Palataampa takaisin Xaparan maailmaan! Tällä kertaa esittelyssä peleissäkin hieman vähemmälle huomiolle jääneet kettukansat, joita esiintyy lähinnä NPC:einä. Siitäkin huolimatta tärkeä ja melko yleinen kansa roolipeleissämme ja Xapara-tarinoissani.

Yleistä

Kettukansoja on neljä - hilbot, ordit, kobyt ja nexot. Hilbot muistuttavat kettupiirteiltään naalia tai joskus harvoin sinikettua, ordit punakettua tai toisinaan hopeakettua, kobyt aavikkokettua ja nexot monihäntäistä taikakettua. Noin muutoin nämä kansat omaavat melko samankaltaiset piirteet, joten kettukansoja voi hyvin käsitellä myös yhtenä ryhmänä.

Kettukansalaisten pituus vaihtelee 150-170 cm välillä eli he ovat verrattain lyhyitä useimpiin muihin kansoihin verrattuna. Tyypillisesti heillä on ketunkorvat ja häntä ja muuten melko ihmismäiset piirteet. Kansojen ihonvärit vastaavat ilmastoa ja aluetta, josta kukin kansa on kotoisin: kobyt ovat tummia, hilbot kalpeampia ja ordit vähän kaikkea siltä väliltä. 

Kettukansalaiset ovat syntyjään hahmonvaihtajia eli he kykenevät muuttumaan edustamansa kettulajin ketuksi. Tavallisessa muodossaankin heillä on ihmismäiselle olennolle epätyypillisen terävä purukalusto ja kynnet. Kuten ketut, myös kettukansat ovat lihapainotteisia sekasyöjiä, opportunisteja, joille kelpaa mikä vaan. Kobyt ovat melko pitkälle hyönteissyöjiä, kun taas hilbot ovat kaikkein selkeimmin lihansyöjiä. Nexot pystyvät hyödyntämään aave- ja sieluenergiaa ravintonaan vähän samalla tapaa kuin luudemonit ja hakeutuvat mielellään positiivista energiaa säteilevien sielujen pariin. Turmeltuneet ja negatiivista energiaa henkivät sielut aiheuttavat nexoille voimakasta pahoinvointia.

Kettukansojen jäsenet elävät noin 300-vuotiaiksi ja vanhenevat osapuilleen samaan tahtiin kuin numerodemonit ja fontalialaiset.

Projekti Sakura oli Jenny Pepperin ja Kobax Ilgeshin laboratoriosta pelastama hilbon ja luudemonin risteytys.

Kieli

Kaikilla kettukansoilla on yhteinen kieli, jota kutsutaan ketuksi. Oikeat ketut ymmärtävät tätä kieltä myös ja kaikkien kettukansojen jäsenillä on myös luontainen kyky ymmärtää kaikenlaisten kettujen puhetta.

Kulttuuri

Nexot ja kobyt elävät toistaiseksi vielä melko lähellä luontoa, mutta hilbot ja ordit ovat sopeutuneet moderniin maailmaan sukupolvien aikana. Nexoilla on itse asiassa yhä viidakon kätköissä oma ikivanha korkeakulttuurinsa, jonka säilymiselle moderni maailma on melkoinen uhka. 29 900 -luvun Athanassa kobyilla on sopeutumiskykynsä ansiosta ollut vähän parempi yhteiskunnallinen asema kuin gindoilla ja fontalialaisilla, eikä heitä pidetä samalla tapaa villeinä. Moni koby kuitenkin elää köyhyydessä ja kärsii sen seurauksista samalla tavalla kuin muutkin alueen alkuperäiskansat.

Ordien asema yhteiskunnassa heijastelee sitä, millaisina eläiminä ketut nähdään kulttuurissa - eikä täysin aiheetta. Moni ordi päätyy (osittain varmasti ympäristön odotuksista peilautuvien vaikutteiden seurauksena) herkästi hieman kyseenalaisempien ammattien, ellei nyt suoranaisen rikollisuuden pariin. Pelissä on esiintynyt mm. kettukansalaisista muodostunut Kitsune-nimisellä laivalla purjehtinut merirosvojoukkio.

Maineestaan huolimatta suurin osa ordeista tekee, jos nyt ei aina niin rehellistä, niin ainakin laillista työtä. Heitä on paljon esimerkiksi kaupustelijoina ja muissa yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä vaativissa tehtävissä.

Pohjoisen naalikansa hilbot lienevät kettukansoista parhaassa yhteiskunnallisessa asemassa ja elelevät melko sopuisasti Kazeimoksessa rinta rinnan pikkupeikkojen, jäädemonien ja qwurnioiden kanssa.

Xapara

Xapara on minun ja muutaman ystäväni aikoinaan perustama roolipeli, josta on sittemmin poikinut erinäisiä jatkopelejä ja omia tarinoitaan. Sen maailmaa on tullut nyt työstettyä kuuden vuoden ajan, joten siitä on aika paljon kirjoitettavaa. Aiemmat Xapara-aiheiset artikkelit löytyvät listattuina Hammasnurkan Xapara-osiosta!

Itselläni vuosi on lähtenyt ihan kivasti käyntiin harrastuspuolella. Pörröconin, Gingaconin ja Akakabutoconin suunnittelut ja valmistelut rullaavat eteenpäin. Olemme myös kavereiden kanssa pelailleet uutta Yliopisto-roolipeliä, josta olen ollut kovin innoissani.

Eilettäin päivittelin Raezla.com -nettisivujani, lisäsin sinne 26 kuvaa (kaikki Xaparaan liittyviä, hah hah) ja jokusen hahmoesittelyn. Otan tämän vuoden yhdeksi tavoitteeksi kehittää sivuille muutakin sisältöä ja ryhdyn varmaan siirtämään sinne vanhempia piirroksiani esimerkiksi Deviant Artistani. (Oho, pitäisi sekin näköjään päivittää, viimeisin postaus sinne on edellisvuoden Akakabutoconin mainos.) Laitetaampa tähän muuten tämänvuotinen:

Akakabutocon on tosiaan tulossa toista kertaa. Eläintarinoihin painottuva pahiscon oli aika hauska järkätä viime keväänä Pitäjänmäen kirjastolla (jossa olin jo aika pitkään halunnut järjestää jonkin pikkutapahtuman) ja nyt lähdemme sitten tekemään tapahtumaa isommin Kanneltaloon jatkaen toki yhteistyötä myös kirjaston kanssa. Viime vuoden Akakabutoconissa oli ehkä n. 50 kävijää, siitä on hyvä sitten lähteä kasvamaan isommaksi. Kanneltalo on myös hyvä paikka järjestää tapahtumia - viimeksi olin järjestämässä siellä vuonna 2019 Hopeatähti-tapahtumaa Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n kautta. Akakabutoconin järjestäjänä toimii Harrastusseura Revontuli ry, mutta toki myös Hopeanuoli-faniyhdistys on mukana yhdistyspöydän muodossa.

Akakabutoconissa on mahdollisuus mm. ostaa liput seuraavaan Gingaconiin, jonka coniteassa olen mukana tilavastaavan, graafikon ja hyvin todennäköisesti myös infon rooleissa. (Aiemmin olen ollut siellä pääjärjestäjänä, ohjelmavastaavana, sponsorivastaavana ja markkinointivastaavana.) Viides Gingacon palaa juurilleen Tampereelle ja järjestetään siellä marraskuussa 2024. Odotan innolla, miten tapahtuma vetää porukkaa muutaman vuoden tauon jälkeen.

Tekemääni pientä valotaidetta lasihelmillä, jouluvaloilla, kalastusvalotikulla ja poikani lohikäärmefiguurilla. :D

Pörröcon Dragon on se isoin oma projektini tähän kevääseen. Jännittää kovasti olla puikoissa tapahtumalle, jolla on isommat tilat kuin millään aiemmin järjestämälläni tapahtumalla. Järvenpään Ainolassa sijaitseva Aino Areena vetää jopa yli 3000 henkeä, joten tässä olisi nyt potentiaalia kasvattaa tästä turritapahtumasta vähän isommankin luokan con! Lohikäärmeteema tulee näkymään mm. tapahtuman ohjelmassa ja koristeluissa.

Pörröconin nettisivuilla julkaistaan aivan pian alustava ohjelma. Taidekujahaku pidetään helmikuussa ja kaiken aikaa on mahdollista hakea artesaani- tai yritysmyyntipaikkaa joko sivuilta löytyvällä kaavakkeella tai heittämällä meikäläiselle meiliä affaokami(at)hotmail.com! Pörröconin lippuja voi ostaa Biletti.fi:stä, jota muuten suosittelen lämpimästi kaikille tapahtumajärjestäjille. Erittäin näppärä ja toimiva alusta ja hyvät toimintaperiaatteet.

