Pidin Kokkoconissa 2016 luennon aiheesta Sovinismia Hopeanuolessa? Moni ei päässyt luennolle ja tästä toivottiin myös blogikirjoitusta, joten yleisön pyynnöstä käsittelen aihetta nyt Hammasnurkassa. Luento sisälsi niin paljon settiä, että jaan suosiolla tämän useampaan bloggaukseen. En halua lähteä liikaa tiivistämään vaan makustelen asiaa kaikessa rauhassa.

>>>> Katso diaesitys <<<<

dia1.jpg

Tässä ensimmäisessä artikkelissa käyn läpi luennon sisällön pääpiirteissään ja kerron vähän itsestäni ja siitä, miksi halusin tällaiseen aiheeseen tarttua. Artikkelien kuvituksena käytän luennon kalvoja.

 

Narttuasianaaras Raezla

Olen 28-vuotias Hopeanuoli-fani, joka asustaa tällä hetkellä Vantaalla. Ginga on minulle hyvin rakas sarja, eikä tähän aiheeseen tarttumisen tavoitteena ole todellakaan morkata pitkäaikaista fanituskohdettani. En myöskään suhtaudu aiheeseen kuolemanvakavasti tai vedä herneitä nenään elävässä elämässä vastaan tulevista eri suuntiin kohdistuvista lievemmän syrjinnän ilmiöistä. Pyrin suhtautumaan aiheeseen enempi huumorilla.

Alkuun kerron hieman omia ajatuksiani liittyen sukupuolten tasa-arvoon.

Rumasti sanottuna, sanon ennemmin rehellisesti olevani sovinisti kuin kehuisin olevani feministi - joka minusta jo sanana nostaa naisia tarpeettomasti jalustalle. Feminismi menee toisinaan naissovinismin puolelle, naisten miehiin kohdistamaksi syrjinnäksi. Sen pitäisi tarkoittaa tasa-arvon edistämistä, mutta koen koko aatteen nimeään myöten tässä suhteessa monelta osin melko tekopyhäksi. Feminismiksi kutsuttu toiminta on valitettavan usein valkoisten heteromiesten syrjintää. Koen sellaisen kutsumisen tasa-arvon puolesta taistelemiseksi ärsyttävän tekopyhäksi. Mieluummin sanoo suoraselkäisesti sortuvansa sovinismiin kuin teeskentelee puolustavansa yhtä tahoa samalla sortaen toista.

Rehellisesti sanottuna syyllistyn itsekin oman sukupuoleni suosimiseen esim. äänestysvalinnoissa. Saatan myös sortua miesten esineellistämiseen esim. noteeraamalla, että joku on tai ei ole haluttavan näköinen. Hyi minua. Pyrin kuitenkin kehittämään itseäni ihmisenä tässä suhteessa. On minulla toki herrasnaispuolenikin, pidän miehille usein ovia auki ja saatan kohteliaasti tarjota miehelle juoman ravintolassa, jne. Pidän myös naisia joissain asioissa (esim. vuorovaikutustaidot ja kirjoittaminen) keskimäärin parempina kuin miehiä, mutta se ei tarkoita, etteikö homma voisi yksilötasolla mennä toisinkin päin. Samalla tapaa miessukupuolella on omat keskimääräiset vahvuusalueensa, jossa kuitenkin yksittäinen nainen saattaa olla yksittäistä miestä parempi.

Aito tasa-arvo on minusta hyvä asia, mutta mielestäni female-sanaan viittaava sana feminismi on huono termi sen ajamiselle. Se jo lähtökohtaisesti syrjii miehiä ja korostaa, että tässä ollaan nimenomaa naisten asialla. Eikä pidä unohtaa muitakaan sukupuolia. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen, että jokaisella ihmisellä on täysi vapaus määritellä oma sukupuoli-identiteettinsä ja väittäisin sen pohtimisen omalta kohdalta tekevän jokaiselle ihmiselle hyvää jo ihan itsetuntemuksen vuoksi. Ainoa toiveeni on, että siihen omaan harvinaisempaan sukupuoli-identiteettiin suhtauduttaisiin rennosti, eikä heti olla käymässä hirveällä apinan raivolla kimppuun, jos joku erehtyy kohtelemaan muunsukupuolista cis-miehenä/naisena. (Ja ei, kaikille sukupuolille ei ole mahdollista rakentaa omia vessoja. Henkilökohtaisesti pidän unisex-vessoja toimivimpana ratkaisuna.)

