Saatteeksi

Pidettyäni tässä pientä taukoa Xapara-artikkeleiden kirjoittamisessa päätin taas tarttua aiheeseen. Vuodatuksen nykyinen tila huolettaa minua, mikä on tältä erää vienyt blogausintoa (siksi pitkä hiljaisuus), mutta päätin nyt kaiken uhallakin jatkaa näiden artikkeleiden tekoa - voinhan laittaa nämä myöhemmin vaikka nettisivuilleni.

Xapara-peleissä on esiintynyt muutamia todella eeppisiä npc-hahmoja. Kaikista ei harmi kyllä ole kuvia, mutta he ansaitsevat silti tulla esitellyiksi!

Eeppisiä NPC:eitä riittää lisääkin, mutta tässä nyt joitain heistä. Pois jäävät mm. Rihan äiti Lilhen, Sternon isä Kist ja Edelweissin pojat Edward ja Edgar, ettei artikkeli veny liiaksi. Kenties teen lopuille myöhemmin oman esittelyn? 

Noin yleisesti sanon, että nämä ilman pelaajaa vapaasti kaikkien liikuteltavissa olevat hahmot ovat hyvä tapa elävöittää roolipeliä. Joskus NPC:t myös alkavat elää täysin omaa elämäänsä ja voivat ottaa arvaamattoman merkityksellisen roolin pelin juonessa tai jonkun hahmon hahmokehityksessä.

 

Tuoli

Xaparassa on melko huonosti hoidettu kansalaisten ongelmien hoito, jonka vuoksi vankiloihin päätyy myös kohtalaisen paljon heitä, jotka itse asiassa kaipaisivat kipeästi apua mielenterveysongelmiinsa. Eräs ääriesimerkki oli Nepa Monroa -niminen vanki, joka uskoi vakaasti olevansa tuoli. Mies ei ikinä reagoinut mihinkään muuten kuin toteamalla "Minä olen tuoli." ja pönöttämällä mahdollisimman tuolimaiseen jäykkään asentoon vääntäytyneenä. Kaikille oli arvoitus, miten hän ylipäätään selvisi hengissä.

Hän oli jäänyt vuonna 29 983 kiinni anastettuaan arvokkaan taikaesineen, Tiiman Silmänä tunnetun kookkaan marmoripallon Xaparan Kansallismuseosta. Kyseinen esine joutui ryöstön takia kadoksiin ja sen anastanut ihmismies sekosi esineen aiheuttaman kirouksen vuoksi. Kukaan ei tuolloin hoksannut, että Tiiman Silmä oli sulautunut osaksi sen varastanutta miestä. Tuoli-parka unohdettiin Kuzhkailiin ja vuosien saatossa henkilökuntakaan ei enää muistanut huonekaluksi itseään luulevan miehen henkilöllisyyttä. Tiiman Silmä on kuolemattomaksi tekevä mahtava taikaesine, joten se ilmeisestikin piti Nepan hengissä huolimatta siitä, että hän leikki huonekalua lähes kahden vuosikymmenen ajan.

Ironista kyllä, Tuolin kirous olisi ollut varsin helposti murrettavissa: häntä olisi vain pitänyt kohdella sinä huonekaluna, joksi hän itseään luuli. (Olin jotenkin kuvitellut, että olisin jopa pelannut Shuramin istahtamaan Tuoliin ennen kuin keksin tämän taustatarinan hahmolle. Haulla ei ainakaan löytynyt mainintaa, että niin olisi käynyt.)

Tuolimiehen kohtaloksi koitui lopulta Kuzhkailin tulipalo, jonka yhteydessä Edelweiss usutti Durainan-lohikäärmeen syömään Tuoli-paran. Hän näet tiesi miehen sisuksiin imeytyneestä taikaesineestä, jonka avulla paha Tiimakuningas tulisi muutoin nousemaan tulevaisuudessa Xaparan hirmuhallitsijaksi. Tapauksen seurauksena yksi Tiimakuningas reinkarnoitui myöhemmin yhtenä Durainanin poikasista.

