Ajattelin tämänkertaisessa artikkelissa kertoa vähän fursoonani taustasta ja kehityksestä. Rotwolfinin esittely löytyy nyt uutena osiona Hammasnurkasta.

Nyt alkuun avaan vähän termiä, mitä alterego/fursoona minulle itselleni merkitsee. Eli kyseessä on minua itseäni kuvastava hahmo, jota voin esimerkiksi käyttää elämästäni kertovien sarjakuvien piirtämiseen - ihmisten piirtäminen kun on perin tylsää. Lisäksi hahmo ja siitä kehitetyt tarinat antavat mahdollisuuden ilmaista omaa identiteettiä tavoilla, jotka eivät omana itsenä onnistu. Eri ihmisillä näiden hahmojen merkitys ja käyttötarkoitus saattaa vähän vaihdella.

Oma hahmoni on eräänlainen karikatyyri omasta luonteestani ja sisäisestä olemuksestani - toki hieman pilke silmäkulmassa tehty sellainen! :D

Kyseessähän on tämännäköinen veikeä fantasiaotus:

Rotwolfinin virallinen laji on lonkerosusi. Se on siis suurehko koiraeläin, jonka selästä kasvaa lonkeroita. Niin. Lonkeroita! Lonkerot tulivat osaksi altteriani, kun kaipasin siihen jotain repäisevää ja persoonallista. Alunperin kaikki lähti sanaleikistä - pidän näet long drink -juomista ja joskus joissain kaveriporukan illanistujaisissa taisin sen johdosta kutsua itseäni läpällä lonkerohirviöksi. Ja saahan tuosta heitettyä kaikkea hilpeänhäröä läppääkin.

Alunalkujaan minulla oli altterinani ihan peruskoirasusi. Ensimmäinen altterini Äffä-ôkami ("Äffä-susi") oli varsin gingamainen ilmestys:

Tuota altteria käytinkin lähinnä Pinkkinuoli-sarjakuvassa ja tavallaan tapatin sen sarjan lopuksi. Sainkin altterista joskus palautetta, että se on liian gingamainen ja asia alkoi häiritä minua itseänikin. Tokihan se oli GNG-fanisarjakuvia varten kehitetty (se esiintyi myös Hopeanuoli.comin foorumin improsarjakuvassa, joka sijoittui Hopeanuolen maailmaan), mutta kaipasin omaleimaisempaa hahmoa itselleni kokonaan omia projektejani varten.

Tähän tarkoitukseen syntyi sitten Akaokami:

Vanhasta altterista jäi oikeastaan vain laji koirasusi, sekä nuo arvet oikean silmän päällä. Altterin kettumaisuus oli silkka vahinko - seurausta sille, kun erikseen ajattelin, että altterilla täytyy olla iso häntä, kuvioista karjalankarhukoiramaisesti valkea hännänkärki ja se punainen väritys.. Näistä sitten yhdistyi ketun mieleen tuova kokonaisuus, mutta ei, kyllä Akka on ehta suuri koirasusi, joka ei ole millään tapaa sukua ketulle. Väritys on silkkaa sattumaa (ja ketuthan ovat oikeastaan enempi oransseja/ruskeita..) En ole koskaan kokenut kettuja mitenkään itselleni läheiseksi lajiksi, vaikkei minulla mitään niitä vastaankaan ole.

Akan kehitys lähti oudoille poluille, kun siihen liittyi kirous. Se oli Punatauti-nimisen muinoin eläneen hirviön reinkarnaatio ja vähän kuin ihmissudet, se muuttui täyden kuun aikaan Punataudiksi ja lähti riehumaan, ellei sitä lukittu kellariin. Punatauti kaiketi kuvasti jonkinlaisia pahoina ja häiriintyneinä pitämiäni puolia itsessäni ja tässä kun oppinut hyväksymään itsessään myös ne huonot ja ikävät puolet, saattoi kahtiajakoinen altterikin lopulta yhdistyä.. Eli Rotwolfin on Akaokamin ja Punataudin yhteensulauma, moodi, johon hahmo pääsi saavutettuaan balanssin.

Olisi joskus mukava tehdä jonkunmoista sarjakuvaa altteristani - vähän olen joskus luonnostellutkin jotain. Toisaalta, aihe tuntuu turhan henkilökohtaiselta nettisarjakuvan ideaksi ja sarjakuvien piirtämisintoni on muutenkin viime vuosina laskenut aika tavalla..

 

Nyt loppuun voisin heittää pallon lukijoille: Jos teiltä löytyy alttereita, mitä ne teille merkitsevät ja millaisia syntytarinoita niillä on? Miten ne kuvastavat omaa persoonaanne? Miten altterinne ovat vuosien varrella kehittyneet?