Spoilaa Hopeanuolta ja Weediä

Kirjoitin vähän samantyyppisestä ilmiöstä tämän vuoden ensimmäisessä blogauksessani Ihanat kamalat Pikkuponit. Tällä kertaa keskityn kuitenkin yksittäiseen Hopeanuoli-sarjan hahmoon, Hyenaan. Pysähdyin hieman tarkastelemaan sitä, miten oma suhtautuminen hahmoon voi muuttua vuosien varrella.

 

Ärsyttävä pelkuri

Nuorena Hopeanuoli-fanina inhosin Hyenaa. Ärsyttävä nössö pelkuri kuonosta hännän päähän, eikä ulkonäkökään hivellyt Hopeanuoli-kompleksia potevan pystykorvien ihkuttajan silmää. Myös Sniper kuului (ja kuuluu kyllä edelleen) inhokkihahmoihini, mutta tämä sentään nyt osasi taistella jne. ja hänellä on tavoitteita. Ja onhan Sniperillä juonellisestikin oma tärkeä roolinsa - ja niin on myös Hyenalla, mutta tätä en suomidupin aikaan osannut kauheasti nähdä tai arvostaa.

2011 piirtämäni kuva Sniperistä ja Hyenasta.

Leikkaamattoman Hopeanuolen myötä Hyenasta alkoi näkyä vähän se toinenkin puoli. Tosin Hyenan kuolema leikkaamattomassa versiossa vaikutti edelleen varsin typerältä. Mitä hyötyä kellekään on vain syöksyä rotkoon? Toki jostain Ginga-sivuilta oli luettavissa, että Hyena pelasti Benin, mutta vasta GNG&GDW -mangojen suomijulkaisuiden myötä alkoi kunnolla aueta kyseinen kohtaus. Kuten Hyena hahmona muutenkin.

Kuva: Gingapedia

Mangassa Hyenan muutos pelkurista rohkeammaksi ja toisaalta myös moraaliltaan arveluttavasta rehdimmäksi koiraksi näkyy ajan kanssa. Hyena-parkaa käy välistä sääliksi, kun hän mm. joutuu Kogien vangiksi ja on heikkoutensa ja pelkuruutensa vuoksi jatkuvasti vahvempien ja rohkeampien päähän potkittavana. Kun oikein ajattelee, niin Hyena on loppupeleissä yksi Gingan realistisimmista hahmoista. Ihan varmasti jokainen meistä olisi vastaavissa tilanteissa ihan yhtä peloissaan ja aika harva kykenisi peloltaan toimimaan yhtä rohkeasti kuin suurin osa Gingan hahmoista tekee.

 

Ai ei ollutkaan tyttö?

Pakko tähän väliin todeta, että Hyena olisi hahmona kammottava, jos hän olisi narttu. Näinhän sitä aikoinaan suomidupin perusteella kuvitteli yksi, jos toinenkin fani. Heikot naishahmot todella vahvojen ja rohkeiden urosten rinnalla pistävät ärsyttämään ihan eri tavalla - eri asia toki, jos vastaavaa ääripäiden vaihtelua esiintyisi myös narttuhahmojen keskuudessa ja heitä olisi enemmän. Niin tai näin, penskana sitä luultiin, että Crossin lisäksi myös Hyena ja Smith ovat narttuja, koska heillä on suomidupissa naispuolinen ääninäyttelijä. Veikkaisin tämän vaikuttaneen osaltaan molempien hahmojen suosioon.

Miettikää nyt: kolme tylsähköä luppakorvaista narttua, taistelutaidoiltaan sieltä huonoimmasta päästä! Ei ihme, jos ärsytti pikkutyttönä!

 

Hyena ja hyeenat

Pakko heittää tähän väliin, että kun nykyään olen täplähyeenafani, olen joskus harmitellut, ettei Hyena ole jonkin vähän coolimman hahmon nimi. Toisaalta, kun hyeenojen keskuudessa nartut ovat niitä pomoja ja urokset paljon pehmeämpiä niin kenties Hyena onkin osuva nimi nimenomaan vähän vähempi dominoivalle urokselle...?

 

Hyena fanitarinoissa

Hyena on hahmona mietityttänyt minua viime aikoina senkin puolesta, että sain kuningasidean fanitarinaani liittyen ja päätin repäistä oikein kunnolla: Hyenasta tuli Blanken ensimmäinen poikaystävä!