Alunalkujaan Tuoli oli vain hassunhauska sivuhahmo vankilaroolipelissämme. Ajan kuluessa hänelle muodostui tällainen eeppisen tärkeä rooli isossa juonessa.

 

Kuzhkailin keittäjätär Romsu otti melko rajusti vaikutteita Fingerporin Rivo-Riitasta.

 

Romsu

Luodessamme vankilalle keittäjätärtä kuvittelin hänet aika samannäköiseksi kuin Fingerporin Rivo-Riitta. Myös hahmon jutut ja asenne olivat hieman samaa luokkaa. Yllättäen Romsu oli hyvää pataa Shuramin kanssa, jolla ei paljoa ystäviä noin muuten ollut.

Romsu oli noita ja osasi jos jonkunmoista kieroa taikuutta. Shuramin tavoin hän oli melko piittaamaton sisätilojen tupakointitiedosta ja poltti kaikeksi kukkuraksi hyvin epämääräisiä sätkiä, joiden yhtenä ainesosana olivat Kuzhkailin nurkissa möyrivät myrkylliset mustaölliäiset. Ölliäiset ovat pieniä limalölleröitä, joista osa on vaarallisia ja osa ei. Taatakseen riittävän proteiinin määrän pienen budjetin vankilaruuissa Romsu käytti punaölliäisiä (ällöttävä, muttei sentään myrkyllinen ölliäislaji) pöperöidensä ainesosana.

Eräässä pelissä, jossa vankilan henkilökuntaa käväisi viihteellä kylällä sijaitsevassa Vinkuva Demoni -nimisessä karaokebaarissa, selvisi, että Romsulla on itse asiassa nuoruuden rakkaus - Vankila-Jackina tunnettu kyseisen baarin hieman gorillamainen portsari. Tuossa pelissä Romsu koitti turhaan humalassa flirttailla Vankila-Jackille, joka kuitenkin torjui surullisin mielin huonoon kuntoon itsensä päästäneen Romsun lähentely-yritykset. Myöhemmin Romsu ja Vankila-Jack päätyivät Veljien Killan mukana seilaamaan maailman meriä ja menivät naimisiin.

Huolimatta ystävyydestään Shuramin kanssa Romsu ei yrittänyt auttaa tätä missään vaiheessa Shuramin jäätyä kiltalaisten vangiksi. Hän myös jäi Veljien Killan jäseneksi silloinkin, kun Shuramista tuli vihollisjärjestö Uuden Voiman valtiatar.

Karskeasta ulkomuodostaan huolimatta Romsu herätti suurta ihastusta Alonso Dolbaizzissa, joka nyt on kiinnostuksen kohteineen hieman omalaatuinen tapaus. Romsulla ja Alonsolla oli jotain satunnaista säätöä ajoittain.

Suuressa Kotilojahdissa Romsun mainitaan kuolleen savolaisten hyökkäyksessä.

Romsu esiintyy myös Kuzhkailin Tuomituissa bulldoggimaisena koiraversionaan.

 

Rinthi ja Romsu Petterien aiheuttamassa ruokalakaaoksessa.

 

Rinthi

Vankilassa oli myös Rinthi-niminen npc-ihmismies. Hänen oikeastaan ainoana pointtinaan oli nuriseminen päähahmoista muodostuvista pariskunnista. "Miksi demonit ja eroctukset aina saavat kaikki naiset?" oli hänen jonkinlainen päähän pinttynyt mantransa. Kuzhkailin tulipalossa Durainan ahmaisi myös tämän huono-onnisen miehen.

Hän esiintyy sivuhahmona myös Kuzhkailin Tuomitut -koiratarinassa. Hahmoa ei ole vielä esitelty julkaistuissa luvuissa, mutta hän esiintyy toisen luvun kuvituskuvassa taistelemassa paistinpannulla Petteri-kloonia vastaan.

