Aiemmin ilmestyneet: [1] ja [2]. Tässä artikkelisarjassa käyn läpi Kokkoconissa pitämääni Sovinismia Hopeanuolessa? -luentoani. Tässä sarjan kolmannessa osassa käymme hieman läpi Hopeanuolen maailmaa ja mikä siitä tekee uroiden maailman. Kerron myös muutamista narttujen roolin kannalta masentavista pettymyksistä, mitä kovanaamaisista nartuista pitävät Ginga-fanit ovat joutuneet matkan varrella kokemaan. Lopuksi otan kantaa siihen, voiko syrjintä kohdistua myös etuoikeudettuun ryhmään.

Hopeanuolen maailma

Taistelutekniikat jäävät sarjassa urosten heiniksi. Aikoinaan luultiin, että Imperiumin koirasoturi Pink Dragon, yksi Battôgan taitavista Siriuksen sotureista, olisi narttu. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on vain naisellinen urossusi, mikä on toki kivaa vaihtelua sekin. Urokset taitavat jos jonkunmoista lentävää sirkkeliä, mutta nartut eivät taida edes spin attackia, ellen väärin muista...

Leikkaamattoman version ilmestyttyä hämmennyin tiedosta, ettei Riki kelpuuttanut armeijaansa muita narttuja kuin Crossin. Mangassa todetaan, että Cross on tunnustettu "urooksi" eli narttu ei narttuna soturiksi kelpaa. Ei ainakaan Ohun armeijaan.

Narttuhahmojen rotuvalinnat niinikää pistävät silmään. Sulavarakenteinen saluki (lapsena luulin muuten Crossia villakoiraksi :D), monta pikkuista shibaa ja kishuja... Mukavina poikkeuksina saksanpaimenkoira ja pienessä roolissa oleva tosa. Tokihan Tosa-narttu vetäisi taistelukentällä shibaurosta turpaan mennen tullen. Jostain syystä yhtäkään tällaista tilannetta ei sarjassa nähdä.

Matkan varrella narttujen sopimattomuutta niin sotureiksi kuin metsästyskoiriksikin korostetaan. Gohee jättää Rikin siskon valitsematta tämän sukupuolen vuoksi, Crossia ja Lydiaa väheksytään sotureina ja moni narttu ei edes usko omiin kykyihinsä. Fujin mainitaan mangassa toimineen metsästyskoirana, joskin tämä oli pentujen myötä (?) vapautettu tehtävästään. Puhuin tästä seikasta Naran kanssa ja hän ihmetteli, miten kylää uhkaavan karhuongelman aikana on varaa jättää metsästyskoira pois tehtävästään.

Lydian hyysääminen lienee eniten minua Gingassa häirinnyt seikka ja sen hierominen naamalle joka käänteessä on hieman syönyt intoani Gingan fanitukseen. Lydia on kuitenkin sotakoirakoulutuksen saanut huippuluokan taistelija, jolla on niin taitoa kuin sisuakin ja asenne kohdillaan. Silti Jerome ja muut Ohun urokset ovat koko ajan estelemässä häntä taistelemasta, koska hän on narttu. Kiveksilläkö niitä hybridikarhuja mätkitäänkin?

Olen kiinnittänyt huomiota myös narttuhahmojen rooliin tarinassa. Hopeanuolen synnyttyä ja kasvettua Fujia ei enää tarinassa nähdä. Crossin ura soturina vaikuttaisi päättyvän pentujen syntymään. Oikeastaan yksikään täysikasvuinen narttuhahmo ei jää parittamatta jollekin urokselle ainakin väliaikaisesti. Usein nartut myös jäävät taustalle tai kuolevat pennut synnytettyään.

Nartut ovat urosten, jopa urospentujen hyysättävänä. Imeväisiästä juuri ja juuri päässeet pennut asettuvat täysikasvuisten emojensa suojaksi, pikkuveli jätetään vahtimaan täysikasvuista isosiskoaan, ym. Ihmetyttää tuollaisen ihannointi. Kyllä sen pitäisi mielestäni olla sen aikuisen naisen tehtävä suojella lapsia, ei toisin päin.

Uroiden maailma

Hopeanuoli on toki alkujaan pojille suunnattu shonen-sarja, joka ilmestyi Shonen Jump -lehdessä Japanissa. Tältä pohjalta on ihan ymmärrettävää, että sarjan maailma on suht. testosteronintäyteinen ja nimenomaan miehiä puhuttelemaan pyrkivä. Tosin monet miehet pitävät vahvoista ja itsevarmoista naishahmoista muissa sarjoissa. Taakkana roikkuvat nössykkätytöt eivät herätä kaikkien mieslukijoidenkaan sympatioita. Ja jos kerran sarja on suunnattu pojille ja miehille, olisi hyvä niinikää miettiä, millaista sanomaa se tahtoo antaa naisista ja naisten asemasta. Onko nainen kaikin puolin tasa-arvoinen ja tasaveroinen henkilö, vai jonkunlainen raavaan uroon suojaa kaipaava hento kukkanen?

