Saatteeksi...
Tämä on neljäs Xaparan maailmaa esittelevä artikkeli. Tässä keskitytään luudemoneihin, jotka lienevät tiimojen ohella suosikkikansani Xaparassa. Tässä hiljattain eräs toinen kirjoittaja kysyi lupaani käyttää luudemoneita omissa teksteissään. Toivoin, ettei niitä käytettäisi sellaisenaan ja sama toive koskee toki muitakin keksimiäni kansoja, valtioita, yms. Vaikutteita voi toki aina ottaa ja ideat vaikkapa jostain tietystä ominaisuudesta jollain kansalla eivät tietenkään ole tekijänoikeuksien alaisia.
Haluan kuitenkin kannustaa ihmisiä luovuuteen ja keksimään omia ideoita.
Olen toki tietoinen, että sen myötä, kun esittelen näitä kansoja blogiini, joku niitä luultavasti jossain ennen pitkää hyödyntää, halusimpa tai en. Tarvoitteeni näiden esittelyssä ei kuitenkaan ole tarjota niitä yleiseen käyttöön,vaan enempikin näyttää oma esimerkkini siitä, millaisia juttuja voi kukin omiin projekteihinsa kehitellä, mitä ominaisuuksia olen aina kullekin kansalle suunnitellut (kieli, kulttuuri, tavat, ulkonäkö, erikoisvoimat) ja tavallaan luoda pohjan, joka auttaa muita fantasiapuolen juttuja suunnittelevia kirjoittajia miettimään omanlaisiaan kansoja omiin projekteihinsa.
Pakko todeta, että on Xaparassakin hyödynnetty valmiita ideoita, eivätkä kaikki pelin kansat suinkaan ole olleet minun keksimiäni. Yhtenä räikeänä esimerkkinä örkit, jotka tietenkin pohjautuvat alkujaan Taru Sormusten Herrasta -kirjojen maailmaan, mutta esiintyvät myös monissa muissa fantasiakirjasarjoissa. Xaparan örkit ehkä eroavat muista sillä, että ovat normaali ja vieläpä suhteellisen kunniakasta elämää viettävä kansa, eivät pahiksia. (En ole halunnut tehdä mistään kansasta yksipuolisesti yhdenlaisessa roolissa olevaa. Esimerkiksi örkkejä on hauskaa sijoittaa yllättäviin paikkoihin vaikka jonkun sihteeriksi tai kaupan kassatädiksi.) Myös Xaparan örkkien ulkonäkö eroaa muiden fantasiamaailmojen örkeistä.
Luudemoneihin palatakseni ne ovat jokseenkin uniikki yhdistelmä erinäisiä piirteitä, joita on yksittäin monissa muissakin fantasiakansoissa ja olennoissa. Xaparan maailman kuolemanjälkeinen elämä ja tapa, millä esimerkiksi sielut toimivat, linkittyy niin voimakkaasti tähän kansaan, että tätäkin puolta käsitellään hieman tässä kirjoituksessa.
Rihan ja Dominikin poika Tinx on puoliksi luudemoni. Kuva tehty RinmaruGamesilla.
Luudemonit
Luudemonit ovat eräs Xaparan maailman yleisimmistä kansoista. Kansan tunnuspiirteitä ovat tummanvioletti iho, kirkkaanväriset silmät, pitkä kolmiokärkinen piiskahäntä ja kookkaat sinivioletit sarvet. Noin muutoin luudemonit muistuttavat rakenteeltaan ihmistä, joskin ovat keskimäärin hieman lyhyempiä.