Julkaisimme myös Pörröconin mainosvideon, jossa pääsee hieman näkemään, millaiset upeat tilat toukokuussa pörröväkeä odottavat. :3

Revontulen lappuja erään koulun ilmoitustaululla.

Vielä ennen muita tapahtumia olen järjestämässä Pörröcon Workshopin Tiivistämöllä 20.-22.2.2024. Kyseessä on siis ilmainen häntä/korva/fursuitpaja, jonne voi tulla hengaamaan ja esimerkiksi työstämään omaa suittiprojektiaan. Pajaan voi ennakkoilmoittautua halutessaan, mikä helpottaa siis lähinnä arvioimaan esimerkiksi kankaiden määriä ja sinne voi myös esittää toiveita pajaan tulevista materiaaleista. Tapahtuma on ikärajaton ja sinne on mahdollista saada myös esimerkiksi artesaani- tai kirppispöytää, jos kiinnostusta löytyy. Tiivistämöllä on joka päivä/ilta myös muuta talviloma-ajan ohjelmaa ja Pörröcon Workshop pyörii siis Lämpiön puolella.

Pidimme hiljattain Revontulen hallituksen kokousta ja perustimme yhdistykselle uuden kuntoiluun ja retkeilyyn keskittyvän kerhon nimeltä Revontulen Reippaat. Toimin nyt ensialkuun kyseisen kerhon puheenjohtajana (luovuin Eläintarinakerho Pörrön puheenjohtajuudesta) ja yritän kehittää sen toimintaa aluilleen. Revontulen muita kerhoja ovat tuossakin omalla esitteellään näkyvä Muotikerho, Horrorfest Helsinkiä järjestänyt Kauhukerho, sekä kotiloharrastukseen keskittyvä Kotilokerho. Luulen, että retki- ja kuntokerho on kiva tilaisuus tehdä vaihteeksi hieman erilaisia projekteja elämässä. Viime kesänä tuli ainakin vähän telttailtua ja nyt yritän aloitella taas vähän aktiivisempaa liikunnan harrastamista omassakin elämässä. (Ennen pandemiaa kävin salilla pari kertaa viikossa, siihen olisi kiva saada palattua takaisin.)

Harrastusseura Revontuleen olisi muuten kivaa saada lisää jäseniä. Sinne voi liittyä mukaan joko koko seuran kannatusjäseneksi, Harrastusseura Päijänteen kannatusjäseneksi tai suoraan jonkin itseä kiinnostavan kerhon jäseneksi. (Pääsy kaikkiin kerhoihin sisältyy kannatusjäsenmaksuun, vuodessa 20€, yksittäinen kerho 7€/vuosi.) Kerhojen toimintaa ollaan parhaillaan kehittämässä eteenpäin ja jäsenenä voit tulla mukaan kerhon suunnittelutiimiin kehittämään sitä sinulle mieleiseen suuntaan. Kerhot voivat esimerkiksi tehdä lehtijulkaisuja, järjestää tapahtumia ja tempauksia, kokoontua irl tai pitää etämiittejä ja omata omia keskustelualustojaan, joiden kautta tavoittaa samanhenkistä porukkaa ja pääsee juttelemaan itseään kiinnostavista aiheista.

Kaikille jäsenille on suunnitteilla mm. mukava vuosikokousmiitti, näillä näkymin kesällä Himokseen, jossa on kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä retkeilystä keilaukseen, sekä erinäisiin kesäaktiviteetteihin. Yhdistyksen alla voi myös aika vapaasti toteuttaa omia harrastusprojektejaan, perustaa omia kerhojaan, sun muuta.

Noin muuten olen tässä viime kuukaudet katsellut uudelleen alusta One Piecea, ensin animen alusta, sitten välissä uusi life action -sarja, ja sitten lisää animea. Tällä hetkellä lähestyn jaksoa 400 ja täytyy sanoa, että ihan perhanan hyvä sarja. Hauskuus ja vakavuus hyvässä tasapainossa, mainiot hahmot, mainio piirtojälki... OP:sta voisi kenties joskus tehdä ihan oman artikkelinsa, vaikka Ihmiseläimiä osa 2? (Sarjassa on myös paljon eläinhahmoja, joten kai se Hammasnurkkaan sopisi?)

Aloin myös keräilemään niitä One Piece -kortteja, ostin ihan keräilykansionkin. Ja innostin pari kaveria keräämään (samat, joiden kanssa ruvettiin sarjaa katsomaan) ja nyt sitten mahdollisuus vaihdella niitä tuplakappaleita puuttuviin kortteihin, jee! :D

Tällaisia harrastusrintaman kuulumisia tähän alkuvuoteen. Pyrin varmaan lähiviikkoina päivittelemään myös Hopeiset Sivut ja Hopeisen Ginga-blogin eli niitäkin kannattaa pitää silmällä.

Ps. Kommentit (eritoten asialliset) olisivat ihan huippuihania! <3

Vuosi on kieltämättä ollut kiireinen. Järjestimme tammikuussa ihka ensimmäisen Pörröconin, jonka jälkeen kiersimme edustamassa Harrastusseura Revontulta eri tapahtumissa. Olin myyntisalivastaavana kesäkuussa järjestetyssä Hypeconissa ja lokakuussa olin yhtenä pääjärjestäjänä 8 päivää kestäneessä Horrorfest Helsinki -tapahtumassa. Coniteahommat eivät siihenkään loppuneet, vaan tällä hetkellä olen mukana Gingaconiteassa hoitamassa graafikon ja tilavastaavan, todennäköisesti myös infon virkaa (ellei ketään muuta löydy viimeksi mainittuun) ja lisäksi vedän toukokuussa 2024 järjestettävää Pörröcon Dragonia. Muihinkin tapahtumiin on kyselty, mutta pakko hieman rajoittaa, että jää aikaa muullekin... Tapahtumajärjestäminen on kivaa, mutta myös todella kuluttavaa puuhaa.

Tuntuu myös, että tapahtumia on tällä hetkellä todella paljon. Luultavasti pidän Pörröconin ja Gingaconin jälkeen hieman taukoa.

Hahmoni prinsessa Sahara uudesta Yliopisto-roolipelistä

Entäs roolipelirintama? Kiitos kysymästä, oikein hyvää! Pelailemme parin kaverin kanssa eräänlaista mukautettua jatko-osaa vanhalle Xapara-roolipelille, jossa keskiössä on hahmojen seuraava sukupolvi. Peli on Discordissa, jota tulee nykyään käytettyä roolipelialustana enemmän. Google Driveen kirjoittelen lähinnä omia tarinoitani.

Teen varmaan lähiaikoina Yliopisto-pelistä ihan oman artikkelinsa, mutta lyhyesti: toiselta aikajanalta tullut Tiimakuningas hallitsee Xaparaa kuningatar Islan kanssa. Parilla on kolme tytärtä, sekä kummankin pojat aiemmista liitoista. Prinssit, prinsessat ja suurin osa muiden hahmojen lapsosista on noin 20-30 vuotiaita ja aika moni heistä on päätynyt Xaparan pääkaupunki Loksesin yliopistoon, johon peli aika pitkälti keskittyy. Nyt tässä joulun yli on pelailtu peliä, jossa yliopisto on ninjojen hyökkäyksen kohteena. (Tiedän, kuulostaa hauskalta. XD)

Noin muuten olen lueskellut vanhoja omia kirjoitusprojektejani ja hieman työstänyt joitain eteenpäin. Tein myös lyhyen tarinan siitä, mitä Xaparan maailmassa sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Melko merkittävän Dominik-hahmoni kuolema Yliopisto-pelissä antoi hyvän sauman tähän. Muita tuoreempia proggiksia on esimerkiksi Alexia-tarina, jossa hahmoni Alonso onkin naispuolinen. (Alkoi säälittää Allu-paran yksipuolinen rakkaus umpiheteroon bestikseensä Dominikiin, joten päätin kurkistaa aikajatkumoon, jossa heistä voisi tulla pari.)

Dominik ja Alexia söpöilemässä

Instagrammini on ollut aika hiljainen julkaisujen suhteen. Tämä johtuu siitä, että julkaisuja on 999 eli seuraava julkaisu on tuhannes. Iski pieni estradikammo siitä, mitä siihen laitan - ehkä koitan tekaista jonkun hauskemman uuden vuoden kuvan?

Blogiin olisi toki edelleen paljon kirjoitusideoita myös eläintarinaharrastuksen parissa. Kommenttihiljaisuus on ehkä näiltä osin isohko syy sille, että intoa uusien artikkelien kirjoittamiseen on vaikea löytää. Välillä olen miettinyt sitäkin, pitäisikö vaan siirtyä tekemään videokontenttia, kun sitä porukka jaksaa vielä katsoa. (Olen jopa tehnyt alustavia käsiksiä parillekin vlog-sarjalle mm. Ginga-fanituksesta.) Videoiden teko vaan on huomattavasti raskaampi ja aikaa vievempi prosessi siinä, missä niiden katsominen on ehkä hiukka helpompaa kuin artikkeleiden lukeminen.

