Saatteeksi

Athana on Xaparan etelänaapurivaltio, josta puuttuu oikeastaan kokonaan hallinto. Vuosituhansien ajan se on ollut villiä seutua, jonka kansat ovat eläneet lähellä luontoa. Aika iso osa Athanan ideoinnista kuuluu kanssani Xapara-juttuja alusta saakka roolipelanneelle Neralle, joka muunmuassa keksi fontalialaiset. Neralle kiitos myös joistakin artikkelin kuvituksista.

Athanassa minun kehittämiäni kansoja ovat gindat, nardit ja kobyt. Viimeksi mainittua aavikkokettukansaa ei tosin esitellä vielä tässä artikkelissa, koska olen tekemässä kettukansoille myöhemmin oman artikkelinsa.

Luonnollisesti athanalaisiin luonnonkansoihin on tullut hieman vaikutteita oikeista alkuperäiskansoista. Tämän lisäksi heillä on keskivertoa enemmän eläimellisiä piirteitä ja käytöstä. Siinä, missä teollistuneiden maiden anthromaiset kansat saattavat hieman heilutella häntäänsä, lähellä luontoa elävät kansat saattavat vajota täysin viettiensä valtaan. Pelissä on toki hyödynnetty myös paljon kliseitä, joita on historian aikana liitetty luonnon lähellä eläviin alkuperäisväestöihin ja nämä kansat ovat myös kärsineet "sivilisaation" tunkeutumisesta mailleen. Ropen maailmaan sisältyy melko paljon kritiikkiä mm. luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta ja alkuperäiskansojen sorrosta.

Athanassa toki elää muutakin väkeä kuin tässä mainitut. Xaparan maailmaa myös kehitetään edelleen, joten saatamme keksiä sinne tulevaisuudessa myös muita kansoja. Omassa artikkelissaan esitellyt numerodemonit ovat alkujaan lähtöisin Athanan keski- ja pohjoisosista.

 

Kartta Athanan merirosvosatamista aikana ennen kuin Hyk Parthasin eteläpuolelta rakennettiin suuri Gemihain-kanava, jota pitkin pääsee Xaparanmereltä itäiselle Pimeämerelle kiertämättä Athanaa.

 

Fontalialaiset

Pienikokoinen kansa, joka historiassa asutti Athanan metsäisempiä seutuja. Aikuisten fontalialaisten pituus liikkuu yleensä 140-155 sentin välimaastossa. Heillä on susimaiset pystykorvat ja häntä, mutta muuten fontalialaiset näyttävät pienikokoisilta ihmisiltä. Ihonväri vaihtelee vaaleasta tummempaan siirryttäessä viileämmiltä seuduilta etelämmäs. Fontalialaiset ovat hyvin ketteriä kiipeämään, näppäriä käsistään ja luonnostaan taidokkaita viljelijöitä.

Fontalialaiset on nimetty virheellisesti Fontalia-mantereen mukaan menneiden aikojen merimiesten eksyttyä Pallomerelle. He luulivat löytäneensä uuden purjehdusreitin itäisellä Pallomerellä sijaitsevaan Fontaliaan, vaikka todellisuudessa rantautuivat Athanan itärannikolle. (Hieman samaan tapaan kuin miksi Amerikan alkuperäisväestöjä kutsutaan intiaaneiksi samankaltaisen erheen vuoksi.)

 

Neran hahmo Ruby Spring oli pelin ensimmäinen fontalialaishahmo

 

Tämä pienikokoinen kansa on elänyt perinteisesti pienissä perheyhteisöissä yleensä maanalle kaivetuissa tunnelimaisissa asumuksissa, jotka on sisustettu kasvipohjaisista materiaaleista valmistetuin tarpein. He kunnioittavat vahvasti kaikkea elämää ja syövät pääasiassa kasvipohjaista ravintoa. Luonto ja elämä ovat heille pyhiä asioita. Eläinten kaltoinkohtelu tai luonnon roskaaminen ovat tapoja saada fontalialainen raivon valtaan. Heidän tapoihinsa kuuluu myös auttaa loukkaantuneita tai pulaan joutuneita eläimiä.