Naisten sarvet ovat kaarevat ja kasvavat pystysuunnassa kaartuen eteenpäin suuntautuneen S-kirjaimen tavoin. Miehillä esiintyy kahdenlaisia sarvia, alaspäin kaareutuvia paksusarvilampaan sarvia muistuttavat sarvet tai poronsarvia muistuttavat haaroittuneet sarvet suvusta riippuen. Sarvet alkavat kasvamaan viiden vuoden iässä ja saavat lisää kokoa läpi luudemonin elämän. Kansalla on myös harvinaisen vahva pääkallo ja niska, jotka kestävät iskuja ja puskemista aivan eri tavalla kuin millään muulla kansalla. Hurjistuneiden luudemonien on nähty puskevan itsensä läpi jopa tiiliseinistä. Sarvet ovat vahvaa maagista tekoa ja niiden loitsiminen miksikään on hankalaa edistyneellekään velholle. Sarven vahingoittuessa menee useita vuosia, että se kasvaa takaisin. Ottian luudemonineuvosto käyttää sarvien katkaisua eräänä äärimmäisenä rangaistuskeinona yksilöille, joiden katsotaan toimineen häpeällisen ala-arvoisesti. Pelissä Rihan isä Moxx menetti puolet toisesta sarvestaan jonkun isomman ammuksen osuttua siihen taistelutantereella.
Häntä kasvaa aikuisiän kynnyksellä ja pitenee ajan kanssa. Häntä liikkuu luudemonin mielenliikkeiden mukaan melko samaan tapaan kuin kissaeläimen häntä: kiemurtelee demonin ollessa utelias, mätkähtelee kiukkuisesti hänen ollessaan ärtynyt, jne. Luudemonin häntää ei voi kovin paljoa ohjailla tietoisesti, eikä se liiku samantyylisesti kuin koiraeläimillä.
Fyysisesti kansa omaa hieman matelijamaisia piirteitä. Luudemonit saattavat vaipua horrokseen paleltuessaan. Heidän kehonsa on myös ketterä ja taipuisa, kuten liskolla. Alle kuusivuotiaat luudemonilapset kykenevät kävelemään pystysuoria pintoja pitkin seinillä ja katossa, sekä muuttumaan näkymättömiksi. Kansan matelijataustasta johtuen heille ei myöskään kasva muuta ruumiinkarvoitusta kuin hiukset ja kulmakarvat. Toisinaan näkee poikkeuksia, kuten hahmoni Sterno Priash, jolla on viikset ja parta, mutta tämä johtuu Priashin suvun numerodemoniverestä.
Tämä jopa 800 vuoden iän saavuttava demoniväki tunnetaan ylpeänä soturikansana. Luudemonit ovat perusluonteeltaan rohkeita ja itsepäisiä, eivätkä pidä kuolemaa samalla tapaa pelättävänä ja lopullisena asiana. Kansa on myös tunnettu äärimmäisyyksiin viedystä siveellisyyden vaalimisestaan. Jopa käsi kädessä kulkemista ja halailua toisten nähden pidetään riettaana ja epäsoveliaana. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat luudemoneille suuri tabu. Kansan parissa on melko yleinen ongelma, ettei kukista ja mehiläisistä juuri puhuta, mikä aiheuttaa luudemoneille monenlaisia ongelmia. Luudemonien tavat hylännyttä epäsoveliasta elämää elävää luudemonia kutsutaan ueldaksi, joka tarkoittaa rietastelijaa ja on todella ikävä haukkumasana. (Riha sai tästä pelissä lempinimen jouduttuaan huonoille poluille ja alkoi käyttää sitä ylpeästi lisänimenään.)
Luudemonit asustavat tavanomaisesti hautausmailla, joiden vartiointi on heidän ikiaikainen tehtävänsä. Luudemoneita asuu myös kryptoissa, hautakammioissa ja muissa paikoissa, joihin on haudattu kuolleiden jäännöksiä.
Luudemonit kykenevät näkemään aaveita ja keskustelemaan näiden kanssa. He saavat myös aave-energiaa oleillessaan aaveiden läheisyydessä. Luudemonin keho kykenee hyödyntämään aave-energiaa ravintona ja se toimii myös kansan luumagian energialähteenä hieman samaan tapaan kuin kulta numerodemonien numerotaikuuteen. Tämän ansiosta hautausmaalla tai muussa runsaasti aaveita käsittävässä paikassa oleileva luudemoni voi pärjätä päiviä, jopa vuosia ilman ruokaa. Tavallisesti luudemonit kuitenkin syövät jo ihan tottumuksesta ja mukavuussyistä. Toisaalta luudemonien kulttuuriin kuuluu tietynlaisen askeettisuuden ihannointi ja ideaaliseen elämäntyyliin pyrkivät yksilöt saattavat tietoisesti elää pitkiä aikoja nauttimatta mitään ravintoa aave-energian lisäksi.