Podcastiakin olen miettinyt, mutta sekin vaatisi ihan omantasoistaan sitoutumista ja pysymistä aiheessa... Kerkesin pari kuukautta sitten jopa äänittää ensimmäisen jakson podcastiin, minkä piti kertoa Soturikissat-fanitarinastani. En kuitenkaan julkaissut sitä, koska into sekä fanitarinaan, että podcastin tekoon hieman kuivui kasaan. (Xaparasta varmaan jaksaisin hölöttää 10 000 Podcast-jaksoa, mutta epäilen hieman, jaksaisiko kukaan kuunnella niitä.)

Pitää katsoa, jos 2025 pidän tauon coniteahommista (tarkoittanee, että Pörröcon jää väliin, ellei toista pääjärjestäjää löydy) niin sitten voisi jotain tämäntyylistä harrasteprojektia lyödä tulille. Harrastuksiin ei kuitenkaan voi ihan loputtomasti aikaa käyttää, kun pitäisi muullekin elämälle jäädä aikaa. Intoa olisi kuitenkin tehdä eri juttuja ja tuottaa sisältöä - mielellään tietysti sellaista, joka kiinnostaisi paitsi minua itseäni, myös lukijoita tai kuulijoita.

Nyt tässä kohtaa kiittelen kovasti Hammasnurkan vakinaisia ja satunnaisempia lukijoita kuluneesta vuodesta. Pyrin siihen, että ensi vuonna tulisi taas vähän aktiivisemmin sisältöä tänne!

Kirjoiteltuani tänne Hammasnurkkaan paljon Xaparasta voin paljastaa, että hahmo kuuluu siellä alkujaan esiintyvään keksimääni tiimakansaan. Hahmosuunnittelussa muunsin silmien tähtipupillit viisisakaraisesta nelisakaraisiksi ja sisäpuoleltakin keltaiseksi (alkuperäinen design on pelkkä keltainen ääriviiva punaisella pohjalla), jolloin silmät ovat yhteneväiset Revontulen muiden maskottien kanssa. Lisäksi hahmo on tuollainen chibityylinen ja hänellä on kippura häntä suoran sudenhännän sijaan. Hiukset, iho ja korvat ovat alkuperäisille tiimoille tyypilliset.

Zharzok-nimi on myös tiimaa. Zhar merkitsee suoraa ja zok-pääte on vähän samanyylinen kuin suomenkielen ton-pääte tai epä-etuliite. Nimi siis merkitsee epäsuoraa ja viittaa hahmon erikoiseen kippurahäntään.

Tämänpäiväiseen ohjelmahaun mainoskuvaan tein hieman myös tiimojen kirjoitusta. Ajattelin tässä artikkelissa käydä läpi, mitä taulussa lukee. Artikkelia tehdessäni huomasin, että minulle on tapahtunut käännöksen kanssa aika monta kämmiä. Käydäämpä ne läpi!

Tiimalasit ovat tiimojen kulttuurissa tärkeässä ja arvostetussa roolissa. Jokainen saa lapsena oman tiimalasin, joka auttaa heitä kanavoimaan ajanhallintakykyään. Tiimalasien valmistus on oikeastaan melko salattua tietoutta, mutta Zharzok on kuvassa luennoimassa juurikin tämän mystisen vanhan käsityötaidon saloista.

Kuvan otsikkona olisi tarkoitus lukea "Shrenke bunziar" eli "Tiimalasin valmistus". 

shren = tiimalasi, ke = genetiivi

Tässä kohtaa on itse asiassa kirjoitusvirhe, koska "ke"-riimuja ei kuuluisi kirjoittaa, vaan shren-sana kirjoittaa ruskealla kyseisen sijamuodon merkiksi. (Hups. Pitääpä joskus tehdä korjattu versio!) Tai kenties tällaista vain harrastetaan välillä lukemisen helpottamiseksi?

Huomasin myös käyttäneeni vahingossa e-riimun sijaan c-riimua. (Pieni e muistuttaa pyramidia.) Eli tuossa lukee "shrcnkc". (Oi voi. Zharzok pitäisi palauttaa takaisin koulun penkille, kun noin huonosti äidinkieltään kirjoittaa!)

bun = valmistaa, zhiar = pääte, joka joka verbin perusmuodon "tehdä" muotoon "tekeminen"

Zhiar kirjoitetaan tuolla oranssilla merkillä sanan yläpuolella. Riimut sen alla ovat iso B ja sen vieressä pienet u ja n.

"shrcnkc"

Tiimariimuja kirjoitetaan tuollaisissa kolmen kirjaimen paketeissa, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä tavujen kanssa. Koko otsikon ensimmäinen merkki on suhuässä "sh", pieni kolmio sen vieressä r ja alempi kiemura e. Keskimmäinen iso merkki on shren-sanan n ja sen viereen on tosiaan tulleet nuo k ja e -riimut allekkain, vaikka niiden sijaan shren olisi itse asiassa vain pitänyt kirjoittaa ruskealla.

"bunzhiar"

Oranssi merkki tarkoittaa tosiaan, että sanan loppuun tulee zhiar-pääte. Ensimmäinen iso merkki on B ja sen alapuolella ovat u ja n.

Mutta mitä alempana kuvassa mahtaa lukea?

Huomasin, että tähän on vahingossa tullut r kaksi kertaa. Ensimmäinen riimu on siis FR-riimu ja tuo seuraava on r. Viimeinen on d. Eli tuossa lukee vahingossa "frrd". (Hah hah.) Toisen r-riimun pitäisi olla pyöreä a-riimu ja siinä pitäisi lukea frab eli lasi.

Tässä lukee wlushh eli hiekka. Ensimmäinen on iso WL, pienet ovat u- ja "shh" -riimut

Tämänkin kanssa kävi sama kämmi kuin otsikossa eli e:n tilalla on c-riimu. Tässä siis näyttää lukevan Kicr. Siinä PITÄISI lukea khier eli messinki. H on unohtunut minulta kokonaan jonnekin tuota tehdessäni.

Pitääpä tosiaan tehdä korjattu versio. Eihän tuota kukaan tiedä - paitsi tämän artikkelin lukeneet - mutta alkaa häiritä minua itseäni liikaa.

Kas noin. Yllä olevan analyysin pohjalta nuo oli varsin nopeaa korjata. Vaihdamme nettisivuille korjatun version, mutta someen jo julkaistut saavat nyt olla, kun kyseessä kuitenkin vain itse keksitty kieli, jota kukaan ei ymmärrä.

Oliver ja Kumppanit (Oliver& Company) ilmestyi vuonna 1988 eli omana synnyinvuotenani. (Samaisena vuotena ilmestyi toinenkin eeppinen piirrosklassikko, ensimmäinen Maa Aikojen Alussa -elokuva.) Wikipedian mukaan tarina perustuu löyhästi Oliver Twist -nimisestä orpopojasta kertovaan kirjaan. Disneyn elokuvassa Oliver on oranssi kissanpentu, joka hylätään pahvilaatikossa kadulle New Yorkiin. Elämä on alusta saakka kamppailua, mutta mutkien kautta Oliver onnistuu löytämään aitoja ystäviä.

Huom! Tästä eteenpäin spoilereita!

Kulkukoira Filuri jujuttaa Olivia napatakseen grillimyyjältä makkaroita. Sitkeä Oliver seuraa varsin leveileväluonteista sekarotuista terrieriä tämän kotiin, joka sijaitsee vanhassa laivassa hyvin epämääräisillä rantalaitureilla. Tällöin tapaamme Filurin muun jengin, kovanaamaisen salukinarttu Ritun, hömelön tanskandoggi Einsteinin, hienoilevan bulldoggi Francisin ja kokoaan suuremman chihuahua Titon. Koko poppoo kuuluu pahasti velkaantuneelle laitapuolen elämää viettävälle Pultsille, joka tienaa elantonsa pikkurikoksilla.

Hyvin pian kuvaan astuvat tarinan pahikset, dobermannikaksikko Rosso ja Desoto, sekä heidän isäntänsä Jysky, jolle Pultsi on velkaa. Saadakseen rahaa Pultsi komentaa koiransa varastelemaan ja jengi onkin siinä varsin harjaantunut. Auttaessaan Titoa varastamaan autoradiota kalliista limusiinistä (lol) Oliver juuttuu johtoihin ja tapaa kyydissä olleen pikkutytön nimeltä Jenny. Tyttö on kovin yksinäinen rikkaiden vanhempiensa jatkuvan matkustelun vuoksi ja kaipaa itselleen ystävää. Hän adoptoi Oliverin ja vie tämän hienoon kotiinsa.

