Joitakin vuosia sitten minulla tipahti into roolipelaamiseen ja sen jälkeen kaikki yritykset aloittaa se uudestaan ovat aina kuivuneet kasaan. Nyt sain kuitenkin innon uudestaan päälle liityttyäni Valkeaa Taikaa -nimiseen, Suomen vanhimpaan yhä toimivaan koiraeläinroolipeliin. Roolipelin hahmoina ovat yksinomaan sudet - ei siis koirasusia, koiria tai mitään muitakaan eläimiä ja teemana fantasia. Hahmot ovat väritykseltään semirealistisia, mutta pelin maailmassa esiintyy myös taikuutta sun muuta jännää.

VT:ssä pelataan chatissa. Aikaisemmin olen tottunut pelaamaan lähinnä foorumeissa, jossa yksi peli saattaa kestää useita kuukausia. Chatista huolimatta peliviestit ovat pitkiä ja kuvailevia siinä kuin foorumipelitkin. Pelin tarina myös etenee vauhdikkaammin ja olen ainakin omalla hahmollani tässä viikon mittaan ehtinyt pelaamaan paljon enemmän kuin foorumiroolipeleissä ehti välillä vuodenkaan aikana. (Olin toisinaan melko passiivinen ja laiska pelaaja. Minulle tiivis pelitahti merkitsi sitä, että käy noin kerran viikossa vastaamassa peliin.) Varjopuolena chat-pelissä on sen sitovuus. Hieman haastavaa, jos hahmo pitäisi yllättäen saada pelattua pois kesken tapahtumien, jos joutuu lähtemään kouluun tai kauppaan. Pari kertaa olen joutunut odotuttamaan kanssapelaajia pari tuntia, kun saatan pelata iPadillani ollessani menossa ja akku on loppunut..

Foorumiroolipeleihin erona on myös se, ettei eri alueille ole omia kategorioitaan ja eri peleille omia topicejaan, vaan kaikki pelit pelataan ristiin samassa chat-huoneessa. Alkuun tämä tuntui foorumipeleihin tottuneesta himpun verran sekavalta, mutta varsin selkeästi tuo on siitä huolimatta on toteutettu - paksuntamalla tekstiä kiinnitetään muiden pelaajien huomio oleellisiin juttuihin, esimerkiksi missä ollaan tai jos on jotain muuta tärkeää noteerattavaa.

Omalta kohdaltani oli hyvä, että minulla oli tauko aikaisempiin peleihini. Olin näet vanhastaan tottunut pelaamaan preesenssissä ja VT:ssä on pakko käyttää imperfektiä. Kaikkein hankalinta on ollut tottua laittamaan hahmon puheet kursiivilla sen sijaan, että laittaisi ne "hipsukoiden" sisään. Mutta kaikkeen tottuu.

Hahmoni Schör ihastuksensa kanssa.

Valkeaa Taikaa on ollut tähän mennessä loistava roolipelikokemus ja ajattelin tuosta ihan suosittelumielessä kirjoittaa. Uuden liittyjän on hyvä lukea sivuston tesktit huolella ennen rekisteröitymistä. Sivuille tehdään ensin käyttäjätunnus omalla nimimerkillä ja vasta sitten ruvetaan suunnittelemaan hahmoa, jolla tulee pelaamaan.

Tämä menettely turhautti itseäni hiukan, mutta toisaalta taustalla on ihan ymmärrettävä syy: Valkeaa Taikaa on ollut useaan otteeseen matkimisen kohteena, jonka vuoksi osa sivuston sisällöstä (mm. ohjeet hahmon tekoon, tarkempaa tietoa pelin maailmasta ja sen semmoista) näkyy ainoastaan rekisteröityneille käyttäjille. Samasta syystä koitan tässä välttää kertomasta mitään liian yksityiskohtaista pelin sisällöstä. En itsekään arvosta matkimista ja kopiointia.

Tunnuksen luotuaan voi hahmolleen luoda oman hahmoesittelyn. Peliin tuleva uusi hahmo ei alkuun kuulu mihinkään laumaan, mikä antaa uudelle pelaajalle mahdollisuuden tutustua pelin maailmaan pelaamalla. Olen itse ainakin pitänyt tästä käytännöstä, koska VT:n maailma ei avaudu ihan hetkessä, vaikka kaikki tekstit sivuilta tarkkaan tavaisikin. Lisäksi pelaamalla sosialisoituu paremmin toisten pelaajien kanssa. Chatissa on myös mukava jutella pelaamisen ohella.