Kansalla on sukupolvelta toiselle opetettava taito kommunikoida eläinten kanssa. Jokaisella lajilla ja lajiryhmällä on hieman oma kielensä, joka täytyy oppia voidakseen puhua näiden kanssa. Fontaliankieli on myös sellaista, mitä useimmat kehittyneemmät eläimet kykenevät ymmärtämään. Kielen pahin kirosana on samalla sen tärkein varoitussana - kaala. Se viittaa tuhoon tai jonkinlaiseen luonnonmullistukseen tai katastrofiin. Tämän päivän fontalialaiset puhuvat Kaalasta viitaten sille, mitä teollistuneiden maiden ryöstö teki Athanan pohjoisille metsämaille, jotka tuhottiin täysin vieden samalla pohjoisen seudun fontalialaisilta heidän kotinsa.

Fontalialaisilla on myös kyky aistia säätilojen muutoksia. Eräs roolipelin eeppisimmistä käänteistä oli, kun hahmot olivat Penshiänniemessä Dolbaizzin kartanolla (vankilapaon jälkeen) ja Ruby aisti heitä lähestyneen hurrikaanin. Ilman ennakkovaroitusta koko kartano olisi luultavasti tuhoutunut ja kaikki siellä olleet kuolleet.

 

Eläinmaailmassa fontalialaisten käytös muistuttaa enemmän saaliseläimen kuin pedon käytöstä. (Oma Huu-cossini, kuvasta kiitos Kalewala Photography.)

 

Fontalialaisten kohtalo kansana on hyvin surullinen ja muistuttaa hieman sitä, mitä oikeassa maailmassa monille kansoille on historian aikana sattunut. Mantereen pohjoisosien valtioiden alkaessa teollistumaan kääntyivät Xaparan, Kazeimoksen, Dodehanin, Ottian ja Zalzanin katseet mantereen villiin eteläosaan, josta puuttui hallinto. Sotilaallisen valloituksen sijaan Athanasta tuli erinäisten kansainvälisten yhtiöiden vapaa temmellyskenttä, jossa mikään laki ei säädellyt niiden toimintaa. Luonnonvaroja alettiin hyödyntämään entistä ahneemmin, kunnes noin 100 vuotta sitten pohjoiset metsämaat tuhottiin raakapuun tarpeeseen. Viidakkoa raivattiin myös Pohjois-Athanan läpi rakennetun suuren Gemihain-kanavan tieltä.

Luonnollisesti kaikki Athanan kansat kärsivät tästä teollisten maiden ahneudesta elinympäristöjen tuhoutuessa. Fontalialaiset kaikista pahiten. Heidän määränsä väheni varsin pieneksi ja elinympäristön tuhoutumisesta selviytyneet joutuivat jättämään kotiseutunsa ja pakenemaan esimerkiksi Xaparaan. Vastaanotto ei ole aina ollut paras mahdollinen ja luonnon keskeltä tulleille siirtolaisille eläminen modernissa yhteiskunnassa on ollut haasteellista.

Fontalialaisten elekieli muistuttaa hännän ja korvien osalta melko pitkälle koiraeläintä, mutta muihin eleisiin mahtuu myös kissamaisia piirteitä. He ilmaisevat kiintymystään läheisiinsä kiehnäilyllä ja kujertamalla. Kätteleminen tapahtuu kaksin käsin sen osoittamiseksi, ettei kummassakaan kädessä ole asetta. Toisen häntään koskeminen voidaan tulkita riidan haastamiseksi. Korvien koskettaminen taas on hieman intiimejäkin piirteitä omaava läheisten välinen hellyydenosoitus, joka voi toisinaan liittyä pariutumiseen. (Luudemonien sarviin muuten liittyy hieman samankaltaista tapakulttuuria.)

Toisinaan fontalialaisen eläimelliset vaistot voivat ottaa vallan, jos hän kokee selviämisensä olevan uhattuna. Tässä villieläinmoodiksi kutsutussa tilassa fontalialaiselta katoaa ihmismäinen tietoisuus ja hän toimii lajityypillisten vaistojensa ohjaamana "taistele tai pakene" -mentaliteetilla, kunnes pääsee esimerkiksi piiloon ja rauhoittuu. Tämä luonnollisesti aiheuttaa aikamoisia ongelmia, jos elää sivistyneen yhteiskunnan keskellä ja onnistuu pelästymään jotain.