Jennyn perheen villakoira Rusetti on hyvin diivamaista sorttia, eikä alkuunkaan pidä uudesta tulokkaasta. Filuri tovereineen murtautuu taloon pelastamaan Oliveria ja löytää tämän nukkumasta. Rusetti valehtelee Oliverin olevan onneton ja jengi vie hänet pois. Päädyttyään takaisin romulaivalle Oliver on surullinen jouduttuaan eroon Jennystä. Hänen koiraystävänsä käsittävät asian kuitenkin väärin ja luulevat kissanpennun vain mieltyneen uuteen koreaan elämäänsä.

Oliver on aikeissa lähteä takaisin, kun Pultsi ilmestyy ja huomaa Oliverin hienon uuden pannan. Hän päättää kiristää kissalla rahaa tämän uudelta omistajaperheeltä tietämättä, että kyseessä on pieni lapsi. Hän myös kertoo suunnitelmastaan etukäteen Jyskylle. Jennyn ilmestyessä sovitulle tapaamispaikalle säästöpossuineen Rusetti talutushihnassaan Pultsi kokee huonoa omaatuntoa ja esittää tietämätöntä. Hän teeskentelee löytävänsä Oliverin ja ojentaa kissan takaisin nuorelle omistajalleen.

Tunteeton Jysky kuitenkin sieppaa Jennyn ja ryhtyy kiristämään hänen perheeltään rahaa. Pultsi koirajengeineen rientää Rusetti mukanaan avuksi ja onnistuukin aluksi jymäyttämään Jyskyä koirineen. Seuraa hurja takaa-ajo, jonka päätteeksi Jysky törmää autollaan junaan sankarien pelastautuessa Titon hurjien ajotaitojen avulla.

Mielestäni tämä elokuva on todella sympaattinen ja jännittävä. Osaan sen suomidupit ulkoa yhtä hyvin kuin Hopeanuolesta, mutta sen katsominen aina uudelleen on siitä huolimatta elämys. Kenties elokuva kuuluu suosikeihini juurikin koirien ja toiminnallisuutensa takia. Alkujaan katselin tätä elokuvaa samoina ikävuosina kuin Hopeanuoltakin ja varmasti se on tuonut yhtälailla innostusta ja inspiraatiota lapsuuden koiraleikkeihin ja mielenkiintoa koiriin.

Mielestäni tarinassa on varsin mainio hahmokaarti huolimatta karikatyyrimaisuudestaan - tai ehkä juuri sen vuoksi. Harva tarina onnistuu tuomaan niin hyvin esiin jokaisen hahmon omanlaista luonnetta. Pääjengin jokaisella tyypillä on jokaiset huippuhetkensä. Lapsena Filuri oli ehdoton suosikkihahmoni ja aika pitkään myös räväkkä Tito. Ritu on kaikessa cooliudessaan sellainen narttuhahmo, jollainen saisi ilman muuta olla Hopeanuolessakin. (En ollut edes älynnyt hänen ja Crossin olevan samaa rotua ennen kuin tutkin asiaa tätä artikkelia varten. Lapsena luulin muuten Crossia villakoiraksi.) Vanhemmiten minua alkoi huvittaa Francisin omalaatuinen (ja jossain määrin bulldogille sopimaton) persoona.

Noin ylipäätään elokuva rikkoo jonkun verran rotuihin liitettäviä kliseitä hahmojen luonteissa, vaikka toisaalta myös hyödyntää niitä häpeilemättä. Häijyt pahisdobermannitkin näyttävät humoristisen puolensa ja yhteneväisestä ulkonäöstään huolimatta erilaiset luonteensa kovistellessaan Filurin jengiä. Rosso flirttailee hävyttömästi Ritulle, ärhentelee ja machoilee muulle jengille ja ihan huvin vuoksi potkaisee näiden television rikki. Sillä välin Desoto keskittyy nuuskimaan ympäriinsä ja löytää Oliverin piilostaan. Hän myös ignooraa käskyt poistua saatuaan päähänsä, että pistää kissanpennun ensin poskeensa.

Hienostelevana villakoirana Rusetin hahmossa on suorastaan vedetty överiksi kaikki rotuun liitettävät kliseet. Tästä huolimatta hänestä löytyy myös päättäväisyyttä, toimintavalmiutta ja jopa lempeyttä. Ei hän toki joka hetki puhku rohkeutta, mutta inhimillisyyshän on hahmoissa myös plussaa. Myös Rusetin ja Titon orastavan romanssin syntyminen elokuvassa on varsin hulvatonta seurattavaa. Olen aina pitänyt siitä, miten porukan pienimmästä koirasta on tehty räväkkä sisupussi hyvin persoonalliseen ja cooliin tyyliin. Rusetti kuitenkin niinsanotusti päihittää hänet lopulta ryhtymällä mm. komentelemaan Titoa kylpyyn ja pukemaan asusteita, jolloin tämä ottaa hatkat ja pakenee takaisin kaduille.

Aikuisiällä aloin vasta kunnolla kiinnittämään huomiota elokuvan ihmishahmoihin. Heitähän on neljä, Jenny, Pultsi, Jysky ja Jennyn perheen hovimestari Winston. Viimeksi mainittu näyttelee melkoisen tärkeää sivuroolia ja omaa hyvin hulvattomanoloisen persoonan. Alkuun hän esiintyy nuivan arvokkaasti hienostoperheelle työtään tekevänä miehenä, kunnes näemme hänet katsomassa villinä huutaen nyrkkeilymatsia televisiosta.

Pultsi on ollut minusta aina aika hassunhauska luihu ja hitusen selkärangaton tapaus, jolla kuitenkin pohjimmiltaan on sydän kultaa. Jollain asteella hahmo on jopa samaistuttava, kun miettii millaista on kohdata niitä elämän rankempia puolia ja joutua kohtalon päähänpotkimaksi. Monet kerrat olen kyllä miettinyt, mistä moinen tyhjätasku on saanut tuollaisen määrän kalliita rotukoiria - ainakin iso osa jengin koirista vaikuttaa puhdasrotuisilta.

Filurin ja Francisin puhdasrotuisuudesta ei ole täyttä varmuutta, mutta ainakin Ritu, Tito ja Einstein olisivat rotunsa puolesta melko arvokkaita yksilöitä. En usko, että Pultsi lopulta myisi rakkaita koiriaan, mutta luulisi jonkun kiinnostuvan vapaana kaduilla juoksentelevasta rotupiskien laumasta. Elokuvassa nähdyt random kulkukoirat kuitenkin ovat selkeästi sekarotuisia.

Päähenkilö Oliver ja tämän kanssa ystävystyvä Jenny ovat minusta olleet aina kamalan tylsiä ja yksiulotteisia hahmoja, joihin en kyennyt samaistumaan edes lapsena. Koirille ja sivuroolissa oleville miehille on osattu kirjoittaa luonnetta senkin edestä ja lapsihahmojen tehtäväksi jää lähinnä reagoida aikuisten hahmojen enimmäkseen aika holtittomaan käytökseen. Kumpaankin hahmoon saisi minusta laittaa hieman lisää särmää lisäämällä jonkin epävarmuutta hieman tuomittavamman negatiivisen luonteenpiirteen.

Tottahan lapsetkin osaavat olla luonteikkaita. Kumpikin hahmo kyllä osoittaa tilanteen vaatiessa sisukkuutta ja pitää parhaansa mukaan puolensa, mutta ainoastaan, kun se on moraalisesti oikeutettua. Lapsethan osaavat toisinaan olla ajattelemattomia tai itsekkäitä, joskus jopa julmia. Kenties vaikkapa joku hauska, hitusen ilkeämielinen jekku Rusetin ja/tai Winstonin päänmenoksi olisi tuonut hahmoihin tarvittavaa särmää?

Joskus on myös hieman ihmetyttänyt, miksei Oliver yritä lainkaan estää Pultsia kiristämästä Jennya. Eikö hän vain ymmärrä, mitä tämä touhuaa? Asian valkenemisesta Oliverille olisi saatu varsin moninaiset ainekset hahmojen välisiin draamoihin, eikä loppu olisi välttämättä ollut yhtä onnellinen...

Toki lapsihahmoille olisi voinut kirjoittaa myös jonkin samantyylisen mokan kuin Francisilla tämän unohduttua katselemaan balettia, kun oli tarkoitus pitää pahiksia silmällä valvontakameroista. Toki Oliver tyrii autoradion ryöstön, mutta seuraamukset ovat hänelle positiiviset Jennyn tapaamisen muodossa.

Suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi jokaiselle koiraeläinelokuvien ystävälle. Leffa on hurjista kohtauksistaan huolimatta lapsiystävällinen, joskin pienempien voi olla hankala ymmärtää sen juonta. Näytin tätä omalle pojalleni hänen ollessaan alle kolmevuotias, mutta hän ei jaksanut sitä kyllä kovin pitkälle katsoa. Kokeilen uudestaan, kun ikää on pari vuotta lisää. Moni elokuvan teemoista onkin sellaisia, jotka varmasti puhuttelevat nimenomaan aikuista katsojaa.

Itse olen huomannut useasti imeneeni tästä elokuvasta runsaasti vaikutteita mm. keksimiini hahmoihin ja tarinoihin. Ainakin viime vuoden varrella tässä blogissa esitellyistä roolipelihahmoista monen piirteissä olen huomannut tahattomia yhtäläisyyksiä nimenomaan tämän lapsuudesta saakka rakkaan elokuvan hahmoihin. Huomasin myös alettuani viime vuonna pelata eräässä New Yorkiin sijoittuvassa roolipelissä, että tietämykseni kyseisestä kaupungista pohjautuu aika pitkälti Oliver ja Kumppanit -elokuvaan.

Oliver ja Kumppanit on sellainen elokuva, jonka pariin on aina mukava palata - viimeistään muutaman vuoden tauon jälkeen. Joka katselukerralla huomaa aina jotain uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia tai huomaa uusia jännittäviä näkökulmia. Toki tämä on vain oma fiilikseni kyseisestä elokuvasta.

Itse tulen varmasti palaamaan tämän elokuvan ääreen Hammasnurkassa vielä uudelleen. Aiemmin olen käsiellyt sitä mm. artikkelissa Eeppisiä kappaleita. Nuo tarttuvat biisit ovatkin eräs seikka, mikä tekee Oliverista ja kumppaneista suosikkini Disney-elokuvien joukossa.

Loppuun muutama kysymys, joihin voi halutessaan vastata kommenteissa:

1. Oletko nähnyt Oliver ja Kumppanit -elokuvan? Jos et, aiotko katsoa? Jos olet, katsoisitko uudelleen?

2. Onko sinulla ketään tiettyä suosikkihahmoa?

3. Miten tämä leffa mielestäsi toimii muihin koiraeläintarinoihin verrattuna?

4. Olisiko leffa kaivannut jotain toisenlaista hahmoa? Millaista?

5. Käyttäytyvätkö leffan koirat mielestäsi rodulleen tyypillisesti? Entä Oliver kissamaisesti?

6. Mitä mieltä olet tarinan ihmishahmoista?

Viime vuodelle kertyi kaikkiaan hurjat 52 artikkelia. Saa nähdä, yllänkö tänä vuonna lähellekään sitä. Xapara-hahmoja ei onneksi enää ole ihan hirveän hurjaa määrää jäljellä, joten kenties blogini malttaa keskittyä välistä muuhunkin.

Tässä alkuvuodesta on tullut ainakin piirreltyä jonkun verran ja ajattelin tähän kuulumisten oheen liittää näitä piirroksia.

Tammikuussa Harrastusseura Revontulen porukalla järjestämämme Pörröconin innoittamana raapustelin hieman päivitettyä versiota fursoonastani Raezlasta. Kaulapannan väri muuttui jonkin aikaa sitten mustaksi (saattaa vielä muuttua muuksikin, saa nähdä) ja lisäsin hahmolle arven pärstään tuomaan väriä. Minun aika usein on tehnyt mieli muuttaa hahmon harjan väri joksikin muuksi, mutta hopeakin toisaalta kiva väri...

Pörröcon keräsi kaikkiaan reilut 200 osallistujaa. Siellä oli pääasiassa mukava tunnelma ja saatu palaute pääasiassa positiivista. Tiivistämö oli nimensä mukaisesti tiivis ja mikäli Pörröcon järjestetään siellä uudestaan, täytyy mm. Fursuit Loungeen tehdä vähän erilaiset tilaratkaisut.

Tällä hetkellä kuono on kääntynyt kohti uusia tapahtumia, joista tulee Revontulen someihin ja nettisivuille tietoa maaliskuun aikana, kannattaa pysyä kuulolla! Olemme menossa myös Tampere Kupliiseen ja Chibi-Kibeconiin. Jälkimmäisessä pidän myös kaksi luentoa, toinen Kengan Ashurasta ja toinen Hopeanuolen susiosasta.

Pörröconissa tuli luennoitua vanhasta kunnon Ruohometsän kansasta ja verrattua sitä Hopeanuoleen. Yleisön mielestä Ohu vei harmillisesti voiton Watershipista, mutta kyllä itse edelleen pidän tuosta kaniiniteoksesta enemmän. Sen innoittamana tuli piirreltyä tämä oma näkemykseni/mielikuvani kenraali Ratamosta, taustalla fanihahmoni Inlerni.

Eräs Pörröconissa kovasti suosiota saavuttanut ohjelmanumero oli pikkupupujen pelastuspeli, jossa kävijöiden täytyi löytää tapahtumaan eksyneet pikkupuput. Tähän liittyi myös alku- ja loppushowssa nähty tarina, jossa esiintynyt pikkupupujen isä herra Pahispupu lienee saanut enemmänkin vaikutteita kenraali Ratamosta... Aivan parhaita (ainakin omasta mielestäni) olivat Neran tekemät Pahispupun kätyrit, jotka saatetaan mahdollisesti nähdä joissain tulevissa Revontulen ohjelmissa. (Herra Pahispupu sen sijaan saa kokea pienen lisäevoluution ennen kuin pääsee lavalle uudelleen.)

Vieläkin karseampia pahispupuja sain aikaan, kun piirsin huvikseni Punataudin jengin kaniineina. Olen viime aikoina idistellyt kaikennäköistä jatkoa näistä hahmoista kertoviin tarinaprojekteihini. Toistaiseksi ovat kuitenkin päässeet pyörimään vain Xaparan Tylypahka -miniroolipeliin, jossa koko poppoo on osa taikakoulun henkilökuntaa. (Kamalaa..)

Tässä hiljan lueskelin myös melko karmaisevaa Syöksykierre-tarinaani, jonka keskeinen pointti oli tehdä yksi omaan makuuni järkyttävimmistä Xapara-hahmojen välisistä shippauksista: umpikiero sadistinen sarjamurhaaja Cruernox ja rohkea, hyväsydäminen Arnia. Vähän pelottaa nähdä, mihin tuo tarina noiden hahmojen osalta menee. (Ja minä kun luulin olleeni kamala, kun shippasin Arnian Porre Kronikoissa Buzlelle tai Rihan Shigella-saagassa Punataudille...)

Ja Buzlesta puheenollen...

...atleettinen pimeydenvelhomme joutui taas anatomiaharjoitusteni kohteeksi. XD

Buzle muuten on edellä mainitussa Xaparan Potter-spinoffissa lordi Scapula. Homma meni vähän mielenkiintoiseksi, kun Rihalla on taipumus päätyä alkuperäisten päähenkilöiden tilalle ja tällä kertaa hänestä vanhana arpinaamana tuli tarinan "Harry". Olkoonkin, että Riha ryhtyi ihan mielellään kaveeraamaan junassa kohtaamiensa Luihuiseen menevien Dominikin, Alonson ja Adamin kanssa ja päätyi kyseiseen tupaan itsekin. Luudemoneina Rihan vanhemmat eivät myöstään estyneet kasvattamasta tytärtään, vaikka lordi Scapula heidät murhasikin. Näkeväthän luudemonit aaveet siinä kuin elävätkin.

Todella mielenkiintoiseksi homma kuitenkin meni, kun Jaxonista tuli tuon pelin "Cedric Diggory" ja kuitenkin toisen polven Tylypahkaan menosta kirjoittaessani päädyin siihen, että Riha, Jaxon ja Buzle ovat tässäkin tarinassa päätyneet kolmestaan naimisiin. Oli aika hulvatonta kirjoittaa kohtaus, jossa lordi Scapula on saattamassa hänen ja Rihan Cranium-tytärtä Tylypahkan pikajunaan.

Eli vähän tällainen kaukaa haettu "mitä, jos Harry olisi ollut yksinkertainen luudemonityttö" -ajatusleikki. Dominikista ja Alonsosta tuli muuten isona kuolonsyöjiä, jos ihmettelette moista tempausta.

Oli vähän mielenkiintoista sovittaa taikamaailmaa toisen taikamaailman sisään. Xaparahan on täynnä kansoja, jotka osaavat taikoa luonnostaan: luudemonit luoda luita, numerodemonit numerotaikoja ja niin edespäin. Tässä versiossa "jästit" ovat siis eri kansojen niitä yksilöitä, jotka eivät erikseen ole opiskelleet taikuutta. Ja korvasimme Xaparan taikuuden sitten vaan Potter-maailman sauvoilla loitsimiseen perustuvammalla taikuudella.