Luudemonien silmät hehkuvat heidän avatessa demoninäkönsä, joka sallii nähdä ympäröivät aaveet. Tässä piirroksessani Buzle suorittaa Kolmen lihan rituaalia, kohtaus Porre Kronikoista.
Aaveiksi jääneillä kuolleilla on yleensä joku kytkös elävien maailmaan, joka estää heitä siirtymästä eteenpäin sielunkierrossa. Luudemoneilla on tässä tärkeä terapeuttinen tehtävä. He kuuntelevat aaveiden ajatuksia ja murheita, keskustelevat näiden kanssa, sekä välittävät näiden viestejä eläville. Luudemoni kykenee myös toimimaan eräänlaisena antennina aavetasolle, jos joku muuhun kansaan kuuluva tahtoo keskustella aaveen kanssa. Tämä tapahtuu niin, että luudemoni tarttuu henkilön kumpaankin käteen ja ruksauttaa niskansa poikki. Luudemonin oma keho kuolee prosessin ajaksi ja luudemonin sielu irtautuu vähäksi aikaa hänen kehostaan. Luudemonin käsistä pitelevä henkilö kykenee tällöin näkemään aaveet ympärillään ja puhumaan näiden kanssa. Loitsu rikkoutuu, kun henkilö irrottaa antennina toimivan luudemonin käsistä, jolloin tämä herää takaisin henkiin ja niska korjautuu entiselleen.
Luudemoneita ei voi tappaa niskat tai selkärangan murtamalla. Mikäli niin pääsee käymään, luudemoni irtautuu kehostaan sielutasolle ja keho jäykistyy kalmankankeaksi ja elintoiminnot lakkaavat. Sielun palatessa kehoon se kuitenkin herää eloon ja murtunut niska ja selkäranka palautuvat ennalleen. Harjaantuneemmat luudemonit voivat tehdä tämän prosessin myös tietoisesti halutessaan päästä sielutasolle.
Kolme lomittaista tasoa
Xaparan maailmassa on olemassa päälleikkäin kolme eri tasoa, fyysinen taso, sielutaso ja aavetaso. Aavetasolla sijaitsevat kuolleiden henget. Se on epäfyysinen taso, eivätkä siellä olevat henget voi koskettaa toisiaan. Sielutaso muistuttaa aavetasoa, mutta omaa myös fyysisen tason piirteitä.
Sielutasolla sijaitsevat elävät henget. Jokaisella henkilöllä ja eläimellä on sielu, joka on lomittain heidän kehonsa kanssa. Mikäli keho muuttaa muotoaan joksikin, joka ei vastaa henkilön tai eläinyksilön todellista olemusta, sielu pysyy ennallaan. Kehon vahingoittuessa vahingoittuu myös sielu. Toisin kuin aaveet, sielutason elävät henget voivat koskettaa toisiaan, joskaan eivät yhtä kiinteästi kuin fyysisellä tasolla. Näinollen esimerkiksi sielutasolla matkaava luudemoni voi herättää jonkun elävän huomion koskettamalla tämän sielua. Yleensä sielutasoa ei kuitenkaan aistita niin selvästi kuin fyysistä tasoa, joten kosketus jää aavistukseksi.
Sielut saattavat myös puuhastella eri asioita kuin henkilön fyysinen keho. Melko usein toimet ovat joko asioita, joita henkilö aikoo tehdä tai mitä hänen tekee mieli tehdä.
Aavetason ja sielutason eräs keskeinen ero on, että luudemonit kykenevät näkemään aavetason, mutta eivät sielutasoa. Sielutason näkee tavallisesti vain irtautumalla kehostaan, jolloin fyysinen aistimaailma ei rajoita sielutason havainnointia.