 

Vankila-Jack

Vinkuvan Demonin portsarina tunnettu isokokoinen kalju mies, jonka on huhuttu olevan puoliksi gorilla. Hän oli niin kauan Kuzhkailin vankilassa, ettei enää sopeutunut elämään vankilan ulkopuolella ja muutti sen takia lähikylään. Nuorempana hänellä oli jotain juttua Romsun kanssa tämän ollessa vielä nuori sievä keittäjätär. Ikä, ryyppääminen ja ketjupolttaminen, sekä muut epäterveelliset elämäntavat tekivät kuitenkin Romsusta varsin luotaantyöntävän ilmestyksen. Tästä huolimatta Romsun ja Vankila-Jackin välit lämpenivät myöhempien seikkailujen lomassa ja he jopa menivät naimisiin ottaen yhteisen sukunimen, Makkara. (On epäselvää, onko Makkara jommankuman alkuperäinen sukunimi vai keksikö pari sen.)

Härösaarella Romsulla ja Jackilla oli sekatavarakauppa, jossa he myivät roinaa, jota Jack oli kerännyt haaksirikon tehneestä M/S Räckhals -laivasta. Lapsia pari ei koskaan saanut ja myös Vankila-Jack menehtyi savolaisten hyökkäyksessä.

Joskus piirtämäni luonnos siitä, minkä näköiseksi kuvittelin Vankila-Jackin.

Hahmon hassu nimi ja koko hahmo syntyi hieman vahingossa. Roolipelimme messengerchattia kutsuttiin Vankilachatiksi ja onnistuin eräässä puhelussa kuulemaan väärin, että kaverini puhui "Vankila-Jackista".

 

Kylpytakkivelho

Kenties eeppisimmän sivuhahmon pystiä omissa kirjoissani kantaa Kylpytakkivelhona tunnettu Kegan Räckhals. Valkoista magiaa harjoittava mies, joka osaa muuttua kärpäksi. Lempinimi tulee punaisesta vaatekappaleesta, joka Keganin omien sanojen mukaan on velhokaapu. Se kuitenkin muistuttaa erehdyttävästi kylpytakkia. Tavanomaisesti Kegan kulkee tästä edestä avautuvassa kaavussa ja boksereissa, joskus myös sandaaleissa. Hän omaa pitkät valkoharmaat hiukset ja 181-senttisen treenatun kropan.

Keganin hahmogeneraattorilla luotu hahmokuva

 

Kegan ehti olla ropessa monessa mukana. Hän oli kadonnut vuosiksi ja löytyi sukunsa M/S Räckhals -laivan isännänsviitistä muuttuneena pinkiksi dissopehmoksi (disso on Xaparan maailmassa hevosta vastaavan disseerin "poniversio"). Hän toimi Arnian mestarina tämän harjoitellessa muuttumaan kazeimoksensudeksi. Kegan oli myös mukana taistelussa, jossa Buzle jäi Veljien Killan vangiksi. Myöhemmin hänellä oli myös lyhytkestoinen suhde Edelweissin kanssa.

 

Max Riels

Xaparan Salaisen Poliisin agenttina toimiva numerodemonimies, joka toimi yhtenä Dominikin luottoagenteista hänen johtaessaan XSP:tä. Max onnistui pelaamaan korttinsa niin, että sai jatkaa työssään senkin jälkeen, kun Dominik ja tämän muu poppoo joutui pakenemaan maasta etsintäkuulutettuina.

Max oli itse asiassa kotoisin Kazeimoksesta. Siellä hänen sukulaisiaan kuuluu pahamaineiseen Valkoinen Kuu -nimiseen ihmissusimafiaan, jonka johdosta myös Max itse on synnynnäinen ihmissusi.