Tässä, kuten monissa uudemmissa tarinoissamme, eroctukset on korvattu päröctuksilla eli eräänlaisilla ihmisversioilla Kuzhkailin Tuomitut -tarinan päärynännoutajista. Oli sivumennen vähän surullista, kun muut päröctukset kiusasivat Jaxonia Tylypahkan pikajunassa hänen sukunsa oudon maineen vuoksi. :'C Onneksi Koshia löysi itsestään urheutta puolustaa tätä. Koshia yllätti minut totaalisesti myös päätymällä Korpinkynnen sijaan Puuskupuhiin, koska on numerodemoniksi hyvin käytännönläheinen kaveri...

Innostuin ropen myötä myös lukaisemaan pitkästä aikaa kirjan Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi. Tarkoituksenani olisi tässä myös katsoa se leffa ja tehdä jotain pientä vertailua sisällön osalta. (Sellaisen oleellisen seikan bongasin, että kirjassa Bellatrix ei osallistu Dracon järjestämään hyökkäykseen Tylypahkaan, vaikka leffassa hän taisi olla mukana, ellen ihan väärin muista...) Minulla on muutenkin ollut tässä pienoinen Potter-kausi päällä kuunneltuani kaikki Pottermania-bodcastit samalla, kun tein Pörröconin valmisteluihin liittyneitä askarteluja.

Cruernoxia on tullut viime aikoina piirreltyä ylivoimaisesti eniten. En tiedä, mikä tuossa kierossa paskiaisessa niin kiehtoo. Potter-ropessa joku on muuten päästänyt Kirken Tylypahkan rehtoriksi ja tämä on palkannut Cruernox opettamaan taikakausien historiaa. En tiedä, haluanko tietää, miten aineessa saa hyvät arvosanat... Punatauti toimii kirjastonhoitajana ja Morgan puolestaan on ottanut Hagridin paikan riistanvartijana.

Entistä oudompi kokonaisuus tuosta pelistä tuli, kun päätimme laittaa kokeilumielessä työstämämme Höyrykotilo-kirjasarjan hahmoja sinne sekaan. Se on ollut ihan kiva tapa tutustua hahmoihin syvemmin ja auttanut kirjoittamaan tätä vakavamielisempää projektia. Intouduin tässä hiljan kirjoittamaan sitäkin eteenpäin ja ensimmäisen kirjan raakaversio on nyt valmiina. (Voisin kenties jossain vaiheessa kirjoittaa tästä kirjaprojektistamme pidemmin omana artikkelinaan.)

Eli kiirettä pitää monien eri projektien parissa tänäkin vuonna, mutta yritän aika ajoin päivittää jotain hauskaa Hammasnurkkaankin. Blogi on kenties hieman hakoteillä alkuperäisestä aiheestaan eläintarinablogina, kun omat mielenkiinnon kohteet ovat levittäytyneet laajemmalle. Pyrin toki kirjoittamaan tänne myös alkuperäiseen teemaan tiiviimmin liittyvää sisältöä, pysykää toki kuulolla!

Keksin Huun alkujaan Italian reissulla. Halusin luoda hiukan erilaisen hahmon, joka olisi ujo ja ahkera ja katsoisi noin ylipäätään maailmaa hieman eri tavoin. Taustalla toimi jokin sellainen yleinen vaikutelmani sisäkön mekko päällä pyörivistä animen sivuhahmoista sarjoissa, joita en itse edes juuri katso. Huun keltaiseen pilkukkaaseen turkkiin (häntä ja korvat) idea tuli hyeenakoirista. Hahmon puheparsi on ottanut tahattomia vaikutteita Harry Potter -sarjan kotitontuista. Kuten monet muut sittemmin isoon rooliin nousseet hahmot, Huu oli alkujaan täysin sivuhahmo ainoana pointtinaan tuoda vähän esiin, millaista porukkaa Veljien Killan matkassa seilaa.

Palvelustyttöhahmoa ei oikein voi kehittää kehittämättä tälle sitä palveltavaa. Näin syntyi Donna Gemibaizz. Gemibaizzithan omistavat Pohjois-Athanaa halkovan heidän mukaansa nimetyn Gemihain-kanavan ja ovat eräs Xaparan maailman varakkaimmista suvuista. Huun emäntä on Veljien Killan mukaan lähtiessään nuori ja naiivi nainen, joka kokee npc:ksi melkoisen hahmokehityksen joutuessaan kyseenalaistamaan omia toimintatapojaan ja lähtiessään lopulta toimimaan vastarintaliikkeessä entisiä tovereitaan vastaan.

Huu

Huulla ei alkujaan ollut sukunimeä. Hän syntyi Gemibaizzin kartanossa, jossa hänen vanhempansa olivat osa palkatonta palvelusväkeä - eli toisin sanoen modernin ajan orjia hieman paremmassa asemassa. Huun perheellä oli melko hyvät välit isäntäväkeen ja heistä pidettiin paljon parempaa huolta kuin monista muista samanlaiseen asemaan päätyneistä fontalialaisista. (Huun isä oli itse asiassa kotoisin samaiselta plantaasilta, josta Veljien Kilta vapautti myöhemmin mm. sittemmin Kazeimoksen kuningattareksi nousseen Qamar Haustin.) Huu kasvoi yhdessä eroctusemäntänsä Donnan kanssa ja toimi tämän henkilökohtaisena palvelustyttönä.

Huun turvattu elämä muuttui, kun hänen emäntänsä päätti lähteä Gemihainia seilanneen Veljien Killan matkaan. M/S Räckhalsilla meno oli välistä varsin riehakasta ja Huu sai varoa kaikenlaista ahdistelijoista gindoihin, jotka yrittivät tilaisuuden tullen syödä hänet. Oman lisähaasteensa toi se, että Huu osaa suomea melko välttävästi. Synnyinkodissaan hän oli tottunut puhumaan vanhempiensa kanssa fontaliaa ja isäntäväen kanssa erotikaa. Suomea puhuessaan Huu puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Matkan aikana löydettiin fontalialaisten muinainen pyhä saari, jota myös Huu oli mukana tutkimassa. Sieltä hän löysi oman magmellikivessä asustavansa henkieläimen, pöllöhengen nimeltään Grigori. Se on siitä pitäen kulkenut Huun mukana tehtävänään suojella häntä gindoilta ja muilta vaaroilta. Myöhemmin Huu oppi käyttämään kiveä niin, että kykenee fuusioitumaan Grigorin kanssa aarnikotkamaiseksi henkipedoksi.

Todella eriskummalliseksi Huun elämä muuttui Härösaarella, jossa Donna päätti pelastaa luudemoniliskojen henkihieveriin runteleman gindamies Khublan. Käytännössä sekä pelastusoperaatio, että miehen parantaminen määrättiin Huun tehtäväksi. Grigorin avulla hän ajoi Khublaa jahdanneen luudemoniliskon tiehensä, jonka jälkeen ginda majoitettiin Gemibaizzien talon ullakolle. Huu pelkäsi Khublaa kuollakseen, koska tämä oli monet kerrat yrittänyt syödä hänet. Gindamies oli kuitenkin hyvin huonossa kunnossa ja olisi luultavasti menehtynyt ilman Huun huolenpitoa ja emolta opittuja parantamistaitoja. Prosessin edetessä kaksikko kiintyi toisiinsa ja Khubla jopa pelasti Huun taloon murtautuneelta ahdistelijalta.

Kaksikon yhteinen taival jatkui senkin jälkeen, kun Veljien Kilta onnistui pakenemaan Härösaaren aikaharhasta. Suurin osa Khublan laumasta oli surmattu luudemoniliskojen toimesta ja loput palasivat elelemään Dominikin kanssa. Näin ollen Huusta tuli Khublan ainoa kumppani ja eriskummallinen pariskunta herätti ihmetystä ja oli melko yksinäinen.

Khubla suivaantui saatuaan selville, että Huu työskenteli upporikkaalle Donnalle ilman minkäänlaista rahallista korvausta. Donna itsekään ei ollut osannut kyseenalaistaa palvelustyttönsä orjamaista asemaa ja suostui maksamaan tälle palkkaa Huun haluttua kuitenkin jatkaa työssään.

Kuningas Pion tarjottua kiltalaisille mahdollisuuden tulla Kazeimokseen Huu ja Khubla jättivät Veljien Killan taakseen. He asettuivat asumaan pieneen Kakhuda-nimiseen kylään, jossa Donnan eno palkkasi Khublan töihin taksifirmaansa. Parille syntyi kolme lasta, jotka gindageeniensä vuoksi näyttivät ensimmäiset elinvuotensa erikoisenvärisiltä leijonanpennuilta.