Uuden liittyjän on hyvä huomata, että VT:n chatissa on toivottavaa käyttää kirjakieltä. Itse sain tästä huomautuksia (mikä tuntui oudolta, koska olen ennen vanhaan ollut hyvin tarkka oikeinkirjoituksesta), kun olin tottunut esimerkiksi Facebookin chat-keskusteluissa hölöttämään puhekielellä. No, onneksi itselleni ei ole kovin iso asia vaihtaa kirjakieleen. Mitään pilkunviilausta tuolla ei kuitenkaan harrasteta - tavoitteena on vain huomioida, että kaikki ymmärtävät toisiaan ja teksti on luettavaa. Mielestäni ihan hyvä juttu.

Minun on myös esiteltävä hahmoni Schör! Teen kaiketi jossain välissä toisen ja kenties kolmannenkin hahmon, mutta Schöriläällä on ollut todella hauskaa pelailla. Otteita ukkelin esittelystä:

"eikä mikään kovin silmiä hivelevä ilmestys. Isoista korvista vasen on ottanut kärjestään osumaa, oikea taas haljennut sivusta saaden korvankärjen roikkumaan. Tämän seurauksena Schör tuo nopealla vilkaisulla mieleen ennemminkin jonkinlaisen kirppuisen kulkukoiran kuin suden. "

"ruokoton turkki harittaa rasvaisena ja takkuisena. Suden ruipelo runko on kaikkea muuta kuin suora, selkä on näkyvästi notkolla ylöspäin. -- Oikea silmä on selvästi vasenta isompi, vihreä silmä on hivenen umpeen muurautunut - ottanut tälliä samassa kohtaa kuin alaleukakin, joka harittaa piirun verran oikealle. Schörin pää on melko pyöreähkö ja näyttää hivenen koomiselta uroksen kuikeloon ruumiiseen verrattuna."

Erityisesti tuo vinoon lyöty leuka on jotain, mikä on saanut minut kiintymään Schöriin. En tiedä, jotenkin olen tässä vuosien varrella tykästynyt hahmoihin, jotka eivät ole niin kauniita ja täydellisiä.. Schörin kohdalla heitin tuon todella överiksi ja ukkelilla on varsin ihastuttavaa pelata. <3

"Schör on melko omahyväinen, mutta omalla tavallaan sympaattinen kaveri, joka loppujen lopuksi vain haluaisi elää helppoa mukavaa elämää ja löytää itselleen kumppanin (tai pari..) Vaan kuka tietää, kenties hedonistinen oman onnen tavoittelijakin voi löytää syvempiä ulottuvuuksia elämäänsä Siperian erämaista."

Lisäksi on ollut äärimmäisen hauskaa pelata hahmolla, joka joutuu äärimmäisen maallisesti elelevästä yhteisöstä paikkaan, jossa maailma kuhisee taikuutta ja yliluonnollisuuksia. Tulin siihen tulokseen, ettei Schör noin vain voi sulattaa, että "joo, taikuutta näköjään on olemassa", vaan pelasin sen alusta saakka pitämään kaikkea kuulemaansa satuna. Peliin saa kivasti lisäsisältöä ja hahmoon lisää syvyyttä, kun se ei heti usko uusia asioita ja on muutenkin vähän oman tiensä kulkija. Se ei ole edelleenkään mitenkään ihastunut yliluonnollisuuksiin, vaikka on pelitapahtumien myötä joutunut myöntämään itselleen, että ne ovat totisinta totta.

Jokainen tietty pelaa sellaisella hahmolla, jonka itse näkee sopivaksi. Itse tykkään pelata monilla eri tyylisillä hahmoilla, jotta saa monipuolisemman pelikokemuksen. (Valkoisten saari -roolipelissä minulla oli taannoin jotain 12 hahmoa.. Pitää varoa, ettei taas mene tuollaiseksi tehtailuksi.) Seuraavat kaksi hahmoani tulevat varmaankin olemaan narttuja, mutta omilla tavoillaan persoonallisia otuksia.

Valkean taian maailmaan sopivat hyvin monentyyliset hahmot ja tykkäsipä itse pelata millaisilla vain, suosittelen lämpimästi tuota peliä, jos kaipaa paikkaa, jossa roolipelataan aktiivisesti ja juoni kehittyy koko ajan! Pelissä on myös mahdollista antaa palautetta, kehittämisideoita, sekä kysellä, jos jokin asia askarruttaa mieltä.