Spoilerivaroitus.

Tulipa tuossa vietettyä romanttinen ilta, johon kuului Karhuveljeni Koda 2 -elokuvan katselu. Olin nähnyt tämän kerran aikaisemminkin ja muistelin aivan oikein, että hyvä elokuva kyseessä - jatko-osaksi varsinkin. Voisin todeta, että olisi suorastaan sääli, jos tämä elokuva olisi jäänyt tekemättä.

bb3.jpg

Alkuperäisen elokuvan sympaattinen maailma ilmeikkäine eläinhahmoineen on mukana. Minulla on tapana bongailla omia lemmikeitäni elokuvista ja tuo iso nalle toi kyllä Dingon mieleen. :'D

Elokuva pyörii aika pitkälti romantiikkateeman ympärillä. Karhun elämää Koda-pennun kanssa viettämään jäänyt Kenai alkaa muistella lapsuudenystäväänsä Nitaa. Samoihin aikuihin nuoreksi naiseksi varttunut Nita on menossa naimisiin. Henget eivät kuitenkaan siunaa Nitan avioliittoa, sillä hänellä on yhä amuletti, jonka Kenai pienenä ihmispoikana oli hänelle antanut. Niinpä Nitan on naimisiin päästäkseen lähdettävä etsimään karhu-Kenai ja palattava tämän kanssa amuletin lahjoituspaikkaan polttamaan se.

Matkalla nähdään ykkösosassa tutuksi tulleet hölmöilevät hirviveljekset Tsoukki ja Taukki, joiden päämääränä on iskeä pari hirvilehmää itselleen. Hirvien tohelointi kulkee hauskasti keveänä taustatarinana elokuvan varsinaisen, raskaamman teeman ohessa.

bb4.jpg

Siinä, missä muut ympärillä metsästävät itselleen kumppania, päähenkilö Kenai suree, sillä hänellä on yhä tunteita Nitaa kohtaan. Muuta mahdollisuutta kuin polttaa amuletti ei tunnu olevan, sillä Kenai on karhu ja Nita on ihminen. Kaksikko kuitenkin lähenee toisiaan matkallaan amulettia polttamaan, eikä Nita lopultakaan kykene menemään naimisiin sulhonsa kanssa.

Ei hyvää niin, etteikö jotain sanottavaakin. Dramaattinen kohtaus, jossa Koda luulee Kenain aikovan palata ihmisten pariin ja hylkäävän hänet, päätyy aikamoiseen showhun. Ei riitä, että vuori sortuu Kodan ja Nitan niskaan, vaan nämä meinaavat samaan syssyyn vielä pudota vuoren jyrkänteeltä ja joutuvat lopulta lumivyöryyn. Nita yrittää kaikin tavoin suojella Kodaa ja lopulta Kenai pelastaa heidät lumen alta, mutta muuten kohtaus tuntui menettävän pointtinsa. Olisiko asiat voinut käydä läpi tunteillen ja puhuen ilman henkilökohtaisen luonnonkatastrofin kohteeksi joutumista?

Voisiko lapsille kenties opettaa, että asiat voi selvittää puhumalla ilman, että joutuu kolme kertaa peräkkäin kamalaan hengenvaaraan ja selviää siitä yhdessä? Toki tuo kaikki myllerrys voidaan nähdä kuvastavan karhulapsen myllertäviä tunteita, mutta kolme peräkkäistä luonnonkatastrofia syö huomion hiukka muualle Kodan kohtaamasta järkytyksestä...

bb1.jpg

Henkien toiminta tuntuu myös jonkinasteiselta tilaustyötoiminnalta. "Ai et osaa puhua karhua, no tilataampa hengiltä kyky karjua..." Lajin vaihtaminenkin tuntui onnistuvan toivomalla. Voidapa itsekin tuosta noin vaan kysäistä hengiltä, muuttaisivatko minut tästä sudeksi. Huomenna voisin vaihtaa vaikka pesukarhuun..

Elokuvan loppuratkaisuna tosiaan on, että koska Kenai ei voi palata ihmisten pariin kyetäkseen huolehtimaan Kodasta, päättää Nitakin ryhtyä karhuksi. Herää kysymys, miksei Koda olisi saman tien voinut ryhtyä ihmiseksi? (Eipä sillä, karhuna on varmasti mukavampaa. Ja elokuvan alkuperäinen formaatti varmasti kärsisi. Ei sillä, mielenkiintoinen ajatusleikki, miltä tuo sympaattinen karhunpoika näyttäisi ihmisenä ja miten karhuksi syntynyt karhu kokisi muodonmuutoksen ihmiseksi.)

bb2.jpg

Henkimaailman asioita hoitaa rento naisshamaani, joka oli melko hilpeä hahmo. Pidin eukon asenteesta ja toteutuksesta, jossa ei oltu säästelty huumoria. En tosin tiedä, vedelläänkö elokuvan dramaattinen juoni ja maailma hiukan läskiksi paikoitellen melko kököillä ja teennäisillä vitseillä. Hahmojen käyttämä puhekieli suomidupissa särähti myös korvaan jonkin verran.

Suosittelen kyllä näistä häiritsevistä pikkuseikoista kuitenkin tätä karhuleffaa eläinanimaatioiden ystäville. Toimii eritoten romanttisen kesäillan höysteenä.