 

Korna Wuwish

Arnian lapsuudenystävä Korna on zalzanilainen luudemoni, jolla on luultavasti roolipelin surullisin tarina. Hän oli nuorena syvästi rakastunut parhaaseen ystäväänsä, mutta Kornan vanhemmat järjestivät hänet avioliittoon Maxilla Narish -nimisen luudemoninaisen kanssa. Korna koetti parhaansa mukaan sopeutua elämään luudemonille soveliasta elämää. Pari sai myös kaksi lasta, Ronen ja Kosen. Velhoruhtinaan sotilaat surmasivat Kornan perheen ja katkaisivat hänen oikean kätensä. Onneton luudemonimies päätyi Skaiarin pakkotyölaitokseen, josta Veljien Kilta hänet yllättäen pelasti.

Kohdatessaan Arnian uudelleen Korna sai todeta tämän menneen naimisiin iäkkään luudemonimiehen, Moxx Glushin kanssa. Tiimanaisella oli ollut omat seikkailunsa hänen paettuaan Zalzanista Xaparaan. Masentunut Korna päätyi addiktoitumaan hyvänolontunnetta tuottavaan zituna tunnettuun maagiseen päihteeseen, jota hän käytti yhdessä Arnian ja Dominik Galabaizzin toisen aikajanan tulevaisuudesta aikamatkanneen tyttären, Edelweiss Fescon kanssa. Edelweiss oli kahden poikansa yksinhuoltaja ja loppujen lopuksi heistä tuli perhe. Korna pääsi kuiville zitusta ja he alkoivat elää säntillisempää perhe-elämää.

Asia ei tullut koskaan pelissä ilmi, mutta Edelweissin pojat Edgar ja Edward ovat itse asiassa Ronen ja Kosen reinkarnaatioita.

 

Piirrokseni Kornasta

Kornalla on olkapäille ylettyvät kastanjanruskeat hiukset, sähkönsiniset silmät ja kaartuvat sarvet. Hänen taikaluunsa ovat vihreitä ja hänen nimikkoluunsa on rintalasta. (Eli sama kuin Sternolla.) Korna on Rihan pikkuserkku (Wuwish on Rihan äidin tyttönimi) ja hänen vaimonsa Maxilla taas on sukua Buzlelle. (Suurin osa luudemonisuvuista on jotenkin linkittynyt toisiinsa.)

Porre Kronikoissa Kornalla oli melkolailla sama tarina kuin alkuperäisessä roolipelissä. Hän tosin tutustui Skaiarissa siellä vangittuna olleisiin Skyllaan, Moxiin, Rudolfiin ja Gelariaan. Korna pelasti Skyllan joukolta ahdistelijoita siinä toivossa, että nämä tappaisivat hänet. (Itsemurha on luudemoneille tabu monien muiden asioiden tapaan.) Korna kuitenkin jäi henkiin ja tuli Liskokaartin pelastamaksi. Hän on jäänyt tarinassa hieman taustahahmoksi, jolla on luja side muiden Skaiarista selvinneiden kanssa. PK:ssa Arnia on kimpassa Buzlen kanssa, mistä Korna ei ole kovin mielissään johtuen Buzlen kierosta luonteesta. Hän suhtautuu myös melko epäileväisesti Sternon aikeisiin Arnian suhteen. Nähtäväksi jää, mihin Korna lopulta päätyy tässä tarinassa, jossa Edelweissia ja tämän poikia ei ole olemassa. Hän on myös katkera siitä, ettei voinut käsipuolena lähteä sotimaan kotimaansa vapauttamiseksi Buzlen ja Shuramin kanssa.