Eräs ihmisryhmä, jonka koen usein jäävän tasa-arvoisuuteen pyrittäessä syrjityksi, ovat itse asiassa miehet. Elämääni kuuluu paljon minulle tärkeitä miespuolisia henkilöitä, kuten oma puolisoni, veljeni ja monet miespuoliset hyvät ystäväni. Toisinaan olen jopa nähnyt punaista sen vuoksi, ettei miehiin kohdistuvaan syrjintään kiinnitetä huomiota tai sen olemassaolo kielletään kokonaan. Veljeni kanssa heitämme tästä joskus huumoria, esim. "koska syrjintä on niin kivaa, saat nyt miehenä kantaa mun kauppakassin" ja veljeni tuskailee ääneen, kun annan satunnaisten viiksi- ja partakarvojen kasvaa naamallani julistaen ottavani osaa movemberiin. Hurtin huumorin alla piilee toki vakavampi huoli tästäkin asiasta - siinä kuin muihinkin ihmisryhmiin kohdistuvasta syrjinnästä.

Täysin tasa-arvoistahan maailmasta ei koskaan tule. Jokainen meistä voi kuitenkin tehdä osansa ja käyttäytyä kivasti toisia kohtaan ja edistää parempia asenteita omaa, vastakkaista ja muita sukupuolia kohtaan. Kuin myös ottaa vähän rennommin itseensä tahattomasti kohdistuvan syrjimisen kanssa. Ennemmin asiallisesti mainitsee, miten toivoisi itseensä suhtauduttavan kuin loukkaantuu verisesti, jossei joku sitä automaattisesti tajuakaan.

dia2.jpg

Itse olen melko pitkälle cis-nainen, sinut oman sukupuoleni kanssa. Joskin sellaisella hyeenanartun egolla. Olen vahvaluonteinen, en ollenkaan perinteisen naisellinen nainen, vaan omaan paljon maskuliinisia luonteenpiirteitä ja taipumuksia. (Esim. olen matemaattisesti lahjakas, vieraiden kielten tajuni taas on surkea. Olen kiinnostunut tekniikasta ja tieteestä, naistenlehtien aihepiirit ovat minulle todella evvk lukuunottamatta seksiä käsitteleviä artikkeleita. Kerron härskejä vitsejä ja katson pornoa.) Tarvittaessa olen valmis puolustautumaan fyysisesti, mutta yleensä ratkon tilanteet sovinnollisesti puhumalla. Omaan toki myös paljon naisellisiakin piirteitä. Olen joskus puolileikilläni sanonut olevani transhermafrodiitti, koska sluibailen aika luistavasti molempien perinteisten sukupuoliroolien välillä. Kuljen yleensä ilman meikkiä tyyliin farkuissa ja t-paidassa, mutta saatampa tempaista gootahtavan hameen ja kunnon meikit päälle ja neitoilla.

Oma naisihanteeni muistuttaa melko pitkälle Hopeanuolen urosihannetta: vahva ja oikeudenmukainen äijä, jolta löytyy sisua, mutta myös lempeyttä puolustaa heikompiaan. On itsevarma ja dominoiva. En ottanut täplähyeenaa sattumalta altterikseni, kyseisellä lajilla kun ovat nuo sukupuoliroolit kääntyneet päinvastaisiksi. (>Lue lisää täplähyeenoista.<)

Järkitasolla sanon, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Tunnetasolla kuitenkin ärsyynnyn herkästi naisten neiteilystä (miesten neiteily ei jostain syystä niin paljoa ärsytä) ja tulee sellainen "juuri tuollaisen käytöksen takia naisia vähätellään" -olo. Kanssasisaret saavat minut kokemaan myötähäpeää heittäytyessään avuttomaksi neitokaisiksi, jotka eivät pärjää ilman miehen Ei esimerkiksi itse viitsitä opetella katsomaan öljyjä omasta autosta. Tästä luonnollinen seuraus on, että myös tarinoiden puolella avuttomat naishahmot tuntuvat minusta ärsyttäviltä.

Epäilen, että katseltuani Gingaa pikkutytöstä saakka on sarja vaikuttanut ajatusmaailmaani. Sen lisäksi, että olen oppinut, että ystäviä tulee puolustaa jne., näyttää sarjassa paljon ihailtu miehekkyys muodostuneen omaksikin ihanteekseni. (Tämän luennon teko ja aiheen syvempi pohtiminen oli samalla ihan mielenkiintoinen kurkistus omaan sielunmaisemaani ja miten Hopeanuolen katselu 5-vuotiaasta 28-vuotiaaksi on vaikuttanut esimerkiksi omaan naiskäsitykseeni.)

Itse olen kehitellyt Gingaan muutaman oman naisihanteeni mukaisen hahmon. Toinen on Kurojakin esiäiti Kurohoshi ja toinen Kurojakin tytär Blanke. Pidän niin naispahiksista kuin naissankareistakin - sankarit tosin alkavat siinä kohtaa ärsyttää, jos ovat liian pyhimysmäisiä. Mielestäni nartussakin täytyy olla sitä särmää ja hyviksessäkin olla ripaus pahista. Esim. Zira ja Jasiri Leijonakaarti-sarjassa ja Clover Kauan eläköön kuningas Julienissa ovat sellaisia naaraita, joita kaipaisin Gingaan.

