Muistaako joku nämä elokuvat? Tarina kahdesta koirasta ja kissasta, jotka etsivät tiensä takaisin kotiin. Itse katsoin pienenä nämä elokuvat VHS-kasetilta niin moneen kertaan, että osaan suomidupit ulkoa. Tässä hiljan tuli katsottua molemmat elokuvat pitkästä aikaa (eeppisesti VHS:ltä) ja ajattelin turista niistä tämänkertaisessa blogikirjoituksessani.

Artikkeli sisältää pieniä spoilereita.

Ensimmäinen elokuva Kotia Kohti - Uskomaton Seikkailu (Homeward Bound: The Incredible Journey) julkaistiin vuonna 1993. Elokuvassa oikeille eläinnäyttelijöille on dupattu ihmisäänet, mikä tekee katsomisesta erityisesti nuoremmalle katsojalle mielenkiintoisempaa. Voisin omasta puolestani sanoa, että myös aikuisiällä maistuvat paremmin elokuvat, joissa eläimet puhuvat. Tarinan päähenkilöinä seikkailevat vanha ja uskollinen kultainennoutaja Jalo, himalajankissa Sissi ja amerikanbulldoggi Hans. Kukin eläimistä kuuluu yhdelle perheen lapsista.

Nämä elokuvat lienevät vaikuttaneen minuun nähtyäni ne nuorena moneen otteeseen. Minulla jopa on lemmikeinä vanha koira, nuorempi koira ja kissa, tosin noista nimenomaa nuorimmaisinta ei ole otettu eläinsuojasta.

Sekä ensimmäisessä, että toisessa elokuvassa on samankaltainen juoni: perhe tekee jotain tavallisuudesta poikkeavaa, jonka ajaksi lemmikeitä varten on omat suunnitelmansa. Lemmikit eivät kuitenkaan ymmärrä ihmisten hienojen suunnitelmien päälle, karkaavat ja lähtevät kohti kotia. Ensimmäisessä elokuvassa luvassa on vuoristomatka villin luonnon keskellä. Lemmikit kohtaavat vaaroja, kuten koski, karhut, piikkisiat, puuma...

Elokuvan alussa nähdään, että kyseessä on uudisperhe - perheen äiti menee uusiin naimisiin Topi-nimisen miehen kanssa. Itsekin uudisperheen lapsena olen monet kerrat ollut melko hämmentynyt elokuvan tavasta käsitellä tätä teemaa. Miksi kummassa lasten pitäisi kutsua äidin uutta miestä isäksi? Täytyy myös nostaa hattua miehelle, jolta löytyy kärsivällisyyttä ottaa vaimokseen kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti, jolla on lapsikatraan lisäksi vaivoinaan myös eläinlauma.

Toisessa osassa sama juonikuvio toistuu. Perheen lapset ovat hieman kasvaneet, samoin kuin ensimmäisessä osassa melko pentumainen Hans. Tällä kertaa koirat eksyvät San Franciscon suurkaupunkiin ja kohtaavat siellä ystävällisiä ja vihamielisiä kulkukoiria, sekä muunlaisia vaaroja.

Eräänlaisina pääpahiksina toimivat kaksi erittäin epäeläinrakasta miestä, jotka kiertelevät ympäri kaupunkia punaisella pakettiautollaan ja nappaavat kulkukoiria myydäkseen ne laboratorioon koe-eläimiksi.

Kakkososan erääksi teemaksi nousee eläinten ja ihmisten välisen luottamussuhteen kyseenalaistaminen, kun lemmikit ystävystyvät ihmisten huonosti kohtelemien kulkukoirien kanssa. Ehdoton suosikkihahmoni näistä elokuvista onkin kulkukoirajengin pomo Riley. Kohtaus, jossa kerrotaan siitä, miten tämä annettiin joululahjaksi pikkupojalle, joka ei tykännyt siitä ja Riley jätettiin pahvilaatikossa kadulle saa vielä aikuisiälläkin näkemään punaista.