Fontalialaisilla on myös omat magmellikivissä elävät suojelushenkensä, jonka voi saada saapumalla Tikkerifasin kärjessä sijaitsevalle Koitosten Saarelle. Roolipelissä Ruby, hänen veljensä Rudolf, Huu ja yllättäen myös fontalialaisverta omaava Alonso saivat omat henkieläimensä, jotka suojelevat heitä tiukan paikan tullen. Rubyn henkieläin on leijona, Rudolfin mesimäyrä, Huulla pöllö ja Alonsolla sekarotuisen koiran henki, joka oli jäänyt kummittelemaan saarelle isäntänsä laivan tehtyä haaksirikon sen edustalla.

 

Gindat

Gindat ovat vihreä/turkoosi-ihoinen kansa, jonka elinavoissa ja ulkonäössä on paljon leijonamaisia piirteitä. Kansa on fontalialaisten luontainen vihollinen, joka on alkujaan kehittynyt käyttämään heitä ravintonaan. (Tälle on jopa olemassa tieteellinen selitys: gindat tarvitsevat pienissä määrin erästä erikoisproteiinia, jolle ei ole muuta luontaista ravintolähdettä.) Luonnollisesti fontalialaisten katoaminen Athanasta on vaikuttanut myös gindoihin, mutta he ovat selvinneet jotenkuten. Gindoja elää jonkin verran athanalaisten kaupunkien kaduilla, jossa he viettävät vähän kulkukoiramaista elämää. Gindoja on myös siepattu orjatyövoimaksi athanalaisiin tehtaisiin ja viljelyksille. (Eräässä pelin sivujuonessa Veljien Kilta hyökkäsi eräälle plantaasille vapauttamaan siellä orjina työskennelleet gindat ja fontalialaiset.)

Gindat ovat keskimäärin ihmistä pienikokoisempia ja huomattavasti ketterämpiä. Heillä on pörröiset turkoosit tai vihreät pystykorvat, joiden kärjissä on tupsut, sekä samaa värimaailmaa oleva leijonamainen tupsuhäntä. Myös hiukset ovat vihreät tai turkoosit. Sormissa ja varpaissa on sisäänvedettävät voimakkaat raatelukynnet (mistä johtuen muiden kenkien kuin sandaalien käyttö on tuhoontuomittu yritys) ja purukalusto hyvin petomainen. Leukojen puruvoima on myös paljon vahvempi kuin ihmisellä. Gindat voivat saavuttaa jopa 500 vuoden iän, mutta moni menehtyy jo nuorena. Luonto on karu ja julma paikka.

Gindat syövät lähes yksinomaan eläinperäistä ravintoa, kaikki isoista hyönteisistä ja hämähäkeistä alkaen aina suuriin laiduntaviin nisäkkäisiin kelpaa. Metsästysaseena toimii yleensä heittokeihäs, joskin ginda on jo omastakin takaa varusteltu saalistukseen siinä kuin petoeläimetkin. Elekieli ja käytös on hyvin kissamaista. Gindat näkevät hyvin pimeässä ja kiinnostuvat liikkuvista kohteista kissojen tapaan. Luontaiseen äänimaailmaan kuuluu murahtelu, karjunta ja kehrääminen.

Fontalialaisten lisäksi gindojen ruokalistalle kelpaavat kaikki muutkin kansat, minkä vuoksi heillä on melko hurja maine.

Leijonista hieman poiketen gindat viihtyvät enemmän viidakoissa ja metsissä, sekä kosteammilla vuoristoseuduilla. Gindoja elää myös puusavanneilla, muttei niin suurissa määrin, koska siellä on paljon nardeja ja muita kilpailevia petoja.

 

Khubla Rafhas, Voittamattomien gindojen kyläpäällikkö. Esittää kovempaa kuin oikeasti onkaan.

 

Gindat elävät samantapaisissa perhelaumoissa kuin leijonat. Lauman alfana toimii 1-3 miestä (yleensä veljeksiä), joilla on useampi nainen kumppaninaan. Loput perheenjäsenet voivat olla laumassa pitkään eläneitä iäkkäämpiä naisia, jotka toimivat eräänlaisessa laumavanhimman roolissa, sekä alfan omia tyttäriä. Nuoret miehet joko jättävät varttuessaan synnyinlaumansa tai heidän isänsä ajaa heidät sieltä pois. Mikäli laumassa on useampi alfa, nämä ajavat yleensä toistensa pojat laumasta hieman nuorempina kuin omansa.