Naiselliset naishahmot ovat ihan kivoja, mutta kaipaisin myös henkilökohtaista samaistumispintaa. Että narttu voi olla yhtä taidokas, rohkea ja kunnioitettu soturi kuin uroskin. Luentoni tahtookin kysyä: onko Gingassa narttujen pään päällä lasikatto?

 

Luennon sisältö

Olemme nyt käyneet läpi, kuka aihetta käsittelee ja millaisista lähtökohdista. Jokaisella tämän tekstiluennon seuraajalla on toki omat lähtökohtansa ja jokaisella lienee omat näkemyksensä luennossa esitetyistä ajatuksista. Ne ovat minun tämänhetkisiä pohdintojani ja mielipiteitäni, jotka voivat ihan hyvin tulevaisuudessa muuttua johonkin suuntaan. Mikäli teillä siis luentoani lukiessanne herää ajatuksia, kommentoikaa ihmeessä! Keskustelen ja päivitän omiakin näkemyksiäni mieluusti! :)

dia3.jpg

Luennon sisältöä kuvastaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo kuva tuossa oikealla. Gohee on valitsemasta Shiron pennuista itselleen uutta karhukoiraa ja jättää muuten hyvältä vaikuttaneen pennun valitsematta, koska se on narttu. Pitkin Ginga-saagaa kuullaan yhden, jos toisenkin hyvissankarin suusta tämänkaltaista naisia ja narttuja alentavaa tekstiä.

Seuraavan artikkelin aluksi käymme läpi, mikä on Hopeanuoli ja Ginga-saaga. Onhan jokaisen hyvä pysyä kärryillä, mistä sarjasta on kyse.

Myös sovinismi terminä käsitellään tarkemmin, ennen kuin siirrytään eteenpäin. Tiesittekö, ettei sovinismi tarkoita naisten syrjintää, vaan ihan minkä tahansa ihmisryhmän syrjintää? Sovinismilla on alalajeja, kuten miessovinismi, naissovinismi, heterosovinismi.. Myös tämänhetkinen muotisana rasismi on itse asiassa yksi sovinismin alalaji, jossa syrjintä kohdistuu henkilöön hänen syntyperäänsä tai kulttuuriinsa liittyvien ennakkoluulojen vuoksi.

narttuja.jpgKolmannessa artikkelissa siirrymme tarkastelemaan lähemmin Hopeanuolen maailmaa ja käymme esimerkkien kautta läpi, millaisissa asioissa nartut jäävät urosten varjoon sarjan aikana. Erikseen katsotaan vielä, miksi Hopea-nuolen maailma on nimenomaan Uroiden maailma.

Sukellamme syvemmälle aiheeseen tarkastelemalla saagan yksittäisiä nart-tuhahmoja ja vertailun vuoksi fanien tekemiä hahmoja. Millaisina Gingan canon, alkuperäistarina, näkee nartut ja mitä fanit olisivat toivoneet nähtävän toisin. Tämä siis neljännessä artikke-lissa.

Vertailun vuoksi käymme läpi myös muita vahvoja naishahmoja. Tämän jäl-keen pohdimme, voisivatko Suomen ja Japanin väliset kulttuurierot vaikuttaa siihen, miksi suomalaisfanit kaipaisivat niin erilaisia narttuhahmoja Gingaan.

Pohdimme myös, onko naisellisuus itsessään jotenkin huono asia ja jos on niin miksi näin. Eikö narttuhahmoja voisi arvostaa omina, perinteisen naisellisina hahmoinaan?

Nämä läpikäytyämme on tullut aika hakea loppupäätelmää kysymykselle: Syrjiikö Ginga-saaga narttuja? Tarkastelemme myös muita sovinismin ilmenemismuotoja, joita sarjasta voi ehkä löytää. Loppuun kuuluu luonnollisesti yhteenveto.

En osaa sanoa, miten moniosainen luentoartikkelien sarjasta tulee. Diaesityksessä on 26 kalvoa ja minulla on niistä kaikista enemmän sanottavaa kuin mitä kerkesin Kokkoconissa tunnin aikana sanoa. Veikkaisin, että Sovinismia Hopeanuolessa? -aiheen käsittelyyn kuluu 6-7 artikkelia. Aika näyttää! :D

Pyrin myös käymään artikkelien teon myötä vuoropuhelua lukijoiden kanssa ja huomioimaan heidän esittämiään pointteja tulevissa teksteissä, joten kommentteja kehiin! :)