Tilasimpa nyt vihdoin ja viimein Virus Risinging Krieger Comicsilta. Olen tässä ilolla seurannut kyseisen liikkeen toiminnan alkamista. Todellakin on tilausta aikuisille tai noin yleensä vanhemmille lukijoille suunnatuille suomenkielisille eläinsarjakuville!
Ulkomaillahan niitä on ilmestynyt pilvin pimein, mutta ainakin itselleni on aika iso kynnys lähteä lukemaan sarjakuvaa englanniksi. Ymmärrän kyllä englantia kohtalaisen hyvin luettuani sitä A-kielenä ensimmäiseltä luokalta ja käytettyäni sitä paljon mm. matkoilla. Silti englannin lukeminen käy niin työstä, etten yleensä viitsi sitä vapaa-ajallani pahemmin harrastaa. Selkeästi puhutut lastenpiirretyt ovat sitten asia erikseen. Usein koen epämukavaksi mm. sen, että suomenkielen logiikalle virittyneet aivoni kääntävät vähänkin mutkikkaammat lauseet mielessäni sen kuuloisina kuin ne olisi käännetty Google Translatorilla. Not cool. Mm. lauseet, jotka sisältävät sanoja, joiden merkitystä en tiedä. Enkä todellakaan jaksaisi lukea sarjakuvaa sanakirja kädessä. Suomeksi lukukokemus on minulle miljoona kertaa miellyttävämpi.
Niinpä ainakin minunkaltaiselleni Krieger Comics on pelastava enkeli, jonka avulla pääsee tämänkaltaisia sarjakuvia lukemaan. Täytyykin toivoa, että firma ottaa kunnolla tuulta siipiensä alle ja porukka innostuu tilaamaan sieltä, jotta tulevaisuudessa pääsee lukemaan suomeksi lisää mielenkiintoisia tarinoita. Mutta nyt itse sarjakuvan pariin! :)
Koitan nyt kerrankin kirjoittaa ilman isompia spoilereita ja säästää yllätyksen ilon niille, jotka eivät ole Virus Risingia vielä lukeneet.
Virus Rising kertoo nimensä mukaisesti viruksen leviämisestä. Siitä, millainen tämä virus on, ei tarkemmin kirjassa kerrota. Virus vaikuttaa kantajaansa tehden siitä älykkäämmän ja agressiivisemman. Sen alkuperäinen kantaja Katzbalger sai sen ollessaan laboratoriossa koe-eläimenä ja koittaa nyt kasvattaa valtaansa kaupungissa tartuttamalla sitä kulkukoiriin. Pieni joukko virukselle immuuneja koiria ryhtyy tekemään vastarintaa heidän joukkoonsa liittyneen tarinan päähenkilön, Risk-colliesekoituksen johdolla.
Pidin hyvin paljon tarinan hahmokaartista. Erityisen piristävä lisä oli mukana seikkaillut kissahahmo Dee. Muutenkin pidin tästä Moolin, Deen ja Ragenin muodostamasta kolmikosta. Samaten kuin monista muista hahmoista. Yksikään nimellinen hahmo ei jättänyt minua kylmäksi ja yllättäen pidin kovasti myös tarinan päähenkilöstä: yritteliäs, muttei mikään täydellinen. Suorapuheinen, mutta tarvittaessa kuitenkin hienotunteinen. Tarinan naissankarista Neveristäkin on pakko sanoa sananen - juuri tämäntyyppisiä naishahmoja kaipaisin tarinoihin. Itsenäinen ja jopa vähän pahansisuinen persoona, osaa taistella ja pitää huolen itsestään. Ei muutu avuttomaksi, tuli mitä tuli. Ainoastaan hahmon hieman gingahtava ulkonäkö vähän häiritsi, mutta hei, tuon näköisiä koiria on oikeasti olemassa, minkäs teet.
