Perjantai oli oikea ilon päivä eläintarinoiden ystäville. Fanien odottama Leijonakaarti-sarjan Zira-jakso tuli tuolloin Disney Channelilta (lisää artikkelissa Ziran ja Jasirin paluu), kun taas Ginga-fandomissa koettiin historiallinen hetki Orion-sarjan ensimmäisen suomenkielisen osan ilmestymisen myötä.

Spoilerivaroitus!

Ginga Densetsu Weed päättyi viime kuussa osaan 60 ja Orion jatkuu suoraan siitä, mihin Weed jäi. Weed ja Koyuki ovat saaneet neljä pentua, jotka Daisuke on nimennyt tähtien mukaan. Vanhin pennuista, hopean- harmaa tiikeriraita on nimeltään Sirius, mustakuvioinen pentu puolestaan on Rigel ja pentueen ainoa narttu Bella. Sarjan päähenkilö Orion muistuttaa väritykseltään Rikiä. Hän on pentueen toiseksi vanhin.

Koirat ovat tuskin toipuneet sodasta hybridikarhuja vastaan, kun Ohu joutuu luonnonkatastrofin kouriin. Maanjäristykset ja laavavirrat murjovat koirien paratiisina toimineen Kaksoissolan ja Orion, sekä hänen sisaruksensa, joutuvat eroon muusta laumasta. Myös Ohun joukko jakaantuu kahteen ryhmään paetessaan metsäpaloa.

Orion on tähän mennessä näyttäytynyt minulle melko sekavana kokonaisuutena. Uskoisin kuitenkin sarjan juonen selkenevän suomijulkaisun myötä. Vaikuttihan Weedkin aikoinaan sekavalta japaniksi ilmestyessään sieltä täältä netistä luettujen tietojen pohjalta.

Ilahduin, kun lempihahmoihini kuuluvan Kamakirin pojat ilmaantuivat kuvioihin jo heti ensimmäisessä osassa. Odotan mielenkiinnolla, millaiseksi kolmikon rooli muodostuu tarinan aikana - hieman olen toki jo spoilereita lukenut, muttei niistä tässä sen enempää.

Sinänsä hassu sivuseikka, että kaikista Weedin pahiksista juuri pallinsa menettäneellä Kamakirilla on Orionissa jälkeläisiä. Sen sijaan avoimesti narttujen perään olleet Hougen ja Genba vaikuttaisivat jääneet pennuttomiksi. Itse olen toki iloinen, että valinta osui Kamakiriin. Irlanninsusikoira on näyttävä rotu ja Kamakirin pojat tuovat hyvän lisän sarjan rotukirjoon. Jo Weedin aikana Ginga-saaga pääsi aika hyvin eroon homogeenisestä pystykorvamassasta.

Joen kohtalo sen sijaan harmittaa minua. Olisin halunnut päästä näkemään vähän lisää tämän ja Ginin suhteen kehittymisestä hänen oltuaan tälle pitkään katkera. Joesta olisi varmasti myös ollut apua pentujen kasvatuksessa - onhan hänellä tästä enemmän kokemusta. Joen hukkuminenhan on toki epämääräinen. Hänen mainitaan vain menettävän tajuntansa hetkeksi ja hänen kohtaloaan ei näytetä. Lainaan Gingapediaa: "Tammen Helsingissä järjestetyssä fanitapaamisessa vuonna 2012 Takahashi paljasti Joen kuolleen. Hahmo oli kuulemma liian samankaltainen Weedin kanssa ja sen tehtävä päähenkilön eteenpäinvievänä voimana tuli täytettyä."

Itse päähenkilö teki minuun hyvän vaikutuksen, kuten alunperinkin kuultuani aikoinaan hahmon rämäpäisestä luonteesta. Orion on tottelematon törkyturpa ja välistä itsekäskin. (Hän vie kalan Siriuksen nenän edestä.) Rohkea hän kuitenkin on ja auttaa muita hädän tullen. Todella virkistävää vaihtelua oikeudenmukaisten tiikeriraitojen ja itkupillipentu-Rikin jälkeen. Hahmon isoin miinuspuoli minulle on se, että olisin todella mielelläni nähnyt Bellan Orionin tilalla vastaavalla luonteella vastaavassa roolissa.

Karhukoirasuvun ainoa tytär on ihan oikeasti yksi helvetin iso pettymys. Nössykkä itkupilli, joka ei osaa pitää puoliaan isoveljiä vastaan. (Jännästi tuli muuten mieleen, että Ginga Densetsu Rikissä Rikillä on aika tuontyyppinen luonne ja kasvaessaan hän löytää sisunsa. Ja ilmeisesti niin löytää myöhemmin Bellakin.)

En liene ainoa fani, jonka mielestä Ginga-saagan olisi ollut korkea aika saada päähenkilökseen soturinarttu. Ohulle ensimmäinen narttujohtaja, joka oppisi Zetsu Tenrou Battougan ja sitä rataa. Mutta ehei. Bella muuten aikanaan ensimmäisten kuvien perusteella vaikutti hopeanharmaalta tiikeriraidalta. Olisi sekin sentään vähän lohduttanut, että olisi sentään ollut eeppisesti Ginin ja Weedin värinen narttu sarjassa, mutta kun ei.

Tässä valossa ärsytti aika paljon, kun Daisuke mainitsi Bellatrixin viittaavan soturinaiseen. Bellaa ei tietääkseni nähdä taisteluissa sen enempää GDWO:ssa kuin Last Warsissakaan.

Hammasnurkkaan on tulossa artikkelisarja Kokkoconissa pitämästäni luennosta "Sovinismia Hopeanuolessa?" ja sen puitteissa käsittelen vähän laajemmin minua jo pidemmän aikaa häirinneitä sarjan narttuihin kohdentamia asenteita. Eihän tämä toki mikään kuolemanvakava juttu ole: fiktio on fiktiota ja heijastelee oikean elämän ilmiöitä. Silti vähän surettaa, miten intoni fanittaa Gingaa on laskenut sen myötä, miten urosten paremmuutta ja naaraiden heikkoutta on enenevissä määrin hangattu naamalle. Harva muu tarina, manga tai länsimainen, syyllistyy samaan. Ei siinä mitään, vaikka joku tarina tämmöistä miehuutta jalustalle nostaisikin... Mutta miksi sen pitää olla juuri se minun lapsesta saakka fanittamani koirasarja?

Olen joka tapauksessa iloinen Orionin suomennoksesta ja aion nämä kaikki mangat ostaa ja lukea. Orionin lisäksi keräilen tällä hetkellä Ginga Densetsu Akamea ja Susilapsia. Muiden mangajulkaisujen joukosta en ole vuosiin löytänyt mitään minua kiinnostavaa. One Piece on kyllä yksi, jonka voisi joku päivä ottaa luettavaksi vaikka kirjastosta. Soturikissat on tällä hetkellä lukemisen alla. Sain juuri Uuden profetian luettua loppuun ja tarkoitus olisi metsästää Kolmikon mahti -sarjan ensimmäinen osa kirjastosta ensi viikolla tassuihini. Keltahampaan salaisuus -kirjaa odottelen innolla.

Aloitin joku aika sitten myös lukemaan Hopeanuoli-mangaa alusta ja aikeenani on kirjoittaa siitä ja Weedistä saagakohtaiset arvostelut. (Akakabuto, sudet, Kaibutsu, Hougen, makakit, sotakoirat, hybridikarhut.)