Entä onko miehen pakko olla aina se vahva ja rohkea? Miksi taistelutaidottoman ja aran pientä rotua edustavan Sasuken pitäisi mennä taistelukentälle ja isompaa rotua olevan taistelutaidoillaan loistavan Lydian jäädä kiltisti turvaan? Ginga tuntuu sanovan, että näin se menee. Mies, sinun pitää olla vahvempi ja suojella naista. Naista ei pidä päästää taistelukentälle, vaikka hän itse sinne tahtoisikin. (Millaisiin rooleihin tuo voisi viitata reaalielämän puolella? Esim. autolla ajamiseen?)

Narttuhahmot loistavat Gingassa paitsi jäämällä urosten varjoon, myös harvalukuisuudellaan. Kyseessä on suht. hahmorikas sarja, mutta isossa tai pienessä roolissa olevia narttuja on kovin vähän. Nämä nartut tuntuvat jäävän usein myös luonteeltaan melko yksitoikkoisiksi, kun taas urosten joukossa on enemmän vaihtelua luonteenpiirteissä.

Sarja myös ihannoi maskuliinisia ominaisuuksia, kuten voimaa ja rohkeutta. Weedin hyveiksi mainitaan toki myös lempeys ja kiltteys, mikä on mukava poikkeus. Henkilökohtaisella tasolla väittäisin Gingan vaikuttaneen itseeni siten, että olen tämän sarjan kautta oppinut arvostamaan rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta. Oli aikamoinen isku vyön alle, kun leikatun version, mangan ja Weedin myötä sain kerta toisensa jälkeen lukea, miten sarjassa narttujen ei katsota voivan näitä hyveitä omata samassa määrin kuin uroot. Välillä olen ihan oikeasti miettinyt, että tällaista sarjaako minä haluan fanittaa?

Pettymyksiä matkan varrelta

Leikattu Hopeanuoli antoi jotenkin erilaisen kuvan narttujen asemasta sarjassa. Leikatun animen perusteella luulin, että Cross oli vain yksi esimerkki lauman nartuista. Leikkaamaton vei tästä luulot pois, se on ainoa narttu!

Piristävältä tuntui ajatella, että bad ass -pahis Madara olisi naaraskarhu. Toki tuo hävisi Akakabutolle, mutta haastoi tämän ja selvisi siitä hengissä. Antoipa kovan vastuksen Hopeanuolen laumallekin ja oli korkealla Akakabuton armeijan arvoasteikossa. Mutta ei. Mangan myötä selvisi, että Madara on uros. Animen suomikääntäjälle oli vain sattunut virhe.

Hahmojen lisääntymisessä näkyy, miten nartuilla tuntuu olevan rooli korkeintaan emoina ja puolisoina, muttei juuri tyttärinä. Esimerkiksi tiikeriveljesten puolisoita ei edes näytetty. (Kurotora-fanina olisin halunnut nähdä Kagetoran, Nobutoran ja Harutoran emon...) Huomionarvoista on myös, miten pieni prosentti hahmoille syntyvistä pennuista on narttuja. Ben ja Cross saavat Mineyn (joka kuolee pentuna) ja Weed ja Koyuki Bellatrixin (joka jätetään ihmisten hoiviin), mutta molemmilla on useampi veli (yhteensä 5 urosta). Pelkkiä urospentuja saivat mm. Hiro ja Reika (4), Kisaragi (21 kpl - herranjestas!), Hakuro (4), Suzaku ja Hiromi (4), Chuutora (4), Kurotora (3), Jerome ja Lydia (6), Gin ja Sakura (3), Riki ja Fuji (3), tiettävästi Moss (1), Kamakiri (3). Akamen kuuden pennun sukupuoli ei ole tiedossa, mutta lapsenlapset (3) ovat kaikki uroksia. Tämä tekee 64 poikaa ja kaksi tytärtä. Ohun tunnetuimmat sankarit näköjään tuottavat lähestulkoon pelkkiä Y-siittiöitä.

Viimeistään jossain Orionin kohdilla olisi ollut siistiä nähdä se tiikeriraitainen narttu, Ginin pojantytär, joka osaisi Zetsu Tenrou Battoogan ja nousisi Ohun ensimmäiseksi narttujohtajaksi... Tai noin muuten nähdä esim. Lydian tytär pistelemässä vihollisia turpaan. Mutta ehei, Bellatrix ei ollutkaan edes tiikeriraitainen, osoittautui nössöksi itkupilliksi. Ja eihän Lydia nyt mitään tyttäriä saa, mihin tarina nyt muka sellaista tarvitsisi...