Tavallisesti mikään fyysinen ei kykene vaikuttamaan sielutasoon tai aavetasoon. Poikkeuksena on kuolontuli, jota edistyneet velhot kykenevät loitsimaan. Kuolontuli on joko hopea- tai kultalieskaista ja se voi olla joko parantavaa tai vahingoittavaa. Voimakas negatiivinen kuolontuli voi jopa tuhota sielun tai aaveen lopullisesti.
Riha menetti silmänsä ollessaan irtautuneena kehostaan, koska hänen niskansa katkesi hetkeä aiemmin. Tämän ansiosta Rihan sielunsilmä ei puhjennut fyysisen kehon vahingoittuessa ja hän sai melko ainutlaatuisen kyvyn nähdä sokealla silmällään aave- ja sielutasolle kytkemättä demoninäköään päälle tai irtautumatta kehostaan. Kuva: RinmaruGames
On olemassa poikkeuksia, mitä tulee eri tasojen väliseen vuorovaikuttamiseen. Esimerkiksi kuolemattomat pimeänkoirat kulkevat yhtäaikaa kaikilla kolmella tasolla ja kykenevät myös näkemään nämä kaikki tasot. Toinen tunnettu poikkeus on Rihan sokea silmä, jolla hän näkee sielutason. Tämä on tehnyt Rihasta varsin kyvykkään ja vaarallisen soturin, koska hän kykenee näkemään esimerkiksi seinien takana piileskelevien sielut. Sielujen liikkeitä seuraamalla Riha pystyy myös ennakoimaan vihollisen liikkeitä. (Se on myös kätevä ominaisuus luudemonilapsia vahtiessa, sillä nämä osaavat muuttua näkymättömiksi.)
Xaparan maailmassa aaveet ovat sidottuja paikkaan, jossa heidän fyysiset jäännöksensä sijaitsevat. Mikäli jäännöksiä on eri paikoissa, aave kykenee matkaamaan näiden paikkojen välillä. (Näin kävi mm. Cruernoxille, joka kuoli Skaiarissa, mutta hänen irronnut korvansa oli säilössä hänen kotihuvilallaan.) Aaveen siirtyessä eteenpäin sielu syntyy uudelleen ja yleensä unohtaa muistot edellisestä elämästään saaden samalla uutta kehoaan vastaavan muodon. Poikkeuksena tiimat, joiden sielu on niin hauras, että murenee heidän pitkän elämänsä päättyessä. Yleensä elämä tiimana onkin pitkän sielunkierron viimeinen vaihe.
Ellei kehosta ole jäljellä mitään, aave yleensä siirtyy eteenpäin ellei tälle ole jäänyt jotain hampaankoloon päättyneestä elämästään. Eräs Buzlen murhaama aave ilmestyi uudelleen kummittelemaan sen jälkeen, kun tämän ruumiin nollalla kertonut Koshia päätyi pidemmäksi aikaa samaan paikkaan Buzlen kanssa.
Taikaluut ja luusäilö
Jokaisella luudemonilla on kyky loihtia tietynvärisiä luita leijumaan ilmaan ja toimimaan luudemonin tahdon mukaan. Luudemonilasten luomat luut ovat yleensä pastellinvärisiä ja tummuvat luudemonin varttuessa. Mikäli luudemoni tekee paljon pahaa elämässään, syyllistyy vaikkapa murhiin tai harrastaa aktiivisesti pimeyden taikuutta, luihin tulee mustia kuvioita ja lopulta ne muuttuvat kokonaan mustiksi. Näin on käynyt muunmuassa Buzlelle ja Riha läpikäy saman prosessin tarinan varrella. Yleensä luudemoneita, joiden luut ovat mustia, karsastetaan, pelätään ja pidetään epäluotettavina. Luiden värinä voi olla esimerkiksi sininen, punainen, keltainen, vihreä, harmaa, kultainen tai hopea. Luut eivät koskaan ole violetteja tai valkoisia.
