Spoilerivaroitus: Weed ja Ruohometsän kansa

 

 Olen tässä katsellut pitkästä aikaa läpi Ruohometsän kansa -tv-sarjaa, mikä minun kohdallani tarkoittaa siis kenraali Ratamon tölläämistä sydämet silmien paikalla. Voisiko ihanampaa otusta olla?

 Pieni tietoisku lienee aluksi paikallaan, sillä meikäläisen ikätoverit ja sitä vanhemmat muistavat yleensä lähinnä Ruohometsän kansa -elokuvan ja jotkut ovat saattaneet kirjankin lukea. Mutta kyllä. Siitä on tehty myös tv-sarja vuonna 1999. Suomeksi sarjasta on julkaistu vain 3 dvd:tä, mutta itse nappasin kyseisen boksin taannoin Lontoon reissulla mukaani. Sarjan voi katsoa myös youtubesta, enkä pitäisi sitä kovin moraalittomana, kun suomalaisen RK-fanin mahdollisuudet ostaa kyseinen boksi itselleen ovat aika vähissä.

 Ensi kertaa tuota tv-sarjaa katsoessani olin yhtä kauhuissani kuin katsoessani ensikerran Weed-animea. Se tuntui Ruohometsän kansa -kirjan ja elokuvan rinnalla samanlaiselta pyhäinhäväistykseltä kuin Weedin kakkosjakso Hopeanuoli-animen ja GNG&GLW-mangan rinnalla. Mutta kuten Weed-animesta, olen ajan kanssa oppinut pitämään myös Ruohometsän kansa -tv-sarjasta. Se, että kaniinit paikoitellen kävelevät kuin koirat, murisevat (kas, kun eivät hauku) ja omaavat välistä varsin mielenkiintoisen anatomian, ei enää juuri häiritse. Kuten ei myöskään Vatukan sukupuolen vaihtaminen koiraasta naaraaksi ja outo paritus sen ja kapteeni Kohokin välillä. o.O Kolmoskauden loppuratkaisu häiritsee edelleen - vielä enemmän kuin salamanisku, johon Hougen randomisti menehtyy keskellä talvea Weed-animessa. Omituista, että ensin ollaan suht. luonnollisessa eläinten maailmassa ja yhtäkkiä sotketaan yliluonnollisuuksia mukaan.

 Noin muuten nostan hattua tämän lasten tv-sarjan käsikirjoittajille. Ruohometsän kansan maailmasta ja hahmoista on revitty kaikki mahdollinen irti ja tuotu esiin uusia puolia hahmoista ja tapahtumista. Muutama lempihahmoni - kuten vaikka Mustikki - on kyllä pilattu täydellisesti, mutta toisaalta en olisi uskonut ikinä pitäväni sellaisista hahmoista kuin Liutti tai - tv-sarjassa vertaansa vailla oleva - kapteeni Rautayrtti.

 Eräs asia, mikä häiritsee kovasti, on kaikkien keskeisten hahmojen ulkonäön muuttuminen yhtäkkiä kesken tv-sarjan. Siirryttäessä kolmostuotantokaudelle Isopään ihku leijonaharras ja Rautayrtin seksikäs pukinparta ja kulmakarvat muuttuvat yhdenäkin mustasta valkoisiksi. Mitä ihmettä, vanhenivatko nämä hahmot yhdessä yössä? En ole oikein ymmärtänyt, mitä järkeä oli mennä rukkaamaan hahmoja uuteen uskoon kesken tuotantokauden - etenkään, kun hahmot ykkös- ja kakkostuotantokaudella olivat paremman näköisiä.

^ Suosikkihahmoni kenraali Ratamo kokee myös aika mielenkiintoisen hahmokehityksen.

 Täytyy kyllä sanoa, että tv-sarjan tekijät ovat selvästi pitäneet tästä hahmosta. Se näkyy. Hahmosta otetaan kaikki irti ja siitä heitetään välistä myös läppää. (Watershipin kaniinien ystävystyttyä mäyrän kanssa joku heittää: "Mitä seuraavaksi? Kutsumme kenraali Ratamon kanssamme iltasilflaylle?") Ratamosta nähdään myös pehmeämpi puoli ja kenraalin menneisyyttä raotetaan enemmän kuin elokuvassa tehtiin. Ompa myös kehitetty erikseen yhdyskunta - Dark Haven - josta Ratamon perhe oli alkujaan kotoisin.

 TV-sarja myös tuo enemmän esiin kaniinien mytologiaa ja lapiinin sanat ja sanonnat solahtavat sulavasti hahmojen suusta. El-ahrairah on hengessä mukana. Maininnan arvoinen on jakso, jossa kaksi vaeltelevaa kaniinia vierailee Watershipillä väittäen olevansa ruhtinas Sateenkaaren (Prince Rainbow) lähettejä ja ilmoittavat, että Pähkinästä ja Isopäästä aiottaisiin tehdä uudet El-ahrairah ja hänen owslankapteeninsa Kanivili (Rabscuttle). Tosin aika synkeä loppu taisi kaksikolla olla, koska he lähtivät Watershipilta Efrafaan, eikä heitä koskaan sen jälkeen sarjassa nähty. Pähkinä ja Isopää osoittavatkin asiaankuuluvaa sankaruutta kaniinien lähtiessä seuraavalla keskustelulla:

Huijarikaniinit ovat juuri ilmoittaneet, että taitavat pistäytyä seuraavaksi Efrafassa. Isopää: "Pitäisikö meidän kertoa heille?" Pähkinä pudistelee päätään. "Se on Ratamo, jota säälin tämän suhteen..." Ja kun seuraavassa jaksossa tyyliin nähdään jotain Efrafa-juttua ja kaksikosta ei näy jälkeäkään tulee olo, että pistettiinkö ne siellä lihoiksi ja sitä ei haluttu näyttää lapsille. Harmi, olisi ollut viihdyttävää seurata kaksikon vaiheita Efrafassa. Jakson voi muuten nähdä youtubesta.

