Spoilerivaroitus!
(Ginga: The Last Wars)

Sain tässä Hopeanuoli-mangan karhusaagan luettua uudelleen. Jäin miettimään, ovatko kar-hut lopultakaan ansainneet loppunsa koirien hampaissa? On totta, että Akakabuto ja kump-panit surmasivat surutta ihmisiä ja koiria. Huomionarvoista on kuitenkin, missä tämä tapah-tui - metsässä karhujen reviirillä!

Taannoin ilmestyneessä Tähdenlennon karhuaiheisessa kolmosnumerossa (jonka voi ostaa täältä ja jonka Hopeanuoli-faniyhdistyksen jäsenet voivat lukea täältä) pohdin, ovatko karhut enempi luonnonvoima kuvastaen ihmisen ja koiran alkukantaista selviytymistaistelua. Päädyin kuitenkin pohdinnoissani siihen, että Akakabuto ja kumppanit ovat älykkäitä olentoja - kuten oikeatkin karhut - joten ei niitä voi oikein verrata mihinkään maanvyöryyn tai tornaadoon.

Akakabuto nimetään Gingassa pahaksi helvetindemoniksi. Metsästäjät ja pientä kylää matkailutuloilla elättävät laskettelijaturistit ovat vaarassa, koska iso karhu pitää aluetta re-viirinään. Kaiken lisäksi Kaksoissolaan haluttaisiin rakentaa moottoritie. Täytyy sanoa, etten itsekään laskettelua harrastavana olisi kovin mielessäni vuorenrinteessä väijyvästä agres-siivisesta sekopääkarhusta. Mutta hetkinen! Akakabutohan on sekaisin, koska ihminen ampui luodin sen päähän! Toki tämä oli seurausta siitä, että Akakabuto oli käynyt ihmisten karjan kimppuun, jolloin ukko Gohee karhukoirineen pyydettiin apuun.

Mieleen ryömii tämän päivän Suomi, jossa maaseudun susivihaajat olisivat aina lähdössä hukkajahtiin - laittomastikin, jos susi käy pihassa viemässä koiran, lampaita tai muita kotieläimiä. Tähän minulla on tapana sanoa, että ihmisellä itsellään on vastuu suojata eläimensä. Vietän minäkin paljon aikaa koirineni maalla, jossa saattaa esim. ilves vierailla pihassa ja ilvekset kyllä tappavat koiria pihaan siinä kuin sudetkin. Minun koirani eivät jää yöksi oman onnensa nojaan narun nokkaan, vaan ne otetaan yöksi sisälle. Eipä ole ilves vienyt. Ja niinä aikoina, kun seudulla on petohavaintoja, vielä erityistä varovaisuutta, ettei koiria ylipäätään jätetä valvomatta ulos. Ne ovat minulle rakkaita kuin omat lapset ja minä olen niistä vastuussa. Karjan suhteenkin on olemassa omat suojakeinonsa, kuten petoaidat ja laumanvartijakoirat.

Pitäisikö näin ollen todeta, etteivät fiktiivisen tarinan kyläläisetkään ole oikeutettuja olettamaan, että metsän pedot tietäisivät joidenkin riistaeläinten olevan ihmisen omaisuutta ja lähtemään hätyyttämään petoja näiden omalle reviirille metsään? Pitäisikö Hopeanuolen kotikyläänkin hankkia akitojen sijaan muutama kaukaasianpaimenkoira pitämään huolta, että karhut tietävät, missä kulkee ihmisten reviirin rajat?

Akakabuton rakennettua linnoituksensa ihmiset toki hieman luopuivatkin karhujahdista. Ohun uroot eivät. Tässä kohtaa voisi luonnonsuojelulliselta näkökannalta miettiä, kumpi oikeastaan kuuluu Japanin luontoon: villiintynyt koira vai sepelkarhu?