Saadessaan Kazeimoksen kansalaisuuden Huu otti alkuun emäntänsä sukunimen Gemibaizz. Myöhemmin hän ja Khubla menivät naimisiin ja hänestä tuli Huu Rafhas (suom. Voittamaton Pöllö).

Khubla, Huu ja Donna perustivat myös Veljien Killan vastaisen vastarintaliikkeen ja auttoivat savolaisia Xaparasta pakoon näiden vainoilta. He yrittivät jonkin verran ystävystyä samalle kylälle muutaneiden Koshian ja Rubyn kanssa. SIitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Ruby pelkäsi Khublaa kuollakseen. Rafhasit epäilivät Koshian ja Rubyn olevan yhä Veljien Killalle uskollisia ja ilmiantoivat nämä kuningatar Qamarille, joka heitätti Koshian ja Rubyn vankilaan.

Roolipelin jatko-osissa Huu ja Khubla perheineen on pelastettu mukaan Veljien Killan toimesta, koska Khublan tytär Ramdia kuuluu Kiltaan.

Porre Kronikat

Omassa tarinassani Huu ja Khubla tavataan ensi kertaa, kun päähenkilöt pakenevat Skaiarista Gemibaizzin kartanolle. Tässä versiossa Khubla on ajettu laumasta veljensä toimesta ja hän toimii Gemibaizzin kartanon hovimestarina. Huu ja Khubla ovat olleet pitkään ihastuneita toisiinsa, mutta Huun vanhemmat eivät hyväksy heidän seurusteluaan. Asioihin tulee muutos, kun Koshia hopeapäissään sieppaa Rihan ja varastaa samalla Gemibaizzien luksusjahdin. Suojellakseen isäntäväkensä omaisuutta Huu piiloutuu miekan kanssa alukseen aikeenaan anastaa se takaisin. Khubla puolestaan seuraa Huuta. Kaksikko päätyy Rihan ja Koshian mukana Khublan vanhan lauman maille.

Liskokaarti ottaa seikkalun jälkeen Huun ja Khublan mukaansa Xaparaan, jossa he tulevat muiden mukana Dolbaizzin kartanolle Penshiänniemeen. Tästä eteenpäin Huun tarina on Porre Kronikoiden osalta auki.

Muissa tarinoissani Huu ei ole toistaiseksi esiintynyt suoraan tai minkään toisen hahmon vaikuttimena. Hän on siitä huolimatta minulle hyvin rakas roolipelihahmo oman merkittävän polkunsa kulkeneena. Matkan varrella Huulle tarttui melkolailla rohkeutta ja sisua ja hän oppi pitämään omiaan ja rakkaidensa puolia.

Huun teemabiisit

Be our guest - Jonathan Young (Disney cover)

Liittyen Huun työhön Gemibaizzeilla, antoi myös idiksen Khublasta kissamaisen viehkona hovimestarina

Heut' ist mein tag - Blümchen

Hahmoon liittyvä söpsönhöpsö fiilistelybiisi

Olen kehittänyt Xapara-ropen maailmaan liudan kieliä eri kansoille. Koostin tässä huvikseni erilaiset tavat sanoa "Minä rakastan sinua" neljällä eniten kehittämälläni kielellä. Voisin näistä kielistä mahdollisesti tehdä lisääkin artikkeleita, jos porukkaa kiinnostaa. Vaikkapa inspiraatioksi muille kirjoittajille ja roolipelimaailmojen kehittelijöille omiin projekteihin. :3

Jokaisella kansalla on hieman omalaatuiset piirteensä kieliopissa, jotka liittyvät usein kansan ominaisuuksiin ja kulttuuriin. Luudemonit ovat hyvin pariuskollista, eliniäksi sitoutuvaa väkeä ja se kuuluu selkeästi myös rakkaudentunnustusta kuvastavassa ikiaikamuodossa. Tiimoilta löytyy myös vastaava, joskin tiimaksi voidaan ilmaista myös tästä hetkestä eteenpäin. Tiimoilla saattaa olla keskenään jopa tuhansia vuosia ikäeroa, joten kielessä on tarkkaa persoonapronominien suhteen, onko puhuja kohdetta nuorempi vai vanhempi. Eroctukset taas ovat hyvin tärkeitä siitä, onko puhuja eroctus vai ei ja mitä sukupuolta hän edustaa. Numerodemonit ovat taipuvaisia määrittelemään kaiken prosentuaalisesti - jopa rakkauden, mikä voi muiden korvaan kuulostaa varsin tökeröltä. Numerodemonit itse taas turhautuvat, jos määreet eivät ole riittävän täsmällisiä. Prosentin sadasosalla voi olla heille iso merkitys.

“Minä rakastan sinua” Xaparan eri kielillä

Luudemoniksi
La aithal oues.
“Minä rakastan ikuisesti sinua.”

(aithal = rakastan aina, athal = rakastan nyt tällä hetkellä)
(la = minä, ou = sinä, oues = sinua)

Numerodemoniksi
Nia hari, khe, tulemfasbia tat dahairilemridol won abros won gula.
“Rakastan sinua 98,477%”

(nia = minä, hari = rakastaa, khe = preesens, won gula = sinua)
(won abros = prosenttia, tulemfasbia = 98, tat = pilkku)
(dahai = 400, rilem = 70, ridol = 7)

Tiimaksi
Ga aisburk ragee.
“Minä rakastan ikuisesti sinua.”
- Vanhempi sanoo itseään nuoremmalle

Ya khasburk hagee.
“Minä rakastan sinua (tästä hetkestä eteenpäin)”
- Nuorempi sanoo itseään vanhemmalle

(ga = minä, jos vanhempi, ya = minä, jos nuorempi)
(ra = sinä, jos nuorempi, ha = sinä, jos vanhempi [teitittelymuoto])
(ragee / hagee = sinua)
(ais = ikuinen aikamuoto, khas = tästä hetkestä ikuisuuteen jatkuva)

Erotikaksi
Tsil resif tui.
“Minä rakastan sinua”
- Eroctus toiselle määrittelemättä kummankaan sukupuolta

(tsil = minä, eroctus, sp. neutr., tu = sinä, eroctus, sp. neutr., tui = sinua)
(res = rakastaa, if-pääte = preesens)

Sil resif teiii.
“Minä rakastan sinua”
- Eroctusmies eroctusnaiselle

Tiik resif sui.
“Minä rakastan sinua”
- Eroctusnainen eroctusmiehelle

Wil resif wui.
“Minä rakastan sinua”
- Ei-eroctus toiselle ei-eroctukselle, sukupuolineutraalisti

Siul resif taiii.
“Minä rakastan sinua”
- Ei-eroctukset, mies naiselle

Taak resif suii.
“Minä rakastan sinua"
- Ei-eroctukset, nainen miehelle

* Sama logiikka saman sukupuolen kanssa, esim.:
Tiik resif taiii.
- Eroctusnainen naiselle, joka ei ole eroctus

Taak resif woui.
“Minä rakastan jotakuta”
- Ei-eroctus, nainen, kohdetta ei määritellä

Wou resif sili.
“Joku rakastaa minua”
- Ei määritellä kuka, puhuja eroctusmies

Tässä artikkelissa esittelen jälleen yhden Xapara-roolipelihahmoni, Voittamattomien Gindojen kyläpäällikkö Khublan. Hän on aika erikoinen ja monella tapaa kyseenalainen hahmo, mutta kuitenkin pohjimmiltaan hyvin sympaattinen tapaus. Vaikuttimia hahmo on saanut monesta paikasta. Voittamattomien gindojen kylä on saanut osittain inspiraationsa Asterix-sarjakuvista, joten Khublaankin on tullut omat vaikuttimensa gallialaisten päällikkö Aladobixista. Molemmat lienevät sellaisia koomisuuteen asti tärkeileviä ja hurjasta maineestaan huolimatta loppupeleissä varsin hassuja hahmoja. Khublaan on tullut tahattomasti melko paljon vaikutteita myös kuningas Julienista, mutta lopullisen inspiraation hahmon asettumiseen lopulliseen päämääräänsä Kazeimoksen pienen vuoristokylän kaahailevana taksikuskina antoi Dr. Bombayn kappale Calcutta.

Laitahan tuo biisi taustalle soimaan ja hyppää kakhudalaisen taksin hurjaan kyytiin jäisille vuoristoteille!

Khubla Rafhas

Khubla Rafhas, 94, oli Tikkerifasin legendaarisen Voittamattomien Gindojen kylän päällikkö. Kyläläisten sukunimi Rafhas merkitsee voittamatonta ja juontaa juurensa heidän druidinsa Haigan taikaliemestä, jota juotuaan gindasoturit muuttuvat joksikin aikaa kookkaiksi ja lihaksikkaiksi taistelijoiksi. Khubla merkitsee Pedonkynttä. (Khu = peto, la = kynsi, b on omistusmuoto.)