Elokuvat ovat täynnä hivenen kökköjä ja itseään toistavia puujalkavitsejä, jotka eivät pahemmin naurattaneet edes lapsena.

Sen sijaan parasta antia on elokuvien vakavammat teemat, luja kiintymys lapsen ja lemmikin välillä, koiran ja ihmisen välinen side, sekä maailman raadollisuus ja eläinten huono kohtelu.

Kummassakin elokuvassa matkalla kotiin olevat lemmikit suorittavat urotyön ja pelastavat vieraan lapsen pulasta.

Kieltämättä pistänyt usein miettimään kakkosen kohtaus, jossa Jalo on juuri pelastanut tuntemattoman pikkupojan tulipalosta (ja Sissi tämän kissanpennun, mikä on minusta upea lisä kohtaukseen - eläinkin ansaitsee tulla pelastetuksi ja kissakin voi olla sankari) ja Riley kysyy Jalolta:

"Annas ku mä kysyn, olisiko ihminen tehny noin sulle?" mihin Jalo vastaa luottavaisena: "Ainakin Timo olisi."

Käsi sydämelle, kuinka moni meistä sukeltaisi liekkeihin pelastamaan koiransa? Minulle tulee tuosta kohtauksesta karulla tavalla mieleen se, miten moni ihminen käyttää hyväkseen koiran hyväntahtoista uskollisuutta olematta valmis antamaan samaa takaisin. Koira on valmis laittamaan vaikka henkensä alttiiksi (tositapauksiakin on), mutta aika harvassa taitavat lopulta olla ihmiset, jotka laittavat henkensä alttiiksi koiransa puolesta. Heitäkin toki on. Tässä hiljan uutisoitiin miehestä, joka todennäköisesti hukkui jäihin mentyään pelastamaan sinne pudonnutta koiraansa. Kunnia hänelle ja rauha hänen levolleen.

Toinen kakkososan tuoma uusi teema on rakkaustarina. Hans kohtaa kauniin valkean kulkukoira Delilah'n ja kaksikolla synkkaa alusta alkaen. Myös mustasukkaisuutta ja kolmiodraamaa mahtuu kuvioihin mukaan, sillä Rileyn jengiin kuuluva Bando on myös Delilah'n perään ja käy jopa koirannappaajien kimppuun näiden autossa auton osuttua Delilah'n tassuun.

Mikäli Kotia Kohti -elokuvat ovat nähneet sinulta näkemättä, suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseisiin elokuviin. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, sekä hienosti toteutettuja.

Vauhtia, menoa ja suuria tunteita mahtuu mukaan.

Nykyisellään ainakin noista kahdesta ensimmäisestä elokuvasta löytyy suomenkieliset julkaisut DVD:llä. Kolmannesta en onnistunut kaivamaan tietoa, onko sitä ylipäätään julkaistu suomeksi. Otan itse tavoitteekseni kaivaa jostain kyseisen elokuvan.

Olin joskus kuullut nuorena huhuja, että Kotia Kohti -kolmosta oltaisiin tekemässä, mutten ikinä saanut tästä varmaa tietoa.

Artikkelia tehdessä löysin "kolmannen leffan trailerin", mutta kuten ensimmäisestä kommentista selviää, kyseessä ei oikeasti ollut Kotia Kohti 3. Niinpä kolmososaa jää yhä kaipailemaan.

Elokuvan hahmot ovat minulle rakkaita, joten odotin innolla, mitä niille kuuluisi (kuten aina jatko-osien ilmestyessä tutuista elokuvista). Saivatko Hans ja Delilah pentuja? Onko vanha Jalo yhä voimissaan? Millaiseksi Delilah'n uusi elämä on muotoutunut, kuinka se tulee toimeen Sissin ja perheen eri ihmisten kanssa? Vieläkö Hans pelleilee Sissin kustannuksella vai onko se jo aikuistunut? Sääli, jossei elokuvasarjaa tosiaan jatkettu.