismangaan on vakiintunut tietynlainen "isot silmät, isot tissit ja pitkät jalat" -tyylisuuntaus, jolle monesti naureskellaan ja jota joidenkin toimesta jopa kauhistellaan. Moni piirtäjä kuitenkin tuo siihenkin omat vivahteensa, vaikka piirtotyyli tätä tyylisuuntaa noudattaisikin.

Hopeanuolimaisuus on kyllä tainnut tulla jäädäkseen koirasarjakuvien maailmaan. Välillä tuntuu, ettei siitä pääse eroon, vaikka yrittäisi. On hetkiä, joina sitä huomaa, että vaikka piirtäisi tikku-ukkokoiran paperille, tulee joku kurkkimaan olan yli ja toteaa sen muistuttavan "sitä koiraa, joka tappeli niitä karhuja vastaan". Huomauttaja ei välttämättä tarkoita mitään pahaa, mutta piirtämistä harrastava, joka yrittää kehittää tyyliään ulos Ginga-vaikutteista kokee tällaiset huomiot hyvin turhauttavina. Tietty sen voi ottaa myös kritiikkinä, että tekemistä asian suhteen vielä riittää.

Omalta osaltani olen pyrkinyt pitämään linjaa, että Hopeanuoli-aiheisissa jutuissa voi piirtää gingamaisemmalla tyylillä antaen kuitenkin myös oman kädenjälkensä näkyä. Täysin omia juttuja piirrellessä yritetään pitää liian selkeä hopeanuolimaisuus pois. Ihan sellaisilla pikkuasioilla, että jättää veks kolmion kuonon päältä, "Ginga-ilmeen" (koira suu auki), Weedin söpöset pentusilmät, sekä jännästi kuvatun kiemurahännän... Niin. Ja ne rintalihakset.

Toisaalta, joillakin koirilla ja roduilla erottuu hyvinkin selvästi näitä Hopeanuoli-tyylin piirteitä, ei niitä ihan tuulesta temmattu ole. Nuoremmalla koirallani (siperianhuskyn ja samojedinkoiran risteytys) on esim. nämä "tissi-kuviot" hyvin selkeästi havaittavissa. Erottuupa molemmilla otuksillani lavat ja runkokin melko gingamaiseen tyyliin. Vanhemmalla koirallani, joka taas on rescue, on jopa arpia ja tappelussa haljennut korva. Tosin ne arvet ovat karvojen alla piilossa. Ja onhan sitä koirilla usein se kuuluisa Ginga-ilmekin naamallaan, suu auki.

Koirien piirtämistä onkin ehkä parempi lähteä harjoittelemaan oikeita koiria mallina käyttäen ja tehdä omia havaintojaan näistä piirteistä. Mallin ottaminen toisten töistä on toki eräs harjoittelun keino, mutta saattaa vääristää lopputulosta. Monille Ginga-tyylin kautta piirtotyylinsä kehittäneille ovat tyypillisiä esimerkiksi anorektisen laihat koirat. Ja kyllä ne sixpack-rinnuksellakin varustetut wuffelit nostattavat välistä hymyn pyllyyn.

Hyvä tilaisuus näihin oikean koiran piirtoharjoitteluihin onkin esimerkiksi ensikuun alussa Tampereella. Suomen Hopeanuoli-fanit (ry) järjestää Tampere kuplii! -tapahtumassa ohjelmanumeron, jossa voi tulla harjoittelemaan koiran piirtämistä elävästä mallista. Tilaisuus on klo 11:30 Väinö Linnan aukion ulkolavalla. Sinne saa tulla hiomaan piirtämiensä koirien anatomiaa ja mittasuhteita oikeaa mallia apuna käyttäen.

Loppujen lopuksi en pidä kovin haudanvakavana, jos harrastelijat julkaisevat Hopeanuoli-tyylisiä piirroksiaan nettisivuillaan ja DeviantArtissa. Sen sijaan virallisissa julkaisuissa, joista tekijät saavat rahaa, soisi näkevän vähemmän vaikutteita toisten teoksista.