Kuten leijonamaisesti elelevien gindojen tapaan kuuluu, Khubla oli laumansa ainoa mies ja loput laumassa olivat hänen vaimojaan, tyttäriään tai näiden naispuolisia sukulaisia, kuten tätejä tai isoäitejä. Khubla johti laumaa alunpitäen isoveljensä Raiklan (Ukkoskynsi) kanssa ja he olivat vallanneet sen aikoinaan nuorukaisina. Khublan menneisyys on sikäli surullinen, että hänet ajettiin viidakkoon synnyinlaumastaan jo kymmenvuotiaana eli aivan liian nuorena. Tavallisesti gindamiehet jättävät laumansa aikuisuuden kynnyksellä, mutta Khubla joutui lähtemään samaan aikaan vanhemman isoveljensä kanssa. Ilman Raiklaa Khubla olisi luultavasti kuollut viidakkoon. Tästä johtuen Khubla oli itsekin taipuvainen häätämään laumaansa syntyneet poikalapset turhan nuorina laumasta. Näin kävi muunmuassa Haigan ja Raiklan Ruk-pojalle, jonka vuoksi druidi kantoi Khublalle kaunaa.

Khubla on luonteeltaan pöyhkeilevä, suurieleinen uhoaja, mutta tiukan paikan tullen pelkuri. Hän on tottunut olemaan naisten paapottavana ja saattaa vielä modernissakin maailmassa elellessään omata aika ajoin todella moukkamaisia ja sovinistisia ajattelumalleja. Gindojen pedonvaistot ja vanhat tavat elävät Khublassa myös vahvoina, eikä edes elämä sivistyneessä maailmassa ole kitkenyt kaikkia viidakossa varttuneen miehen alkukantaisia tapoja pois.

Roolipelissä

Roolipelissä hahmot tulivat Skaiarin jälkeen Tikkerifasiin ja Dominik voitti itselleen paikan gindalauman alfauroksena. Khubla päätti mieluummin alistua ja hyväksyä Dominikin veljekseen kuin ryhtyä hengenvaaralliseen kamppailuun laumastaan. Tämän seurauksena Voittamattomat gindasoturit liittyivät osaksi Veljien Kiltaa ja matkasivat näiden mukana M/S Räckhals -risteilylaivalla Pallomerelle. Eksyttyään Bermudan Palloon laiva teki haaksirikon salaperäiselle saarelle, jota hallitsivat suurtiimat. Huvitellakseen saarelleen tulleilla haaksirikkolaisilla suurtiimat loivat aikaharhan, jossa saarelle joutuneet luulivat eläneensä siellä vuosikausia. Kiltalaiset olivat perustaneet sinne Härölä-nimisen kylän ja kutsuivat saarta Härösaareksi. Khubla ja isohko osa gindalaumaa oli palannut luontoon ja eleli jahdaten niin ikää luontoon palanneita fontalialaisia.

Fiadra uhrasi itsensä pelastaakseen Khublan hengen. Veljien Kilta tapasi hänet Hyk Parthasissa, jossa Fiadra eleli katugindana. Ensi kohtaamisella hän varasti Koshian lompakon, mutta kiltalaiset saivat hänet kiinni ja pyysivät mukaansa.

Rihan saatua kuulla, että Khubla laumoineen yritti saalistaa Rubyn perheen, gindalauma sai luudemonit peräänsä. Yhdessä saaren aikaharhassa aikuisen poikansa Rikkenin ja pojanpoikansa Edgarin kanssa Riha ryhtyi liskomuodossa hävittämään gindalaumaa. Alkujaan Hyk Parthasista Athanan länsirannikolta kotoisin ollut gindanainen Fiadra pelasti Khublan hengen joutuen itse luudemoniliskon hampaisiin. Khubla pakeni henkitoreissaan viidakosta niitylle, jossa Veljien Killan nuori rikas hienohelma Donna Gemibaizz oli kumppaninsa ja palvelustyttönsä kanssa piknikillä. Donnan palvelustyttö Huu oli yksi niistä fontalialaisista, jotka olivat saaneet väkevän henkiolennon suojelemaan itseään. Emäntänsä käskystä Huu usutti henkipöllönsä Grigorin häätämään Khublaa raadelleen lisko-Rikkenin matkoihinsa.

Khubla pääsi Gemibaizzien taloon toipumaan haavoistaan. Donna määräsi julmasti Huun hoitamaan Khublaa, vaikka fontalialaisparka pelkäsi gindamiestä kuollakseen - eikä syyttä. Vähän toivuttuaan Khubla alkoi suunnitella, että nappaisi Huun ja söisi tämän. Hän ei kuitenkaan ollut vielä voimissaan, eikä kyennyt toteuttamaan aiettaan. Omituisen tilanteen vuoksi gindamies ja fontalialaisnainen alkoivat kokea toisiaan kohtaan toisenlaista uteliaisuutta ja lopulta rakastuivat. Asiaa edesauttoi, että Khubla ajoi Huun kimppuun käyneen murtovarkaan ulos talosta.

Huu ja Khubla söpöilemässä

Kuningas Pion tarjottua Veljien Killan vapauttamille gindoille ja fontalialaisille pääsyä Kazeimokseen myös Huu ja Khubla päättivät tarttua tilaisuuteen. He asettuivat pieneen vuoristokylään nimeltä Kakhuda, jossa Donnan eno sattui pyörittämään taksifirmaa. Khubla sai töitä taksikuskina ja ryhtyi elättämään perhettään, joka kasvoi kolmella pennulla. (Gindojen lapset muistuttavat alkuun turkoosia leijonanpentua, eivätkä Huun ja Khublan lapset olleet poikkeus.)

Rafhasit perustivat myös Veljien Killan vastaisen salaseuran saatuaan tietää savolaisten vainosta. Ajan kanssa Khubla myös ystävystyi kuningas Pion kanssa ja lähti toisinaan tämän kilpaseuraksi katuralliin, jota kuningas harrasti anonyymisti. Myöhemmin Khublan perheestä tehtiin osa hovia ja he muuttivat Pion Hammas -nimellä tunnettuun kuninkaanlinnaan lapsineen.

Huun ja Khublan pennut

Porre Kronikat

Porre Kronikoissa toteutin idean, joka ei loppujen lopuksi koskaan toteutunut ropen puolella ja tein Khublasta Gemibaizzien hovimestarin. Kuten ropessa, pääsankarit (Liskokaarti) hyökkäävät Skaiariin ja pakenevat sen jälkeen Zalzanista Athanaan. Porre Kronikoissa heillä ei ole M/S Räckhals -laivaa, vaan he saapuvat disseereillään Gemibaizzin hienoon kartanoon lähellä Ustambitia Pohjois-Athanassa. Tässä tarinan versiossa Khublan veli Raikla on elossa ja johtaa Voittamattomien Gindojen kylää. Khubla puolestaan on joutunut karkoitetuksi ja asustaa nykyään sivistyksen parissa toimien ökyrikkaan Gemibaizz-suvun kissamaisen sulavana hovimestarina. (Inspiraatio tähän tuli aika pitkälle Jonathan Youngin tekemästä Kaunotar ja Hirviö -elokuvan kappaleen coverista Be Our Guest.)

Khubla ja Huu ovat tykästyneet toisiinsa, mutta Huun vanhemmat eivät ole asiasta mielissään. Koshian siepatessa Rihan ja paetessa Gemibaizzien luksusjahdilla Khubla ja Huu piiloutuvat mukaan ja koettavat saada isäntäväeltä anastetun jahdin takaisin. Lopulta he päättävät ottaa hatkat voidakseen olla yhdessä, mutta päätyvätkin Khublan vanhan lauman pariin.

Porre Kronikoissa Haiga on kironnut Khublan kostona Rukin kohtalosta, jonka vuoksi hän joutui epäsuosioon ja lähti laumastaan. Tarinan sankarit ovat kuitenkin tavanneet Rukin ja selviää, että tämä elelee Dodehanissa liikemies Rafia Hasun ottelijana. Myöhemmin Khubla ja Huu lähtevät muiden mukana Dolbaizzin kartanolle ja näyttäisivät toistaiseksi pysyttelevän Liskokaartin matkassa.

Muut tarinat

Khubla ei juurikaan esiinny muissa tarinoissa. Roolipelille eräänlaista jatkoa olevissa Suuressa Kotilojahdissa ja Senturzassa hän elelee Huun kanssa osana yhteisöä sivuhahmona.

Teemabiisit

Calcutta - Dr. Bombay

Be Our Guest - Jonathan Young

Saalistaja - Teräsbetoni

Vie mut kotiin - Jesse Kaikuranta