Oheistuotteet ovat myös yksi, jonne narttuja ei ole huolittu kuin muutamaan paikkaan. Crossista on vanhoissa GNG-figuureissa olemassa figuuri ja hän esiintyy myös joissakin keräilykorteissa, tarroissa ja ryhmäkuvia sisältävissä tuotteissa. Esimerkiksi Weed-pehmoista ja figuureista narttuhahmot ovat jääneet kokonaan pois ja niiden sijaan on jopa paljon pienemmässä roolissa olevia taustahahmouroksia. (Eikö esim. Reika olisi sopinut Bluen sijaan figuuriksi?)

Luennollani käytin useita suomimangan sivuja esimerkkinä ärsyttävästä suhtautumistavasta narttuihin. Huomatkaa, lukusuunta oikealta vasemmalle.

Lydian "öljyä liekkeihin" -kommentti oli minusta hieno ja muutenkin pidän hahmosta kovasti. Tuosta oikeanpuoleisesta Jeromen ja Lydian välisestä sanailusta en oikein tiedä, mitä mieltä siitä pitäisi olla. Kohtauksena hauska, mutta jotenkin risoo, että narttuna pitäisi oikein puhua jollain tietyllä tapaa. (Japaninkielessähän on oikeastikin miehillä ja naisilla erilainen puhetapa, minkä ilmituominen suomennoksessa sisältää varmasti omat haasteensa.)

Voiko enemmistöä tai etuoikeutettua syrjiä?

Ensimmäisen artikkelin kommenteissa heräsi keskustelua siitä, voiko etuoikeutetussa asemassa olevaan ryhmään kohdistua syrjintää. Mielestäni on melko outo ajatus, että ei voisi. Esimerkiksi oletus siitä, että miesten pitäisi kantaa raskaat taakat, aukoa ovet, hoitaa auton huolto tai uroskoiran olla rohkea ja tapella karhua vastaan on mielestäni miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää. Eli minun nähdäkseni tämä Ginga-saagassa naamalle hangattava sukupuolten eriarvoisaminen on ikävää myös miehiä kohtaan. Miksei uroskoira voisi olla se taistelutaidottomampi, arempi herkempi osapuoli ja odottaa turvassa pentujen kanssa, kun narttu käy kaatamassa karhun? Yksilötason erojen pitäisi ratkaista, ei sen, mitä hahmolla on jalkovälissään. Pakko muuten kivana käytännön esimerkkinä mainita, että olimme viime viikonloppuna mökkeilemässä Ginga-faniporukalla ja neljästä saunapuiden pilkkomista hoitaneesta kaksi oli naisia ja kaksi miehiä. Samanlainen jakauma oli autokuskeissa. Emme näytä omaksuneen fanituskohteemme konservatiivisia sukupuoli-rooleja kovin hyvin. :'D

Toteamus "sinun pitää toimia näin / et saa tehdä/sanoa noin, koska edustat ryhmää X" on ryhmään X kohdistuvaa sovinismia AINA. Myös silloin, jos ryhmä X ovat valkoiset cisheteromiehet. Tai Hopeanuolen tapauksessa uroskoirat. Se, että jonkun ryhmän asema on lähtökohtaisesti hyvä, ei oikeuta kohtelemaan tähän ryhmään kuuluvaa epäoikeu-denmukaisesti, eikä kellekään pitäisi asettaa mitään erityisoikeuksia tai velvollisuuksia vain siksi, että kuuluu johonkin tiettyyn ryhmään. Kaikilla tulisi ennen kaikkea olla oikeus olla oma itsensä ja velvollisuus auttaa omaa yhteisöä omien kykyjensä mukaan. Valitettavasti näin ei aina ole reaalimaailmassa tai Gingan maailmassa.

Kuva: Gingapedia

Yhtälailla kuin naisena minua ärsyttää se, ettei Lydiaa päästetä taistelukentälle tämän tahdosta huolimatta, on minusta tökeröä vaatia semmoista rohkeutta niiltä, joilla ei sitä ole. Sarjassa toki kukaan sankareista ei pakota pelkääviä taistelemaan, mutta taistelutahtoista asennetta ihannoidaan ja taistelusta vetäytyvien urosten (esim. GB) näytetään potevan huonoa omatuntoa. Toisin kuin narttujen. Mielenkiintoinen ilmiö muuten, että juuri tällaista kokevat urokset - esim. Hyeena - päätyvät kuolemaan löydettyään viimein rohkeutensa.

Nartut sen sijaan voivat vetäytyä hyvällä omatunnolla taka-alalle ja antaa urosten ajautua hengenvaaraan. En näe tässä kauheasti tasa-arvoa.

Kiitokset kaikille, jotka ovat seuranneet tekstiluentosarjaani näin pitkälle! Käyn edelleen mieluusti keskustelua aiheesta, joten kommenttia vaan kehiin, jos jotain ajatuksia herää! :) Seuraavassa artikkelissa tarkastelemme hieman Ginga-saagan yksittäisiä hahmoja ja vertaamme niitä fandom-puolen hahmoihin!