Gindamiehet hankkivat yleensä perheen samalla tapaa kuin leijonaurokset: haastamalla jonkun, yleensä ikääntyneemmän alfan kaksintaisteluun ja valtaavat tämän lauman. Tähän voi liittyä myös leijonauroksille tyypillinen kammottava toimintatapa surmata edellisen alfan nuorimpia jälkeläisiä.

Toisinaan perhelaumat voivat muodostaa useammasta laumasta koostuvan heimon, jonka vahvimman lauman alfa toimii myös heimopäällikkönä. Saman heimon laumat tekevät yhteistyötä samaan tapaan kuin lauman jäsenet ja uusien laumojen muodostuminen ja kumppanien löytyminen tapahtuu usein väkivallattomammin kuin heimojen ulkopuolella itsenäisinä elävissä laumoissa. Toki myös heimoon kuuluvan lauman alfa saatetaan haastaa jonkun nuoremman miehen toimesta. Heimojen sisällä myös naiset saattavat vaihtaa laumaa, yleensä isänsä laumasta jonkun toisen alfan laumaan saadakseen itselleen kumppanin.

 

Khublan tytär Ramdia Rafhas oli hyvin utelias modernin maailman kulttuuria kohtaan.

 

Naisgindat ovat luonnostaan hyvin lojaaleja omille naispuolisille sukulaisilleen. He ovat hurjia petomaisia sotureita, mutta suhtautuvat luonnostaan miehiin hyvin alistuvaisesti. Gindanaiset ovat hyvin yhteisöllisiä oman laumansa sisällä ja auttavat yleensä toisiaan lastenhoidossa ja kaikessa muussakin. Mikäli gindanainen kuolee tai loukkaantuu pahasti, hänen sisarensa tai esimerkiksi tätinsä adoptoi hänen pentunsa omikseen. Lauman naiset hoitavat yleensä saalistuksen ja jälkeläiset.

Kansan pitkäikäisyydestä johtuen laumaan kuuluu usein myös alfan omia aikuisia tyttäriä, jotka eivät pääse lisääntymään. Tästä johtuen alfojen tyttäret ovat yleensä muita hurjapäisempiä ja agressiivisempia ja ottavat luonnostaan isoimmat riskit esimerkiksi metsästystilanteissa ja ovat melko korkealla naisten välisessä hierarkiassa. Lauman alfan vaihtuessa menestyksekkäin edellisen alfan tytär nousee yleensä lauman uudeksi alfanaaraaksi, joka määrää asemat esimerkiksi metsästystilanteissa ja auttaa puolisoaan pitämään järjestystä laumassa.

Alfojen lisäksi lauman tärkeä, kenties kaikkein tärkein jäsen, on sen druidi. Druidi on yleensä varttunut ja elämänkokemusta omaava nainen (joskus harvoin myös miehiä koulutetaan druideiksi), joka toimii lauman tietäjänä ja parantajana.

Gindojen lapset syntyvät muistuttaen turkoositurkkisia leijonanpentuja ja viettävät lapsuutensa varhaisajat tässä kissamaisessa olomuodossa. Parivuotiaana he muuntuvat turkooseiksi taaperoiksi ja varttuvat aikuisikään melkolailla samaan tahtiin kuin ihmiset. Joskus muinoin gindoilla on ollut kyky ottaa turkoosin leijonan hahmo myöhemmälläkin iällä, mutta nykyisin siihen kykenevät vain hyvin kokeneet sen tietotaidon omaavat druidit.

 

Haiga Rafhas on Voittamattomien Gindojen kylän druidi, joka osasi valmistaa laumalleen valtavat lihasvoimat kasvattavaa taikajuomaa. (Idea saatu Asterix-sarjakuvista.) Haigalla on myös Ruk-niminen druidikoulutusta saanut poika, jonka hän uskoo menehtyneen Khublan ajettua tämän viidakkoon vain 10 vuoden iässä. Tästä johtuen Haiga kantaa Khublalle kaunaa.