Suosikkini koirista lienee tuo porukan lääkäri Shepherd. Niin luonteensa kuin ulkonäkönsä puolesta hyvin, hmm, vetoava mieshahmo, etten sanoisi. Hieman herkempi persoona, muttei kuitenkaan epäröi puolustaa ystäviään tiukan paikan tullen. Tarinassa tuli myös kivasti ilmi, että hahmo oikeasti tarvitsee lasejaan nähdäkseen kunnolla, eivätkä ne ole vain tyylin vuoksi.
Pidin paitsi tarinan rotukirjosta, myös siitä, että monet hahmot tuntuivat olevan sekarotuisia. Pointsit myös siitä, että tarinan ainoa dobermanni oli hyvis ja vieläpä melko kiltti persoona. Hahmot erottuvat helposti toisistaan värikkäässä sarjakuvassa, mutta ihan hyvin nuo erottaisi pelkkinä lineinäkin. Kas tästä hyvä vinkki meille kaikille sarjakuvien piirtämistä harrastaville.
Piirtotyyli oli myös hurjan nättiä ja omaperäistä. Sopivalla tapaa pelkistettyä. Koirien ruumiinkieli ja ilmeet olivat monipuolisia ja enimmäkseen melko koiramaisia. Hahmojen hurjan raivokas hampaiden näyttäminen oli erityisen vaikuttavan näköistä. Toki inhimillisiäkin piirteitä on joukossa hymyilyineen, mikä ei ole millään tapaa huono juttu. (Ja kyllä koirilla näkee hymyä oikeastikin - näkisitte meidän Rokan suupielen, kun neitiä kyhnyttää lavan alta!) Paikoitellen jäljen luonnosmaisuus vähän häiritsi - ikään kuin jotkin ruudut olisi tehty kovassa kiireessä - mutta ei se missään nimessä tarinan kokonaisuutta pilannut.
Taistelukohtaukset olivat vaikuttavia ja hienoja ja yleensä pysyi hyvin kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Hieman enemmän olisin ehkä kaivannut taistelutilanteisiin kokovartalokuvia, jossa molemmat hahmot näkyvät kunnolla. Aika paljon mennään lähikuvien varassa. Ja veri lentää - se lieneekin ainoa syy, miksei sarjista voi kovin nuorille tai herkille lukijoille suositella.
Mielenkiintoista oli myös tarinan lomassa pala palalta näytetty päähenkilön ja pääpahiksen yhteinen menneisyys. Muutenkin sarjakuvaan on kätketty sinne tänne pieniä vinkkejä, joita ei alkuun ensimmäisellä lukukerralla hoksannut. (Jätän kuitenkin näiden löytämisen jokaisen lukijan iloksi.) Sarja eteni aika vauhdilla ja jotenkin tuntui, että aineksia olisi ollut pidempäänkin tarinaan. Toisaalta, parempi edetä nopeasti kuin pitkittää väkisin jollain turhalla jonninjoutavuudella. Tunnelmointia ja toimintaa oli mielestäni ihan sopivassa suhteessa. Ja ripaus huumoriakin oikeissa paikoissa.
Suomijulkaisuun on sisällytetty kaikkien viiden alkuperäisen osan sisältö ja mukana lopussa on lisäksi monipuolinen nätti fanitaidekokoelma. Aluksi arvelin, että minulla kestäisi tämän kirjasen lukemisessa kauemmin, mutta sitten loppujen lopuksi lukaisin sen kertaistumalta. Ja mielelläni luen kyllä toiseenkin kertaan, ehdottoman hyvä ostos!
Näiden hahmojen seikkailuja lukisi mielellään lisääkin ja lopussa olleet kivat extrapätkät - mm. luonnosmainen loppunäytös Shepherdin näkökulmasta, hahmopiirrokset ja luonnokset ja vanhoja harjoitussivuja Virus Risingista olivat ihan mukavaa lisää. Niiden lukeminen loivensi hieman itse mielenkiintoisen sarjakuvan päättymistä.
Kokonaisuutena Virus Rising on mielestäni niin hieno, että siitä joutaisi hyvin tehdä animaatioelokuvankin. Hyvä lukukokemus, suosittelen!
--------------------------------------------------------------
Kommentit