Delfia Kronikoissa Kornalle kävi siltä osin mukavammin, että Arnia palasi viime tinkaan kotikyläänsä varoittamaan Kornaa ja tämän vaimoa lähestyvistä Velhoruhtinaan sotilaista. Nämä kuitenkin ehättivät heidän ovelleen, koska luudemonit eivät ottaneet uskoakseen Arnian varoituksia ja Maxilla uhrasi itsensä pelastaakseen lapsensa. Kone ja Rose saatiin turvaan Arnian ajanhallintakyvyn avulla ja Korna pakeni lastensa ja ystävänsä kanssa Dodehaniin molemmat kädet tallella. Siellä he piiloutuivat Hasu Techin eletroniikkaa sisältäneeseen konttiin, joka matkasi Xaparaan Koshian tuoreen yrityksen varastolle. Koshia ja Riha löysivät Kornan lapsineen piileskelemässä uudella varastolla ja Rihan ja Kornan välille syttyi nyrkkitappelu Rihan onnistuttua pelästyttämään lapset. Alkuhässäkän jälkeen Koshia ja Riha päättivät auttaa näitä laittomia zalzanilaispakolaisia (eritoten Kornan ja Rihan sukulaisuuden tultua ilmi) ja vastineeksi Korna ja Arnia ryhtyivät huolehtimaan yrityksen varastosta. Kornan ja Arnian väliset vuosia piilossa pidetyt tunteet leiskahtivat Rihan ja Koshian tupaantulijaisissa ja heistä tuli pari.

 

 

Velhoruhtinas

Häijy pimeydenvelho, 67-vuotias ihmismies nimeltään Isto Koldohwein, joka hallitsee Zalzania diktaattorin ottein. Velhoruhtinaan ideologiaan kuuluu, että Zalzan kuuluu ihmisille. Hänen kannattajansa nimittävät muita kansoja "mutanteiksi" ja ovat orjuuttaneet ja tappaneet heitä surutta enenevissä määrin. Vangituille "mutanteille" on perustettu myös pakkotyölaitoksia, joissa työskentelemään kykenevistä otetaan hyöty irti. Xaparan kuningas Fezohin kuoltua Velhoruhtinas myös hyökkäsi armeijoineen Xaparaan arvellen leskeksi jääneen hallitsijana kokemattoman vasta kruunatun kuningatar Islan olevan helppo vastus. Xaparan armeija kuitenkin piti pintansa ja Zalzan joutui ongelmiin kotirintaman tapahtumien vuoksi. Xaparalaiset rikollisjärjestöt näet iskivät heidän pakkotyölaitokselleen Skaiarissa ja aloittivat sen jälkeen maassa sisällissodan. Roolipelissä Punatauti ja hänen kanssaan liittoutunut rikollisjärjestön kenraali anastivat Velhoruhtinaan valtaistuimen ja tappoivat hänet. Porre Kronikoissa Velhoruhtinas käy parhaillaan sotaa Buzlea vastaan.

Muissa tarinoissa Velhoruhtinas on edelleen Zalzanin itsevaltias.

 

Dolbaizzin kartanon kummitukset

Alonson sukukartanossa riittää kummituksia, koska suvun yksityinen hautausmaa sijaitsee kartanon tiluksilla. Rihan ja muiden luudemonien saavuttua kartanolle pääsevät Alonso ja muut tutustumaan näihin esi-isiinsä ja esiäiteihinsä. 

Morana Dolbaizz on edesmennyt kartanonrouva. Hän koetti kovasti päästä osaksi Veljien Kiltaa voidakseen riivata jonkun ja päästä jälleen osalliseksi elävien lihallisista iloista. Edelweissin menneisyydessä Moranan aave laitettiin riivaamaan kuningatar Isla ja hän toimi jonkin aikaa Xaparan hallitsijana.

Morana on nykyisen kartanonrouva Abigailin isoäiti.

Lem, Kile ja Torin olivat Moranan enoja. Kolmikko toimi omana aikanaan yhdessä kartanonherroina ja kartanossa on edelleen näiden kolmen herran sviittimäiset asunnot. Torin (oikeanpuoleinen) on Alonson eräänlainen suosikkiesi-isä ja hän asustelee yleensä kartanolla käydessään tämän asunnolla. Aikajanoilla, joissa Alonso peri kartanon, hän asettui pysyvästi juurikin kyseiseen asuntoon.

Jollain tasolla Moranasta ja hänen enostaan tulee mieleen Casper enoineen. Lem, Kile ja Torin olivat aaveina juurikin sellainen hieman keskenään perseilevä kolmikko, joskin omasivat hyvät välit myös Moranaan.