Tämä lähti liikkeelle siitä pohdinnasta, ettei villikoirien pariutuminen eliniäksi yhden ainoan hahmon kanssa ole kovin realistista. Ajattelipa heitä sitten oikeina koirina tai koirina esitettyinä ihmisinä. Kyllä kummankin lajin kohdalla se kumppani vaihtuu elämän aikana ja villiintyneet koirat ovat tässä suhteessa jopa aika vapaamielisiä.. Ginga kuitenkin on suhteellisen korkeita moraalisia arvoja edustava muutenkin epärealistinen sarja, joten kenties tässäkin asiassa voidaan realismista hieman poiketa.

Toisekseen, jos Blanken ja Smithin pentujen pitäisi olla Weedin ikäisiä, tuntui järkevämmältä sijoittaa noiden kahden välisen romanssin alkaminen tuonnemmaksi. Ja mangassahan myös selvisi, että suurta taistelua edeltävänä aikana Smith vielä katseli Crossin perään, mikä ei oikein sopinut yksiin fanitarinani kanssa.

Niin tai näin, mielestäni Hyena sopii hyvin Blankelle kumppaniksi tai vähintäänkin läheiseksi ystäväksi. Onhan molemmilla omat ongelmansa tulla hyväksytyiksi osana laumaa. Hyenalla petturuutensa ja Blanke puolestaan on Kurojakin tytär, vaikka Ohun riveissä taisteleekin. Tulin siihen tulokseen, että tapahtumat Igassa voisivat lähentää näitä muutenkin samaan joukkueeseen kuuluneita koiria. Myös Hyenan rohkeuden herääminen kaksikon välille kehittyvän rakkauden myötä tuntuu hyvin loogiselta lisältä tarinaan. Saa nähdä, milloin saan aikaiseksi tarttua tähän. Minun on jotenkin vaikea kirjoittaa rakkaudesta ja tunteista. Koen toiminnallisten tarinoiden kirjoittamisen enempi omaksi jutukseni.

Tiedän kyllä jo vanhastaan pohtineeni Blanken suhtautumista Hyenaan. Arvatenkin tämä ja Spotie suhtautuivat nuivasti Sniperille uskolliseksi tiedettyyn joukkuetoveriinsa. Hyena ja Blanke esiintyvät myös vanhassa Pinkkinuolessa tavalla, joka tuntuu tällä hetkellä aika kiusalliselta, vaikkei se virallisesti tietenkään Blanken tarinaan kuulu:

Tosin tässä voidaan jo nähdä viitteitä pienten sympatioiden heräämisestä Hyenaa kohtaan. Ikään kuin hän ja Sniper olisivat semmoisia vakiojuonittelijoita, jotka aina joka ilta yrittävät valloittaa maailman... Tai ainakin Ohu-vuoret! :D

 

Kiinnostava ja sympaattinen hahmo

Yksi käänteentekevä oli varmasti myös Hopeanuoli!musikaali, joka nosti hahmoa kuin hahmoa esiin uudella tapaa. Komentaja Dobermanni taisi olla aika monen suosikkikappale musikaalin toisessa versiossa. Muistan myös kovasti pitäneeni Hyenasta musikaalissa.

Kuva: Gingapedia

Tätä nykyä olen sitä mieltä, että Hyena on vähintäänkin yksi Gingan mielenkiintoisimmista ja onnistuneimmista hahmoista. Juuri tänään lueskelin hahmon Gingapedia-artikkelista läpi tämän vaiheikasta matkaa GNG:n aikana. Sarja ei olisi kerta kaikkiaan sama ilman Hyenan osuutta juonessa ja hänen tuomaansa monipuolisuutta hahmokaartiin. Realistisia pelkääviä hahmoja, jotka huolehtivat ensisijaisesti omassa nahassaan, saisi oikeastaan olla enemmänkin. Nyt, kun miettii, päähenkilö ei ehkä erotu kylliksi esimerkillään, kun ympärillä on niin monta muutakin vahvaa ja rohkeaa koiraa.

Toisin on Weedissä, jossa esimerkiksi GB:n hahmokehitystä itsekkäästä pelkurista rohkeaksi ja uhrautuvaiseksi voinee jossain määrin verrata Hyenaan. Tosin kummankin kohdalla minua surettaa ja ärsyttää hahmon hyvin epämääräiseksi ja hätäiseksi jäävä kuolema. Weedissä ärsyttää, miten haavoittuneen GB:n pitää väenväkisin mennä tapattamaan itsensä saamatta loppujen lopuksi mitään kovin ratkaisevaa edes aikaan. Hyena sentään pelasti Benin hengen. Jollain tapaa traagista, että hän joutuu nimenomaan entisen herransa surmaamaksi. Toisaalta, tässä voidaan todeta, että ympyrä sulkeutuu.