Koirahan se vieraslaji siellä tietty on. Jälleen kerran syytän ihmisiä. Gin ja John ehkä lähtivät omistajiensa luota vapaaehtoisesti, mutta kain veljekset, Cross ja moni muu koira tulivat omistajiensa hylkäämiksi. Idean näihin koirakohtaloihin Takahashi sai muistaakseni ihan oikean elämän tapauksista. Ihmisten tulisi kantaa vastuu kotieläimistään, ei hylätä niitä luontoon. Daisuke ja Hidetoshikin voisivat hommata flexit karkaileville koirilleen. Esimer-killinen tässä suhteessa oli Benin omistaja, joka poimi kodittoman Akame-koiran talteen aikeenaan tarjota sille hyvä koti.

Mitäpä, jos ihmiset olisivat huolehtineet koiristaan ja antaneet Akakabuton olla?

Akakabutolle tuskin olisi syntynyt tarvetta rakentaa linnoitustaan. Se olisi vaeltanut elämänsä vuorilla, metsän suurena punaharjaisena kuninkaana. Saanut liudan pentuja, joita tavalliset karhunaaraat olisivat pesissään kasvattaneet. Elellyt tavallista aivovauriottoman karhun elämää, jolla on molemmat silmät tallella. Rosvonnut ehkä silloin tällöin karjaa, jollei sitä ei ole osattu suojata asianmukaisesti.

Eli aikalailla jättiläismäiseksi ihmisiä syöväksi mielipuolidemoniksi Akakabuto muuttui ihmi-sen toiminnan takia. Tulee hieman mieleen Weedin puolelta pahis, jonka teurastaminen kat-sottiin niinikää oikeutetuksi: Kaibutsu. Moni fani ei osaa nähdä Kaibutsua itsessään pahana, vaan ihmisen toiminnan uhrina. Tästä huolimatta Weed, Jerome ja kumppanit katsoivat oikeudekseen surmata Kaibutsun. Sekä Kaibutsu, että Akakabuto yrittivät vetäytyä vuori-linnaan ja elellä elämäänsä. Toki Kaibutsu surmasi vuoriston teillä liikkuvia ihmisiä, mitä Akakabutokaan ei sentään tehnyt, vaan sen uhrit olivat aina selkeästi metsässä Akakabuton omalla reviirillä.

Torahampaalle, Akakabuton vuorilinnaan vetäytyneistä ihmisten uhreista täytyy vielä mainita myös Hougen, joka niinikää oli ihmisen kaltoinkohtelema. Tosin sekä Kaibutsu, että Hougen edustavat Japanin luonnossa sinne kuulumattomia vieraslajeja siinä kuin Gin ja kumppanitkin. Kaibutsu ehkä geenimanipuloituna kaikkein pahiten.

Ginga: The Last Warsissa pääpahiksen roo-lia näyttelevä Akakabuton poika Monsoon pistää erityisesti mietityttämään. Hänen ollessaan pentu koirat teurastivat hänen isänsä ja tämän joukot. Myös pennut olisi Johnin johdolla tapettu, mutta Monsoon onnistui pakenemaan Ohusta.

Monsoon on mielestäni hahmona loistoveto ja kyseenalaistaa hyvin koirien oikeutusta ylipäänsä käydä karhujen kimppuun. Hä-nellä on pahat lapsuuden traumat koirista ja hän on sen vuoksi kasvanut kieroon. Mikäli ihmiset ja koirat eivät olisi vainonneet Akakabutoa, olisi Monsooninkin elämä ollut toisenlainen. Hän olisi kenties elänyt elämänsä metsän jättiläismäisenä kuninkaana isänsä jälkeen. Kenties juuri Monsoon olisi isoksi kasvettuaan syrjäyttänyt vanhaksi käyneen Akakabuton?