 

Sekä roolipelissä, että Porre Kronikoissa Tikkerifasissa elävä Voittamattomien Gindojen lauma kiinnosti tarinan päähenkilöitä. Roolipelissä lauma liittyi osaksi Veljien Kiltaa ja Dominikista tuli lauman alfa. Khubla hallitsi laumaa eroctusmiehen kanssa, kunnes heidän tiensä menivät eri suuntiin Härösaarella tapahtuneen tragedian seurauksena. Khubla ja osa lauman naisista oli palannut saarella luontoon ja yritti saalistaa Rubyn niinikää luontoon muuttanutta perhettä. Riha sai asian selville ja teurasti poikansa ja pojanpoikansa kanssa koko lauman suojellakseen ystäväänsä. Khubla itse pääsi henkitoreissaan pakoon varsin erikoisella tavalla: hienohelmainen eroctusneiti Donna pelasti hänet fontalialaispalvelustyttönsä Huun ja tämän suojelushengen avulla. Donna melko julmasti käski Huun hoitamaan vammoistaan toipuvaa Khublaa heidän kodissaan, vaikka Huu-parka pelkäsi jatkuvasti gindamiehen syövän hänet. Kävi kuitenkin niin erikoisesti, että gindamies rakastui häntä hoivanneeseen fontalialaisnaiseen ja heistä tuli roolipelin luultavasti oudoin pari. Myöhemmin Khubla ja Huu päätyivät asustelemaan Kazeimokseen, jossa Khubla elätti perheensä ajelemalla taksia melko villiin ja eläimelliseen tyyliin. Pari sai kolme lasta, jotka pienenä muistuttivat gindojen tapaan leijonaa.

 

Khubla ja Huu söpöilemässä

 

Porre Kronikoissa Voittamattomista Gindoista kiinnostuu Buzle, joka värvää nämä sotimaan kanssaan Zalzanin Velhoruhtinasta vastaan. Sankarit selvittivät myös Haigan Ruk-pojan kohtalon: tämä oli lapsena pelastunut dodehanilaisen liikemiehen Rafia Hasun löydettyä hänet. Ruk oli kasvanut Dodehanissa ja toimi Rafian Hasu Tech -yrityksen liikeneuvotteluottelijana hyödyntäen erästä äitinsä kehittämän taikajuoman varhaisempaa versiota, jonka reseptin hän oli lapsena tältä oppinut. Ruk esiintyy myös roolipeleissä, mutta ennen Suurta Kotilojahtia Haiga ei saa hänen olemassaoloaan selville.

Tässä tarinan versiossa Khublan veli Raikla elää yhä ja on lauman alfa. Hän oli häätänyt veljensä laumasta sen jälkeen, kun Haiga oli katkeroitunut Rukin kohtalosta ja manipuloinut Raiklan veljeään vastaan. Khubla oli päätynyt Donna Gemibaizzin perheen hovimestariksi ja hän ja Huu olivat jo pari päähenkilöiden tullessa huvilaan. Khubla ja Huu päätyivät Rihan ja Koshian mukana takaisin Khublan kotilaumaan, jossa Koshia kaksintaisteli ihmissutena Raiklaa vastaan ja voitti gindalauman johtajuuden itselleen. Koshia ei kuitenkaan hyväntahtoisena miehenä surmannut Raiklaa, vaan otti tämän "veljekseen" jäämään laumanjohtajan asemaan.

Gindoille Veljien Kilta (pelissä) ja Liskokaarti (Porre Kronikoissa) edustavat jonkinlaista heimoa. Muutoin heidän olisi vaikea käsittää liittolaisuutta isomman joukkion kanssa.

 

Khublan ja Huun pennut: Khubrom, Huubla ja Raiksar

 

Gindojen kieli muistuttaa melko pitkälle fontaliaa, mutta sen kielioppi on erilainen, samoin jotkut sanat. Gindat ja fontalialaiset kykenevät jotenkuten ymmärtämään toisiaan, mutta puhe kuulostaa toisen korvaan hitusen oudolta. Eräs gindakielen hauska erikoisuus on se, että kaikkiin persoonapronominien monikkomuotoihin (me, te, he) on olemassa naisille omat pronomininsa, koska naisista puhutaan niin usein ryhminä.

Gindojen nimet ovat yleensä kaksiosaisia ja viittaavat luontoon, sekä yksilöön. Tässä muutamia nimikäännöksiä:

Khubla Rafhas - Voittamaton Pedonkynsi

Huubla - Pöllönkynsi

Khubrom - Pedonkäpälä

Kimbla - Ilveksenkynsi

Raiksar - "Thunder Fang"

Ramdia Rafhas - Voittamaton Aurinkosaalistaja

Haiga Rafhas - Voittamaton Viisas Henki

Raikla - Ukkoskynsi (Khublan isoveljen nimi)

Ruk - Usva / Sumu

Kueta - Lasku (matemaattinen, Porre Kronikoissa esiintyvän numerodemonigindalapsen nimi)

Mainittakoon, että sukunimet periytyvät gindojen äitilinjassa, koska ne ovat lauman nimiä. Yleenä nimet eivät ole niin mahtipointtisia kuin Rafhas-laumalla, joka on legendaarisessa maineessa druidi Haigan taikajuoman vuoksi.