 Hyvisten moraali on kyllä tässä piirretyssä poikkeuksellisen alhaalla. Kirjan lukeneet ja elokuvan nähneet tietävät, että alkuperäisessä tarinassa Watershipin kaniinit ovat rauhanomaisia ja Ratamo sotureineen hyökkää niiden yhdyskuntaan häviten taistelun. Pakko todeta, että tv-sarjassa tapahtumia on rukattu niin paljon, että se muistuttaa enemmän jotain fanitarinaa kuin uutta versiota alkuperäistarinasta. Tällä kertaa nimittäin Watershipin kaniinit hyökkäävät Efrafaan ja pistävät sen maan tasalle - juuri samalla hetkellä, kun kenraali Ratamo tajuaa tekemänsä virheet ja tahtoo pistää lopun sodalle. En tiedä, pitäisikö itkeä vai facepalmata Pähkinän ja kumppanien "suurelle sankaruudelle", kun kenraali Ratamo huutaa puun luona "Stop this war!" ja maahan iskee salama (hah hah, tästäkään ei tule yhtään Weed-anime mieleen) ja maa repeää ja kenraali Ratamo tippuu kuiluun. Tämän seurauksena Ratamo sitten yllättäen sekoaa ja päättää ryhtyä jälleen pahaksi sotaherraksi...

 Tässä hiljan luin Weed-mangan osan 7, jossa Hougen on jo kovassa vauhdissa. Näitä kahta sarjaa vähän ristiin seuratessa en voi olla pohtimatta, miksi tunnen niin suunnatonta inhoa ja vihaa Hougenia kohtaan, mutta palvon maata kenraali Ratamon mahtavien käpälien alla. Ja minulla on menossa myös jonkunasteinen Akakabuton fanituskausikin tässä sivussa. Kyllähän Hougenkin on katala pääpahis, miksi se on minusta vaan ällö luuseri näiden Oikeiden Pahisten rinnalla? Johtuuko se irstailusta? Niin no... Otin tässä hiljattain ilmestyneessä Tiikerikoira-sarjakuvalehdessä yhdellä sarisstripillä kantaa aiheeseen....

 Eihän kukaan oikeasti katu-uskottava pahis ole tuollainen nyhvö törkyturpa, joka ottaa panttivankeja, ei uskalla itse taistella vihollisiaan vastaan kuin vasta viime hetkellä ja siinä sivussa irstaile ja kehota vihollisia syömään ulosteitaan. Ruumiiden päälle kuseminen ei mahtunut kolmen ruudun sarjakuvaan, pahoittelen.

 Joka tapauksessa, Hougen ei ole samalla tapaa kunniakas ja katu-uskottava pahis, se on vaan sellainen ällö lurjus. Ärsyttävä ja vastenmielinen. Jonkun mielestä sellainen on kunnon pahis, mutta minä en ainakaan nauti sellaisen sarjan katsomisesta puoliksikaan niin paljon kuin sarjan, jossa muihin hahmoihin nähden ylivoimaisen vahva hurja pahis kohtaa viholliset pelottomasti joukkonsa etunenässä.

Ei sillä, etteivätkö pelkurit ja pervoilijat olisi hauskoja hahmoja. Sellaiset kuuluvat suosikeihini ja esim. monet omat hahmoni - kuten Harmaaparta Urufu no Hyoukissa - ovat juuri sellaisia. Ja kuten sanottu, Rautayrtti, täydellinen selkärangaton nöhvö, kuuluu lempihahmoihini Ruohometsän kansa -tv-sarjassa. (Se on kyllä suhteellisen siveä hahmo, mitä nyt ykköstuotantokauden kohtaus, jossa se käskee Primrosen pestä itsensä, herättää joskus kyseenalaisia tulkintoja kierossa pääkopassani... x) Ja eeppinen Schruller-roolipelihahmoni An Orderissa aikoinaan.. Hmm. Sellaiset hahmot ovat hauskoja sivupahiksia, mutta nynny pervo johtamassa isoa armeijaa ja hoitamassa pääpahan virkaa? Öh, ei kiitos...

 Onhan sitten tietysti Esikko - siis ei se naaras, vaan ansojen kylän kaniini, joka tv-sarjassa on ihan kylänsä päällikkö - joka ei ole pätkääkään soturiainesta, mutta hilpeän kiero juonittelija. Omanlaisensa kieroilija, mutta siveääkin siveämpi. Ehkä se on, mitä johtoasemassa olevilta pahiksilta jotenkin kaipaa. Pervoilut ja pissakakkajutut laskevat auttamatta hahmon karismaa ja eivät sen vuoksi istu johtoasemassa olevalle pääpahikselle. Ehkä Hougen olisi toiminut minun silmissäni hahmona paremmin, jos pervoilut olisi vaikka sisällytetty Kamakirille ja ruumiiden päälle kuseskelut ja paskomiset vaikka Genballe. Tai voi tietty sekin vaikuttaa, etten pidä lyhytkarvaisista koirista. Olisin taatusti pitänyt Kamakirista pääpahiksena miljoona kertaa enemmän.

 Hougen myös käyttäytyy kuin täysi idiootti, mikä omalta osaltaan laskee hahmon pointseja omissa silmissäni. "En jaksa lörpötellä, syökää kakkaa. Haluan tappaa teidät." Miksi ylipäätään vaivautua puhumaan vihollisille, jos kykenee suoltamaan ulos vain asioita, jotka sopisivat vaippaikäisten suuhun hiekkalaatikolle - jos sinnekään?