Artikkeli sisältää spoilereita Hopeanuolesta, Weedistä ja Orionista.

Aikoinaan, kun minulle internetin ihmeellisen maailman kautta rupesi selviämään, että Hopeanuolta on neljän VHS-kasetin ulkopuolellakin, piti siitä totta kai innoissaan etsiä tietoa. Sen myötä löytyi liuta uusia kiinnostavia hahmoja, joista osa sitten valikoitui suosikkihahmojen joukkoon.

Välillä on joutunut miettimään, millä perusteella noita hahmoja on edes alkanut fanittaa. Niistä kun tulee esimerkiksi suomijulkaisujen myötä uutta tietoa ja toisinaan se vaikuttaa aika tavalla omaan mielipiteeseen hahmosta. Keskivertojen ok-hahmojen suhteen mielipiteet ovat vaihdelleet rajusti - esimerkiksi ärsyttävinä pitämäni hahmot, kuten Hyena, Cross ja Weed, ovat muuttuneet suomenkielisen mangajulkaisun myötä ihan siedettäviksi.

Järisyttävintä tämä on kuitenkin aina, kun uutta ja yllättävää tietoa tulee omista pitkäaikaisista suosikkihahmoista. Esimerkiksi keisari Gaian julma päätös lähettää nuoret soturit tarpeettomaan itsemurhatehtävään, sekä Kamakirin tapa pahoinpidellä puolisoaan ja poikiensa emoa, ovat olleet tällaisia uusien julkaisujen myötä tulleita tietoja, joiden kohdalla olen väkisinkin joutunut pohtimaan, pidänkö näistä hahmoista yhä yhtä paljon.

Viimeisimpiä tällaisia pohdintoja aiheutti Weedin uusin osa 31. Siinä eräs tällainen pitkäaikainen suosikkihahmoni Yukimura näet osoittautui hyvin erilaiseksi kuin mihin japanijulkaisun selailu tai netistä poimimani tiedonmurut hahmosta olisivat osanneet ikinä valmistaa. Gaia ja Kamakiri sentään ovat pahiksia, niiltä tuollaiset moraalittomat oikut ovat odotettavissakin ja tekevät oikeastaan hahmoista pahiksina vaan toimivampia.

Sen sijaan minulle tuli ihan puskista, että hyviksenä pitämäni Yukimura käskee kolme koiranpentua tappamaan viattoman apinanpennun. Siis hahmo, joka on Weedin veli ja Hopeanuolen poika! Kaiken lisäksi Yukimura kieltäytyy jukuripäisesti kuuntelemasta, kun toista näkökulmaa asioihin suurinpiirtein hangataan sen naamalle.

Menetettyään veljensä Joen apinoille Yukimurasta on tullut kostonhimoinen ja julma. Sen adoptioisä Saheiji näkee tämän ja pyytää Weediä ystävineen avaamaan Yukimuran silmät. Näin ollen voisi odottaa, että tiedossa on kasvutarina, eikä Yukimura jää tuollaiseksi.

Siitä huolimatta Yukimuran suoranainen pässinpäisyys löi vähän ällikällä. Mitä muuta tuollainen julmuus ja välinpitämättömyys on kuin pahuutta? Kun alkujärkytyksestä pääsee yli niin oikeastaan asetelma on aika mehukas: eräänlainen pahishahmo karhukoirien ylevässä hyveellisessä suvussa! Oikeastaan tämä Yukimura, jonka järjen ja oikeudentunnon kostonhimo on sumentanut, on varsin kiinnostava hahmo.

Mielenkiintoista lisäkontrastia tähän tuo Yukimuran rikimäisyys. Värityksen lisäksi hahmon asenteessa ja luonteessa näen paljon samoja piirteitä. Yukimurakin on jakanut laumansa ryhmiin ja sen taistelutyyli muistuttaa monessa kohtaa Ohun ensimmäisestä suuresta johtajasta.

Yukimuran rikimäisyys ja toisaalta hopeanuolimaiset arvet olivat varmaan aikoinaan se, mikä itseeni hahmossa iski. Nyt täytyy sanoa, että hahmon itsevarmuus, badass-taistelutaidot ja tuo eräänlainen pahismaisuus vetoavat, enkä todellakaan koe pitäväni Yukimurasta tämän suomijulkaisun myötä vähemmän kuin ennen - päinvastoin!

Olen iloinen, että hahmoon on saatu tällaista odottamatonta syvyyttä ja luotu sille mahdollisuus kehittyä. (Sääli. joskus tällaista mahdollisuutta toivoisi myös joillekin fanittamilleen pahishahmoille..)

Weedissähän nähdään vastaavia kasvutarinoita myös muilla sivuhahmoilla aina GB:stä alkaen. Se nyt ehkä vähän häiritsee, että Weed itse on taas vaihteeksi sellainen ihmepentu, joka on alusta alkaen Herra Täydellinen ja tietää aina, mikä on oikein ja mikä väärin... Jälleen yksi syy pitää Yukimurasta hahmona enemmän. Ylipäätänsä moraaliltaan hapuilevat hahmot tuntuvat jotenkin vetoavan itseeni. Aina oikeassa oleva päähenkilö tuntuu jotenkin vaaralliselta esimerkiltä - tuskin meistä kukaan on aina oikeassa ja olisi hyvä osata kyseenalaistaa omaa ajatusmaailmaansa.

No, jään mielenkiinnolla odottamaan, miten Yukimuran hahmokehitys tässä etenee. Pitää nyt ottaa kaikki irti ja nauttia niin kauan kuin tässä voi... Apinasaaga ei lopultakaan ole kauhean pitkä.