 

Hyenalle perillinen?

Olisin kyllä tavallaan toivonut, ettei Hyena olisi kuollut saamatta jälkeläistä. Kenties hänen pentunsa olisi voinut jatkaa isänsä matkaa kohti kunniallisen Ohun soturin elämää? Itse asiassa suunnittelin joskus fanitarinaa, jossa sekä Hyena, että samaisen joen vietäväksi joutunut Benin tytär Minnie olivatkin selvinneet ja elelivät yhdessä jossain joen alajuoksulla. Suunnittelin heille jonkun jälkeläisenkin, jossa oli sekä Benin, että Hyenan piirteitä.

Keskeneräinen piirros Blanken ja Smithin pojasta Jackista.

Samoihin aikoihin kuin lisäsin Blanken tarinaan romanssin hänen ja Hyenan välille, päätin myös ottaa Yorulle joskus suunnittelemani Jack-veljen mukaan tarinaan. Voi että minulla oli kiusaus tehdä Jackista Blanken ja Hyenan pentu! Koko hahmon pointti oli kuitenkin, ettei koirille synny vain yhtä pentua ja olisi ollut outoa, jollei Yorulla olisi ollut pentuesisaruksia. (Aiemmin olin laittanut tämän Blanken korkean iän piikkiin.)

En voi kuitenkaan kirjoittaa Hyenan hahmokehityksestä Jackia mainitsematta, koska vaikkei tämä olekaan tämän pentu biologisesti, on tuo kyllä sitä henkisellä tasolla jossain määrin. Jackhan on nuorena hyvin arka ja vetäytyvä. Kestää kauan, ennen kuin hän rohkaistuu ja senkin jälkeen hän päätyy hyvin erilaiselle polulle. Jack katkeroituu isälleen, joka menee kuolemaan taistellessaan Kaibutsua vastaan ja liittyy Kogan ninjakoiriin näiden ollessa vielä Ohun vihollisia. Siellä hän päätyy väärään seuraan ja alkaa ihannoida Kogan menneitä tapoja. Jack on samanvärinen kuin hänen esiäitinsä Kurohoshi ja häntä pidetään tämän reinkarnaationa, joka on tullut nostamaan Koga-klaanin takaisin kunnian aikaan. Pieni kapinallisjoukko Koga-klaanin sisällä siis. Porukka alkaa kutsumaan Jackia nimellä Hoshijaki.

Ensimmäiset luonnokset Hoshijakista.

Tesshin päättää auttaa Weediä ja hetken aikaa Jack ja hänen Kyoshiron laumaan liittyneet siskonsa taistelevat samalla puolella. He kantavat myös henkilökohtaista kaunaa Blanken surmanneelle Hougenille. Blanken kuolema katkeroittaa kuitenkin Jackia entisestään. Hän ottaa Hoshijaki-nimen käyttöönsä ja lopulta hän päätyy tovereineen yrittämään vallankaappausta Kogassa pehmeänä pitämältään Tesshin-enoltaan. Yritys epäonnistuu ja Hoshijaki tovereineen karkoitetaan Kogasta.

Myöhemmin Hoshijaki lyö hynttyyt yhteen Gaian tyttären Theian kanssa, josta tulee Suiginin ja Yorun päävihollinen. Eli Hoshijaki todella taistelee siskojaan vastaan ja voitaneen sanoa, että hahmo on henkeen ja vereen pahis, vaikkei tiettykään sellaisena synny.

Tätä ajatellen myös Hyena olisi periaatteessa voinut mennä tätä tietä: löytää kyllä rohkeutensa, mutta ei moraaliaan. Sekin ihan kiinnostava hahmokehityksellinen vaihtoehto, Hyena esmes tavoittelemassa valtaa Sniperin sijaan omiin nimiinsä tai auttamassa tätä uudella tarmolla Ohun johtoon.

On monia erilaisia teitä, joita pitkin hahmot voivat mennä kehittyessään. Niin tai näin, tässä iän myötä on oppinut arvostamaan hahmoja, joissa tuota kehitystä tapahtuu suuntaan tai toiseen. Karmeimpia taitavat olla alusta loppuun samanlaisina pysyttelevät hahmot, joiden ainoa muovautuminen liittyy hahmon ikääntymiseen. Tässä suhteessa esimerkiksi Hopeanuoli ja Weed ovat loppupeleissä aika tylsiä hahmoja Hyenaan verrattuna.