Huomasin Netflixissä sarjan, jonka päähenkilöinä ovat kahden lempieläinlajini edustajat. Sarjan piirtotyyli oli kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta pakkohan tuohon oli ainakin tutustua. Zig & Sharko sisältää hieman samantyyppisen idean ja huumorin kuin vaikkapa Kelju K. Kojootti tai Tom & Jerry tai Tipi ja Sylvesteri. Paratiisisaarella asuva nälkäinen Zig-hyeena yrittää syödä merenneito Marinan. Tätä kuitenkin suojelee ylivahva hai Sharko ja jakso koostuu lukuisista lyhyistä pätkistä, jossa Zig kehittää uuden juonen ja Sharko pahoinpitelee tämän. Tämäntyyppiset sarjat eivät jotenkin koskaan ole olleet minun juttuni. Väkivalta piirretyissä on ok, jos siitä ei tehdä hauskaa.

Välillä heräsi sellainen olo, että "mitä minä oikein katson..?!" Esim. tuossa kohtaa Sharko on kalunnut Zigin luurangoksi ja tämä kävelee masentuneena takaisin rantaan. Hah hah, miten hulvatonta... No juu, huomasin jälleen tuntevani sympatiaa sarjan saalistajaa kohtaan, kuten yllämainituissakin tapauksissa. Ahmed Ahnekin olisi joskus hauska nähdä kalifina. Koen aika usein tällaista kaavaa toistavat sarjat aika turhauttavina: joku "pahis" koittaa päästä johonkin tavoitteeseen (usein petoeläin yrittää syödä jonkun ärsyttävän derpin saalishahmon, joka on niin rasittava, että sen syömistä suorastaan toivoo..) ja epäonnistuu joka kerta. Sarjan "pahikselle" myös tapahtuu kivuliaita asioita ja niiden olisi tarkoitus olla huvittavia. En tiedä, minusta väkivalta ei ole huvittavaa.

Tässä sarjassa tunnutaan mässäilevän väkivaltaisilla "hauskuuksilla" oikein ironisuuteen asti. Esimerkiksi Marina tökkii rapua silmään ja nauraa, kaloista puhallellaan surutta ilmapalloja ja ne räjäytetään, Zig nylkee parilta hylkeeltä nahat ja tekee niistä välineitä päästä merenneidon kimppuun...

Hahmojen desingista en tosiaan pitänyt ensialkuun yhtään, mutta kun katsoin sarjaa ensimmäisen jakson, siihen alkoi jo tottua. Sharkosta ja Zigin kanssa saarella asustavasta Bernie-erakkoravusta pidin eniten hahmoina. Myös Zig on sympaattinen.

Vaikka sarja onkin superderp ja ärsyttävää huumoriväkivaltaa sisältävä, olen iloinen, että juuri hyeena ja hai on valittu jonkun tarinan hahmoiksi. Ja hai on peräti hyvis! Sitä odotellessa, että näkisi joskus hyeenan sellaisessa roolissa. (Jos joku tietää tällaisen elokuvan, sarjan, kirjan, tms., saa vinkata!) Toki se nyt ei ole pahuutta, että lihansyöjä haluaa saalistaa itselleen ruokaa, enkä käsitä, miksi se pitää sellaisena ylipäätään piirretyissä esittää. Skidit katselevat sitä, mussuttavat broileria naamaansa ja pohtivat, että ompas ilkeä Sylvesteri, kun koittaa syödä söpön Tipi-linnun...

Marina on juuri sellainen tämäntyyppisten sarjojen tyypillinen derppi mulkero, jonka näkisin erittäin mieluusti päätyvän hyeenan kitaan. Hahmo ei herätä minkäänlaista sympatiaa. Tulee ihan mieleen, että hahmo on ironisesti tarkoituksella tehty moraalittomaksi pieniä mereneläviä kiusaavaksi muka-söpöksi tapaukseksi. Ensimmäisessä jaksossa ei myöskään selvinnyt, mikä on Sharkon motiivi kaveerata tällaisen tyypin kanssa.

Pitää katsoa, katsonko sarjaa pidemmälle. Todella ristiriitainen olo, kun pidän animaatioista, hyeenoista ja haista, mutta sitten taas tämä tyyli ja juonenkulku on sitä vihaamaani kategoriaa. Ehkä sitten, jos pitää joskus tappaa aikaa tai tulee joku derppauspäivä, jolloin ei jaksa tehdä mitään järkevämpää?