Muista Ginga-saagassa Japanin luonnossa elävistä eläimistä tulee mieleen hokkaidonsusi Gaia, joka Meteor Gin -kirjan mukaan olisi niinikää kyennyt haastamaan Akakabuton voimiensa puolesta. Toisin kuin koira, susi kuuluisi Japanin luontoon, jollei sitä olisi met-sästetty sieltä sukupuuttoon. Näin ollen voisi luonnonsuojelullisesti pitää oikeampana, että Gaia tai Reima joukkoineen olisi voittanut Akakabuton ja koirat olisivat saaneet elää lep-poisaa lemmikin elämää isäntiensä kanssa. Oikeastaan Ginga voisi olla aika mielen-kiintoinen, jos vastakkain olisivatkin sudet ja karhut ja tavoitteena olisi koota kahdeksan Siriuksen Soturia ison koiramassan sijaan Akakabutoa kaatamaan.

Toisaalta, kyllä karhuillakin pitäisi olla oikeus elää.

Kenties Gaia joukkoineen olisi voinut koitua Akakabuton kohtaloksi karhun vanhoilla päivillä ja Monsoon alkanut hallita isänsä reviiriä kiistellen haaskoista susien kanssa? Ja Hopeanuoli olisi nukkunut pulskana takan ääressä ja Gohee opettanut Rikille nakeilla luoksetulokäskyjä. Ukon sarjassa nähdyt koulutusmetoditkin olivat loppupeleissä aika sairaita...

En tiedä, onko Weed moralisoinnillaan peh-mittänyt pääni, mutta olen oikeasti miet-tinyt jo pidemmän aikaa, olisivatko Gingan karhut ansainneet armoa.

Gin ja Riki laumoineenhan hyökkäävät Akakabuton vuorilinnaan. Mistä lähtien oikeus on ollut hyökkääjän puolella? Lues-kellessani toissailtana Akakabuton kuolin-kamppailusta kertovaa mangaa 13 alkoivat sympatiani mennä väkisinkin jättinallen puolelle. Eikö Akakabuto olisi voinut olla rauhassa linnassaan? Eiväthän karhut ol-leet sieltä mihinkään hyökkäämässä.

Kuolinuhrejakaan ei tulisi, jos karhut saisivat elää vuorilla rauhassa ilman ihmisen ja koiran häirintää.

Mieleen tulee Terryn surmanneet karhut, jotka saivat Mutsun valtiaat liittymään Ohun joukkoihin. Sota karhujen ja koirien välillä oli levinnyt muuallekin Japaniin. Huomata sopii, että karhut ovat luontoon kuuluvia villieläimiä. Koirat taas kesyeläimiä, joiden paikka olisi ihmisen rinnalla. Ei luonnossa viemässä reviirejä ja saaliseläimiä sinne oikeasti kuuluvilta pedoilta.

Ovatko oikeudenmukaisuutta puolustavat koirasankarit sitten tarinan pahiksia? (Ainakin ne vaikuttaisivat olevan kovan luokan sovinisteja.. :D) Tuskin. Koirathan ovat ihmisen hylkäämiä. Ihmisellä maapallon väitetysti älykkäimpänä lajina olisi vastuu huolehtia niin luonnon tasapainon säilymisestä kuin kotieläimistäänkin.

"With the great power comes great responsibility."

Voisiko Gingan todellisina pahiksina siis pitää välinpitämättömiä ja ajattelemattomia ihmisiä?

Mitä asialle olisi sitten tehtävissä?

Voisiko joku koira tai karhu Gingan maailmassa tuoda rauhan lajien välille?

Tässä kohtaa pitää nostaa esille Last Warsissa esiintyvä mielenkiintoinen koira nimeltä Bob, joka puhuu karhujen kieltä ja toimii Monsoonin käskyläisenä. Bobin lähtökohdat tuntuisivat olevan perin huonot, sillä koiria pelkäävä Monsoon on kasvattanut hänet vihalla ja pelolla. (Jälleen muuten yksi pohjimmiltaan ihmisten uhri: ihminen hylkäsi Bobin sisaruksineen ja hänet kasvatti ihmisen toiminnan seurauksena traumatisoitunut karhu.) Ohun joukoilla on aikamoinen työ saada Bob puhumaan puolestaan. Onko tällöin jo liian myöhäistä? Kokeeko Monsoon saman kohtalon kuin isänsä?

