Artikkelisarjan aiemmat osat: [1] [2] [3]

Diaesitys: katsele

Tämänkertainen artikkeli käsittelee Gingan alkuperäisiä canonnarttuja, fanien luomia fandomnarttuja ja näiden eroavaisuuksia. Johtoajatuksena oletus, että fanit luovat sellaisia hahmoja, joita tahtoisivat sarjassa nähdä. Aiheen käsitteleminen on itselleni ajankohtaista, koska näin viikonloppuna unta, jossa olin ninjakoirafanihahmoni Blanke. :D

Aloittakaamme tarkastellen päähenkilön suvun narttuja, joiden pääasiallinen rooli tarinassa on äidinrooli. Ensimmäisenä pistää silmään, että kaikki ovat Fujia lukuunottamatta valkoisia. Valkoisen nartun itsekin omistavana tiedän, ettei se väri tee nartusta nössöä. Nämä mammat ja tyttöystävät ovat kuitenkin aivan toista maata kuin meidän itseään isompia uroksia kurmottava Rokka-tyttösemme.

Fuji ei ole mikään avuton typpi, vaan entinen karhukoira, joka on valmis suojelemaan kotiaan ja lähtee etsintäpartion mukaan Goheeta pelastamaan. Fujissa olisi ainekset jopa seisomaan Rikin rinnalla taistelussa karhuja vastaan. Hän jää kuitenkin taustahahmoksi (huolimatta siitä, että kylä kärsii karhujen aiheuttamasta uhasta ja muita metsästyskoiria ei kylästä edes löydy) ja hänen ainoa juonellinen tarkoituksensa tuntuu olevan Hopeanuolen synnyttäminen ja irti päästäminen tämän lähtiessä maailmalle. Jotenkin kuvaavaa on myös, että Daisukea ja tämän perhettä nähdään myöhemminkin pitkin tarinaa mm. Weedin puolella, mutta Fujin ja tämän kahden muun pennun kohtalosta ei mainita mitään. Ginin veljillä ei edes ole nimiä.

Yamabuki ei tee vaikutusta senkään vertaa. Rikin emo paapoo pahnanpohjimmaista poikaansa, minkä ehtii, kunnes alistuu ihmisten määräysvallan alle ja antaa viedä viimeisenkin pentunsa pois. Tulee mieleen Merin emo Lenny, joka vastaavassa tilanteessa sentään lähti itse vaaralliselle matkalle poikaansa etsimään. Yamabuki ei edes harkinnut mitään vastaavaa. Loppupeleissä Yamabukinkin rooliksi jäi lähinnä Rikin synnyttäminen ja kasvattaminen pennusta itsenäistyväksi nuorukaiseksi. Ei puhettakaan, että Yamabuki olisi Shiron tavoin esimerkiksi ilmaantunut auttamaan Rikiä tämän jouduttua pulaan retkillään.

Sakura, Ginin puoliso, on tyyppiesimerkki Gingan heikosta narttuhahmosta, jonka rooliksi jää päähenkilön synnyttäminen. Sakura kuvataan usein Weedin lempeyden ja hyvyyden lähteenä, mutta toisinaan tämä antaa hänelle voimaa. Sakuran henki on myös Weedin tukena hänen päihittäessään Hougenin, joten aivan turhanpäiväiseksi ei hänen roolinsa sentään jää taisteluiden kannalta. Toisaalta, Sakura ei olisi alunperinkään kuollut, jossei olisi ollut liian hyväuskoinen ja antanut Lucyn huijata itseään. Millainen tuleva äiti asettaa itsensä vaaraan lähteäkseen etsimään haavoittuneeksi väitettyä puolisoaan kuulopuheiden perusteella? Olisi edes selvittänyt faktat esimerkiksi Smithiltä, joka oli jätetty valvomaan hänen turvallisuuttaan. Lähtemällä Sakura vaaransi omansa lisäksi myös syntymättömien pentujensa hengen. Tulee mieleen juuri sellainen pumpulissa kasvatettu hyväuskoinen hölmö, joka ei osaa epäillä kenenkään tarkoitusperiä.