 

Lumigindat eli qwurniat

Kazeimoksessa elävä qwurnia-kansa on melko läheistä sukua gindoille. He ovat kookkaita ja leijonamaisia, mutta luonnostaan erakoita. Qwurnioilla on ohuenohut valkoinen turkki ja paksu valkoinen häntä, joka muistuttaa lumileopardin häntää. Qwurniat ovat muuten sivistynyttä väkeä, mutteivat siedä lajitovereita lähellään ja alkavat tappelemaan ellei kyseessä ole pariutumiseen otollinen tilanne.

Tunnetuin qwurnia on Kazeimoksen kuningas Pio. Myöhemmin hän ystävystyi Khublan kanssa, mutta pitkän aikaa kaksikolla oli ongelma, koska qwurniat reagoivat gindoihin samalla tapaa kuin lajitovereihinsa ja miesten kohtaamisesta seurasi joka kerta hurjahko kissatappelu.

Kazeimoksen itsevaltias, joka on hulluna moottoriurheiluun ja ajelee toisinaan salaa katurallia. Myös hän otti puolisokseen fontalialaisnaisen nimeltä Qamar, joka oli yksi Veljien Killan vapauttamista plantaasiorjista.

 

Nardit

Athanassa elää myös hyeenamainen kansa, joka osaa myös muuntautua täplähyeenan hahmoon. Siinä, missä gindat muistuttavat leijonia, nardit muistuttavat tavoiltaan hyeenoja. He elävät naisten johtamissa kyläyhteisöissä, joissa asema hierarkiassa periytyy äidiltä tyttärelle. Nardimiehet ovat hieman gindanaisten tapaan hyvin alistuvaisia vastakkaiselle sukupuolelle. Nardien keskuudessa ei ole tavatonta, että jopa pikkutytöt käskyttävät aikuisia miehiä agressiiviseen sävyyn.

Siinä, missä gindat viihtyvät metsissä, nardit ovat selkeämmin savannin kansaa.

Qwurnioiden tapaan myös nardeilla on koko kehon peittävä ohuenohut turkki, joka on kellertävä ja täplikäs. Heillä on isot pyöreähköt korvat ja vähän turpamainen voimakasleukainen suu. Hyeenojen tapaan nardit kykenevät hyödyntämään myös haaskoja ja tähteitä ravintonaan, mutta pääasiassa metsästävät porukalla isoa suurriistaa. Hiukset ovat melko harjasmaiset. Yläkroppa on roteva ja ryhti hieman eteenpäin taittuva. Vaikutelma on vähän gorillamainen ja monesti nardit juoksevat mieluummin neljällä kuin kahdella jalalla.

Athanan savannien kansoista nardit ovat lyhytikäisimpiä ja elävät noin 150 vuotiaiksi, jos nyt ylipäätään saavuttavat vanhusikää karujen olojen ja kilpailuhenkisen yhteisönsä vuoksi. Keskimääräinen elinikä on naisilla noin 110 vuotta ja miehillä 90 vuotta.

Pelissä Dominik majoittui nardikylään tyttärensä Edelweissin, tämän poikien, Kornan ja Edelweissin Kitena-velipuolen (Arnian ja Moxxin poika) kanssa ollessaan maanpaossa. He pakenivat savannille viedäkseen lapset turvaan Uuden Voiman siepattua Rihan ja Arnian. Pikku Kitenalle meinasi käydä kylässä köpelösti nuorten nardien aiottua syödä hänet, mutta hänen siskonsa pojat Edgar ja Edward pelastivat nuoren enonsa kiipelistä.

Ainoa nardiverta omaava varsinainen pelihahmo on sekaverinen hahmoni Zarla Sharks. Hän on pääasiassa nardi, mutta hänen sukutaustastaan löytyy eroctus- ja lohikäärmeverta, mikä tekee hänestä vähän omanlaisensa tapauksen. (Zarla polveutuu yhdestä Durainanin kaivosorjiksi joutuneista puolieroctuspoikasista.)