Koirien ja karhujen suurin ongelmahan on, etteivät ne puhu Gingassa toistensa kieltä. Animessa karhut vain karjuvat, mutta mangassa nuo myös puhuvat keskenään. (Jännä yksityiskohta muuten: kaikesta huolimatta Akakabuto tietää Rikin ja Ginin nimet.)

Kun nyt ollaan tilanteessa, että koirat ja karhut Ohun vuorilla ovat (ja koirat tuskin itse miettivät, että "voi ei, meidän lajimme ei kuulu Japanin luontoon!" :D) niin olisiko näiden kahden lajin mahdollista elää sopuisasti rinnakkain? Omilla reviireillään tai jopa samoilla alueilla? Luonnossahan susien ja karhujen reviirit menevät ristiin ja ne saattavat ruokailla toistensa jättämillä haaskoilla ja kilpailla ruuasta. Taisteluksi tuo kilpailu harvemmin oikeasti menee.

Eli aikuisten oikeasti Hidetoshi ja Daisuke saisivat talutella Giniä ja Johnia remmissä ja Aka-kabuto elellä vuorilla. Sillä voisi olla naapurinaan vaikkapa Reiman lauma, joka ajoittain pöllisi Akakabuton tappaman peuran jämät tai päinvastoin. Ainoa mahdollinen sota olisi, jos vaikkapa Gaia kumppaneineen asuisi viereisellä susireviirillä ja näillä olisi ajoittain kiistaa, jos jompi kumpi susilauma ylittäisi vahingossa toisen reviirin rajat. Karhujen kanssa yhteen-ottoja vältettäisiin, koska karhu on sutta isompi. Nallet söisivät lihan lisäksi marjoja ja juuria ja kävisivät ajallaan talvilevolle jättäen metsästysmaat susille. Niinkuin täällä meillä päin.

Toki Ginga on fiktiivinen sarja, mutta fiktio heijastelee asioita todellisuudesta. Mielestäni olisi mukavaa, jos karhujen yksisilmäisestä demonisoinnista päästäisiin vaikkapa Last Warsin loppupuolella yli ja koirat ja karhut pääsisivät sopuun.

Uusimmissa Ginga: The Last Warseissa mm. Orionin veli Sirius yritti käydä neuvotteluita Monsoonin kanssa. Sarjassa on Bonin lisäksi toinenkin karhujen kieltä osaava koira. Monsoon kuitenkin jatkoi uhoamista ja haavoittui vakavasti Akamen iskusta. Tämän vuoksi rauhanneuvottelut näyttäisivät jäävän ja uusimmissa osissa on jo käynnissä perinteinen taistelu koirien ja karhujen välillä.

Pidän vähän surullisena, jos tarina tosiaan päättyy taas karhujen hävittämiseen. Toki Monsoonin voi nähdä uppiniskaisena rauhasta kieltäytyvänä pahiksena siinä kuin kenet tahansa koirapahiksenkin. Olisi kuitenkin mielenkiintoista vaihtelua nähdä Gingassa karhu, joka haluaisi elää sovussa rinnatusten koirien kanssa. Saa nähdä, jääkö tämä sankari-narttujen tavoin fanitarinoiden kirjoittajien huoleksi.

Yhteenvetona voisin todeta, että eivät Akakabuto, Monsoon ja muut karhut oikeastaan ole pahoja, mutteivat niiden kanssa taistelevat villikoiratkaan. Tai ne sinne karhujen rinnalle koirien sijaan oikeasti kuuluvat sudet. Kaikki näiden kolmen eläinlajin edustajat ovat pohjimmiltaan ihmisten yksinkertaisuuden ja välinpitämättömyyden uhreja: kotieläimiä ei välitetä suojata pedoilta, vaan pedot halutaan metsästää sukupuuttoon, koiria hylätään tai ei pidetä kytkettyinä, sudet on metsästetty sukupuuttoon.

Mielestäni Gingan todellisia pahiksia ovat välinpitämättömät ihmiset.