Koyuki, josta tulee Weedin puolisto, on rasittava kopio Sakurasta. Gin jopa epäilee Weedin ihastuneen tähän, koska tämä muistuttaa häntä hänen emostaan. Weed ja Koyuki jopa tapaavat samalla tavalla. Hahmona Koyuki on lähes surkuhupaisa. Tähtihetkensä hän kokee taistellessaan Chakon kanssa kulkukoiria vastaan. Myöhemmin Weed jättää Koyukin tämän pikkuveljen vahdittavaksi, mikä oli vasta ensimmäinen turhauttava wtf-elämys Koyukin kanssa. Sakuran tavoin hänkin on vähällä tapattaa itsensä ja syntymättömät pentunsa uskoessaan Weedin kuolleen. Koyuki myös yrittää syöttää itsensä hybridikarhulle todeten olevansa hyödyttömämpi kuin GB ja Sasuke, koska nämä ovat uroksia ja hän vain taistelukyvytön narttu... Se, että oikeasti uhraa henkensä toista auttaakseen on mielestäni hienoa, mutta vain, jos siitä on oikeasti hyötyä. Koyukin temppu sen sijaan oli aivoton ja perustelut niin typerät, että se vei lopunkin kunnioitukseni hahmoa kohtaan. Tuskin hän paljoa Sasukea tai GB:tä huonompi taistelija olisi, jos viitsisi edes yrittää...

Äitihahmojen lisäksi saagasta löytyy myös pari narttua, joilla on todellisen soturin sydän. Tosin, näistäkin tulee sitten myöhemmin äitihahmoja...

Herra Takahashin vieraillessa Suomessa ensi kertaa sain Arabianrannan luennolla tilaisuuden esittää kysymyksen. Tiedustelin, voisiko Gingaan mitenkään tulla joskus sellainen pystykorvainen narttusoturi, joka olisi oikeasti kovan luokan taistelija. En ole ihan varma, miten kysymykseni käännettiin herra Takahashille, mutta vastauksena tuli: "Onhan siellä sellainenkin koira kuin Cross." Tuntuu tosi keljulta ajatella, että Cross olisi oikeasti parasta, mihin me naiset kykenemme. Onneksi siellä on nykyään myös Lydia. (Olen joskus myös miettinyt, oliko tuolloin mahdotonta puhua Weedistä, kun Hopeanuolen japanilainen kustantaja oli paikalla.)

Cross on ainoa Rikin armeijaan hyväksytty narttu, kovanaama, joka on tunnustettu urooksi. Huolimatta asenteestaan, rohkeudestaan ja taistelutaidoistaan Cross tuntuu lyöneen päänsä lasikattoon, eikä ole ylennyt edes ryhmänjohtajaksi. Ja toisaalta, Crossin taistelut eivät aivan kaameasti vakuuta. Surullisin esimerkki lienee taistelu Chuutoran kanssa. Taistelussa Cross osoittaa rohkeutta ja päättäväisyyttä, mutta tekee virheen kyylätessään Beniä. Seuraavan vihollisen aiheuttamassa kivivyöryssä Cross kompastuu kiveen ja Ben jää kiven alle pelastaessaan hänet. Mangassa Cross ei sentään kompuroi, vaan Ben jää kivivyöryyn omia aikojaan. Myöhemmin Cross vetäytyy armeijasta saatuaan pentuja ja koittaa saada Beninkin sivuun kertomalla Rikille asiasta. Cross on myös - toisaalta ihan ymmärrettävästi - tiineenä ollessaan toisten hyysättävänä ja niin Oliverin kuin Benizakurankin täytyy pelastaa hänet (mangassa). Ajoittain Cross on myös roistojen ahdistelun kohteena. Jotenkin nuo kohdat tuntuvat jotenkin väkisin väännetyiltä ja aiheuttavat lähinnä jonkinasteista myötähäpeää sarjaa kohtaan. 

Weedin ja Orionin aikoihin Cross on yksi viimeisiä vanhoja legendaarisia GNG-hahmoja. Hänestä tulee lauman pahansisuinen mummeli ja pariin otteeseen hän pääsee hieman taistelemaankin vanhoilla päivillään. Muutoinkin Cross tuntuisi olevan tapahtumien keskiössä ja omaavan suht. ison roolin - eritoten nartuksi.

Crossissa on sellaista päättäväisyyttä ja asennetta, mitä arvostan. Kuitenkaan ei mielestäni Gingan maailmassa riitä, että siellä on yksi Crossin kaltainen hahmo. Moni uros on kuitenkin taidoiltaan aivan eri luokkaa. Ja missä ovat pahisnartut? Tai johtajanartut?