Kullakin luudemonilla on jokin tietty luu, jonka luominen sujuu heiltä helpommin. Se voi olla mikä tahansa luurangon osa, toisinaan vain jollain tietyllä eläinlajilla esiintyvä luu. Kyseessä voi olla myös sarvi, hammas tai kynsi, teoriassa myös hius tai mikä vaan luuaineksesta muotoutunut kehon osa. Luudemoni saa yleensä nimensä kyseisen luun mukaan ja sitä sanotaan nimikkoluuksi. Esimerkiksi Riha tarkoittaa pääkalloa, Buzle lapaluuta, Moxx sormiluuta Tinx häntäluuta ja Kobax selkärankaa. Monista luista on myös olemassa pitkä ja lyhyt versio, esim. Riha = Kallo, Guriha = Pääkallo, Buzle = Lapaluu, Buz = Lapa, Kobax = Selkäranka, Bax = Ranka. Toisinaan käytetään myös muunkielisiä luiden nimiä, esimerkiksi Sterno on rintalasta italiaksi ja Buzlen alamaailmanimi Scapula tulee lapaluun latinankielisestä nimityksestä.
Rihan ja Buzlen oransseja pääkalloja taikova tytär Cranium on saanut pääkalloon viittaavan latinankielisen nimen. Kuva: RinmaruGames. (Huom. Kuvassa vääränlaiset sarvet!)
Luomiaan luita ja luurankoja luudemoni säilyttää omassa luusäilössään. Se on ikäänkuin pieni henkilökohtainen sivu-ulottuvuus fyysisen maailman ja aavetason välillä. Luusäilö laajenee sitä mukaa, kun sinne lähetetään lisää luita. Se on pimeä ja hapeton tila ja sinne päätyminen muistuttaa hieman käyntiä avaruudessa. Luudemonit säilyttävät yleensä omistamiaan esineitä luusäilössään ripustamalla niitä luihin tai varastoimalla niitä luiden sisään tai luista rakennettuihin hyllyihin, arkkuihin tai vastaaviin.
Luusäilöä käytetään myös osana taikuutta erityisesti edistyneemmässä pimeydentaikuudessa. (Roolipelissä Buzle pelasti Rihan kuoleman rajamailta tämän luusäilön kautta.)
Kun luudemoni saa jälkeläisen jonkun kanssa, jälkeläisen toinen biologinen vanhempi saa kyvyn ohjailla luudemonin luita. Tämän vuoksi esimerkiksi lapsia omaavat avioparit kykenevät ohjailemaan toistensa luita. Toisinaan tämä voi myös kiusallisella tavalla paljastaa vaikkapa vahinkolasten olemassaolon tai avioliiton ulkopuolisen suhteen. Luiden ohjailukyky siirtyy myös muihin kansoihin kuuluville, jos nämä saavat lapsia luudemonin kanssa.
Luista voidaan muovailla myös erilaisia esineitä. Esimerkkinä esimerkiksi Buzlen voimakas Villin Lännen Taikaviulu, Sternon silmälasit (jotka pysyvät hänen nenällään luutaikuuden avulla), sekä Häkki, jota Riha ja Dominik hyödynsivät pidättäessään väkeä toimiessaan Xaparan Salaisessa Poliisissa.
Toisinaan luista rakennetaan myös kulkuvälineitä, kuten Buzlen lapaluista tekemä lauta, jota mies käyttää lentämiseen esimerkiksi taistelutilanteissa. Rudolf Spring rakensi Rihan ja Moxxin luista suunnittelemansa luukiiturit, joita käytettiin mm. pelastettaessa ystäviä Skaiarin pakkotyölaitoksesta Zalzanissa. Kaikkien aikojen ennätys lienee Baöbaöiz Luzakon (suom. Jumalten tuho), jonka Veljien Kilta rakensi Rudolfin suunnitteleman kenttäsairaalan pohjalta voidakseen käydä avaruustason sotaa maailman suurvaltoja, kuten Kazeimosta ja Xaparaa vastaan. (Kyseinen alus on ottanut aika rajusti vaikutteita Iron Sky -elokuvan Götterdämmerungista ja kyseinen avaruustaistelu ropessa oli melko surutonta kyseisen leffan apinointia.) Luzakonin myötä Rihan luusäilökin laajeni melkoiseksi, olihan alus halkaisijaltaan viitisenkymmentä kilometriä (eli aika maltillisen kokoinen 200 km kokoiseen esikuvaansa nähden). Projektia pidettiin hulluna, koska luudemonin kyky luoda luita elämänsä aikana on rajoitettu ja luultavasti melko iso osa Rihan kapasiteetista kului aluksen luomiseen.