Luutnantti Lydia Victorin valloitusarmeijassa toi tähän kategoriaan kokonaan oman säväyksensä, alkuun pahisnarttuna. Juonikkaana ja taitavana taistelijana, joka osasi ajatella omilla aivoillaan. Lydian ja Maximin käännyttyä Victoria vastaan Lydiaa alettiin kuitenkin kohdella sukupuolensa vuoksi todella alentavasti. Asenteestaan hän piti kiinni ja loisti taisteluissa paljon enemmän kuin Cross konsanaan. Tästä huolimatta hahmo saa sarjan aikana osakseen aika julkeaa vähättelyä jopa hänelle rakkaiden urosten taholta...

Silmäni oikeasti levisivät, kun luin noita kohtia uudestaan tähän paneeliin valmistautuessani. Näinkö oikeasti toimivat sankarit? Koulutettu sotilasnainen haluaa lähteä veljensä tueksi tämän valmistautuessa kohtaamaan armeijan petturit, mutta hänet lyödään tajuttomaksi ja heitetään olalle tukikohtaan viemiseksi. Ugh! Ja tämän uroteon suorittavat tosiaan Akame ja Tesshin.

Honoo Koirasoturi Gamusta ansaitsee tulla niinikää mainituksi. Tämä Takahashin luoma narttuhahmo on kuollut ennen tarinan alkua, mutta on Rikin veroisessa maineessa kaikkien aikojen parhaana ganinina. Kirjoitin hänestä taannoin pienen artikkelin Tähdenlennon neljänteen numeroon:

Muitakin narttuja sarjassa nähdään, mutta nämä jättävät enemmän toivomisen varaa.

Reika on yleensä se fanien kaikista ärsyttävimpänä narttuna pitävä hahmo. Hän on hyväsydäminen, mutta pienikokoinen ja täysin taistelutaidoton. Yllätyin aika tavalla, kun aiemman artikkelin kommenteissa nimimerkki Irvikissa huomautti Reikan olevan sekarotuinen akita. Olen aina luullut Reikaa shibaksi, koska hän on kooltaan samaa luokkaa Sasuken kanssa. Reika jää Hougenin vangiksi ja on tämän pervoilun ja ahdistelun kohteena. Sinänsä tarinan kannalta virkistävää vaihtelua, että nartun roolina on tuoda esiin pääpahiksen huonoja piirteitä. Siinä, missä Cross tuntuisi olevan silloin tällöin urosten pelastettavana, Reika tuntuisi olevan tässä liemessä jatkuvasti. Lopulta hänen roolikseen tulee niinikää äitiys. Reika roikkuu Ohun joukkojen matkassa, mutta loppujen lopuksi hän ei uskalla torailla kuin omilleen. Positiivisena ja kunnioitettavana poikkeuksena Hougenin suistaminen jokeen.

Chako ansaitsee tulla mainituksi Koyukin ystävättärenä. Kotikoiranhetukkana, joka on heikkona arvovaltaisiin uroksiin ja saa aikalailla ansionsa mukaan, kun menee Sasuken halpaan tämän kehuskeltua olevansa mukamas Ohun upseeri. Chako tuo Gingan kiltteihin äityleihin mukavaa vaihtelua osatessaan erinäisiä naisellisen kieroja pelejä. Vaikka Chako ja Koyuki ovat Reikan tapaan kotikoiria, he sentään taistelevat kerran kulkukoiria vastaan. Chakon pieneen rooliin nähden pidän tuota isona juttuna verrattuna Koyukin nössöilyyn hänen huomattavasti pidemmän tarinassaolonsa aikana. Toisaalta, Chako valitsee mieluummin elämän kotikoirana, joten eipä häntäkään voi rohkeudesta kehua.

Bellatrix on ainoa Ginin sukuun syntynyt narttu, muut ovat aina tulleet tarinaan pariutumalla päähenkilön tai tämän isän kanssa. Alkujaan luulin Bellaa tiikeriraidaksi, mutta lopulta selvisi, ettei hän ole sitäkään. Bellatrix on täysin veljiensä armoilla, Orionin ja Rigelin kiusattavana, Siriuksen holhottavana. Bellasta ei myöskään tule Ohun soturia, vaan hänet toimitetaan ihmisten pariin. Olen tässä hiljattain lukenut Orionit 1 ja 2, enkä voi sanoin kuvailla vitutukseni määrää tämän hahmon suhteen. Avuton rätti.

Minnie on toinen tunnetuille Ohun sotureille syntynyt narttupentu. Hänen roolinsa jäi sitäkin vähäisemmäksi, sillä hän hukkui jokeen. Minnietä toki muistellaan Kenin ja eritoten Georgen toimesta samaan tapaan kuin Kurotora aina välillä muistelee Akatoraa. Eli Miney saa omia tähtihetkiään hieman samalla tapaa kuin Sakura.

Entä minkälaisia narttuhahmoja fanit ovat luoneet? Toki fanitarinoissa on vaikka mitä perinteisistä hellistä emoista Johnin kanssa puuhastelevaan bilettäjä-Reikaan, mutta narttu-hahmot loistavat fanitarinoissa myös vahvoina sotureina.

Minnie esimerkiksi esiintyy Onawan kirjoittamassa "Minnie, tie suuruuteen" -tarinassa koiralauman kovanaamaisena pomona, joka lähtee uskaliaaseen yritykseen kaataa Hougenin valta sisältä päin liittymällä tämän armeijaan. Tarinassa Minnie jäi eloon huuhtouduttuaan joen alajuoksulle ja yleni koiralauman johtajaksi.

Nara on niinikää vahva fanihahmonarttu, jonka vaiheista kertoi Suola Kuupielessä -blogissa julkaistu tarina Legendan Varjossa. Nara on taistelukoiraksi koulutettu pitbull tuoden kokonaan freesin lähestymistavan koko Ginga-sarjaan. Vahva, voimakastahtoinen ja itsenäinen narttu, jolla on ollut aina tarve pärjätä uroiden maailmassa. Tarinaa nimikkohahmostaan kirjoittanut Nara on maininnut, että tarinan edetessä Nara löytää myös naisellisen herkän ja haavoittuvaisen puolensa. Toivon totisesti, että Naralta löytyy jossain vaiheessa intoa kirjoittaa Legendan varjossa loppuun!

Myös Ginin sukuun on keksitty fanien toimesta iso liuta narttuja. Esimerkit, joita panee-lissani esittelin, perustuvat niin menneeseen kuin tähän päivään.

Rifina oli aikoinaan netissä ilmestynyt Hopeanuoli-fanisarjis, jossa Rikin sisko Rifina seikkaili pääosassa. Harmikseni en löytänyt Rifinasta mitään enää netistä, enkä muista kunnolla, millainen hahmo tämä oli. Kenties blogini vanhemmista lukijoista joku muistaa tämän sarja-kuvan ja osaa kertoa tästä hahmosta enemmän?

Sue puolestaan löytyy Ginin sisarpuoli -nimisestä Shirotoran kirjoittamasta tarinasta. Hänen polkunsa etenee nuorten tiikeriveljesten luo ja alkuun epävarma narttu löytää sisällään kytevän Rikin perintöä olevan rohkeuden. Tässä oli lyhyeen tarinaan sijoitettu mielestäni ihan hyvä kasvutarina.

Itsekin olen omia fanihahmojani kehitellyt ja näistä yksi on Weedin sisko. Muut taas ovat kaikki sukua Kurojakille.

Blanke on vanhin GNG-fanihahmoni, jonka muistan. Keksin hänet joskus 12-vuotiaana katsellessani pitkästä aikaa Hopeanuoli-animea bongattuani tuollaisen tummanpunertavan koiran taustahahmojen joukosta. Hän edustaa tavallaan sellaista perusnarttua, joita oletin leikatun version perusteella Rikin armeijassa olevan enemmänkin - tosin omalla salaperäi-sellä ja ristiriitaisella menneisyydellään.

Blanke on syntynyt Igassa, mutta Kurojaki oli hänen isänsä. Blanken Kogien vankina ollut Iga-emo kuoli hänen ollessaan pieni ja hän kasvoi yhdesä Akamen valkeiden Iga-pentujen kanssa, jotka kiusasivat häntä hänen Kogamaisen ulkonäkönsä takia. Hän eli puolivuotiaaksi Iga-koirien luona, mutta hänet karkotettiin sieltä. Tämän jälkeen hän eli jonkin aikaa ihmi-sen luona ja liittyi kotikoiraystävänsä Spotien kanssa ensimmäisinä koirina Rikin armeijaan.

Blankelle suunnittelin oman salaisen taustaroolinsa Gingan tapahtumiin. Hän oli kolman-nessa joukkueessa ja hänen ansiostaan Hakuro sai kuulla, että Ohu kerää armeijaa Akaka-buton kukistamiseen. Smithin haavoituttua taistelussa Madaran karhuja vastaan Blanke otti johtoonsa Hakuron ryhmän Hakuron mennessä Smithin paikalle. Myöhemmin Smithistä tuli Blanken puoliso ja heidän pentunsa Yoru (Yö) syntyi samoihin aikoihin kuin Sakuran pennut ja luonnollisesti lähettyvillä. Smith oli tuolloin ihmisten hoivissa katkottuaan jalkansa ja Blanke huolehti pennuista yksin. Hän löysi myös orvon tiikeriraitaisen akitanartun, joka muistutti häntä Ohun johtajasta Ginistä. Tietämättä, että kyseessä oli todella Sakuralta kadonnut Ginin tytär hän nimesi pennun Suiginiksi (elohopea). Hän kasvatti pentuja ja opetti näille shinobitaitoja, mutta joutui heistä eroon suojellessaan heitä ilkeämieliseltä koiraporukalta. Myöhemmin Blanke törmäsi tajuttomaksi hakattua Giniä kuskanneeseen Hougenin joukkoon ja kävi raivoissaan johtajansa häpäisystä näiden kimppuun kaatuen taistelussa Hougenin surmaamana.

Yoru on Blanken ja Smithin tytär, joka muistuttaa rakenteeltaan Kogaa, mutta on saman värinen kuin Smith animessa. Yoru on luonteeltaan melkolailla emonsa kaltainen, oikeu-denmukainen ja periksiantamaton. Kadotettuaan emonsa Yoru lähtee siskopuolensa Suiginin kanssa kohti Ohua löytääkseen isänsä Smithin. Saapuessaan Ohuun Yoru saa kuulla Smithin kuolleen. Yoru ja Suigin lähtevät etsimään Blankea ja näiden myöhemmät vaiheet ovat vielä vähän mietinnässä. Nämä päätyvät mahdollisesti liittymään Kyoshiron nuorisohuligaaneihin tai Yukimuran joukkoon ja saavat jossain vaiheessa kuulla Suiginin menneisyydestä. Yoru rakastuu Yukimuraan ja saa tämän kanssa pentuja ennen tämän kuolemaa.

Suigin on hyvin maskuliininen ja hieman ylimielinen akitanarttu, joka turhautuu herkästi jonkun heittäytyessä heikoksi. Pohjimmiltaan hän on kuitenkin oikeudenmukainen. Hänellä on arpia ja hän muistuttaa aikuisena ulkonäöltään melko paljon Giniä, mutta ruumiin-rakenteeltaan lihaksikkaampaa Rikiä. Suigin myös oppii Zetsu Tenrou Battougan. Hän on jokseenkin liioiteltu versio siitä, minkä tyyppistä roolia olisin ehkä Bellatrixille toivonut. Tosin Suiginin keksin jo vuosia sitten, muistaakseni niihin aikoihin, kun selvisi, että Joe oli tosiaan uros nimeltä Joe (誠), ei  Joō (女王), kuten Weedin ilmestyessä japaniksi fanien keskuudessa alkuun luultiin. Olin myös mukana projektissa, jossa Weed korvattiin kuolleeksi uskotulla "Joō-siskollaan" tekemällä mangasta muuten melko identtistä Weedin kanssa. Kieltämättä harmi, ettei tämä projekti edennyt sen pidemmälle.

Kurohoshi (Musta Tähti) on uusin GNG-fanihahmoni. Kurohoshin tarina sijoittuu Ginga Densetsu Akamen ja GNG:n väliseen historialliseen aikaan, jolloin Kogilla ei ole enää ihmisisäntiä ja nämä käyvät yhä ikiaikaista sotaansa Igaa vastaan. Halusin tehdä moraa-liltaan arveluttavan ja pahismaisen päähenkilönartun ja Kurohoshista tuli aika synkkä hah-mo. Hän on Kurojakin esiäiti ja Kogien kannibalismiperinteen aloittaja. Kurohoshi on vahva, rohkea ja taitava taistelija, mutta myös julma ja vallanhimoinen. Kurohoshi suhtautuu uroksiin halveksuen ja vastavetona Gingan veljessarjoille Kurohoshilla on kolme siskoa.

Yhteenvetona voisi todeta, että fanit ovat kehittäneet selkeästi vahvempia ja urheampia narttuhahmoja kuin mitä Gingan alkuperäinen tarina sisältää. Toki myös canonin nartuilla on omat tähtihetkensä, mutta yksikään näistä ei yllä urosten eliittiin. Fanitarinoiden sanka-rittaret johtavat omia laumoja ja omaavat erilaisia taisteluliikkeitään, sekä pärjäävät tasa-veroisina urosten rinnalla.

Tämän pohjalta uskaltaisin väittää, etten ole ainoa Ginga-fani, joka tämäntyyppisiä narttuhahmoja sarjaan kaipailisi.