Luut, eritoten luurangot ja pääkallot voivat myös oppia asioita ja toimia itsenäisesti. Luihin voidaan liittää erilaisia taikoja - tyypillisesti esimerkiksi taisteluihin luotuihin eläinluurankoihin liitetään suojakilpiloitsuja ja vihollista vahingoittavia taikoja.
Toisin kuin useimpia muita taikuuden tyyppejä, luutaikuutta ei voi oppia. Siihen kykenevät ainoastaan luudemonit, luudemoniristeytykset ja luudemonien kanssa jälkikasvua saaneet henkilöt.
Luudemonin kuollessa tämän luusäilö ja kaikki sen sisältämä materia, sekä luudemonin luomat fyysiselle tasolle jääneet taikaluut katoavat. (Tästä syntyi melkoinen ongelma, kun Riha joutui Rikossa vankilaan ja meinattiin teloittaa, jolloin Veljien Kilta olisi menettänyt suuren sota-aluksensa.)
Taikaluut ovat tavallisesti ihmisen luurangon osia, koska niitä on helpointa luoda. Tavallisten eläinten luurankoja oppii myös suhteellisen helposti luomaan, kun vain harjoittelee. Maagisten kansojen, kuten vaikka luudemonien luurankoja, on hieman vaikeampaa luoda ja se vaatii enemmän maagista energiaa. Kaikkein vaativinta on luoda lohikäärmeen luuranko.
Kaikki nimikkoluut eivät ole yhtä voimallisia tai arvostettuja. Pääkallo on eräs parhaista kallojen kestävyyden, käyttökelpoisuuden ja itsenäisen oppimiskyvyn takia. Kaikista tehokkain on kyky luoda luonnostaan kaikkia luita. Tällaista luudemonia kutsutaan nimellä Azo, joka merkitsee yleisesti luuta. Rihan ja Jaxonin vanhin poika Jazon on azo, samaten hänen poikansa Edgar. On olemassa myös luudemoneita, joiden nimikkoluu on lantioluu. Tätä pidetään hyvin riettaana, joten näitä yleensä Ghazoiksi kutsuttuja luudemoneita syrjitään. Jazonin sisaren Rixan nimikkoluu oli nimenomaan lantioluu, mutta Riha ei halunnut nimetä puolieroctustytärtään luudemonien keskuudessa halveksitulla nimellä (ja keksi muutenkin heidän lapsilleen pääasiassa nimiä, jotka olivat kummallisia yhdistelmiä hänen ja Jaxonin nimistä). Tosin sisarusparveen kuului pari vieläkin härskimpää luuta taikovaa yksilöä ja Rixakin oli yksilönä sellainen tapaus, että hänen nimikkoluunsa lienee nimikkoluunsa oli ongelmista pienin...
Rixa Räckhals aikuisena perheen päädyttyä Pallomeren autiosaarella olleeseen aikaharhaan, jossa lapset olivat aikuisia.
Karjaisu
Eräs luudemonien erikoiskyky on karjunta. Se on yliluonnollinen maaginen ääni, joka karkoittaa aaveita ja kulkee maagisena taikaesineestä toiseen. Luudemoni oppii yleensä karjumaan aikuisiän kynnyksellä. Luudemonit voivat karjua tarkoituksella, mutta saattavat tehdä sitä myös tahattomasti suutuspäissään tai muulla tapaa kiihtyneessä mielentilassa.
Noin muuten luudemoneille on melko tyypillistä äännellä sähisemällä tai murisemalla. Joskus tämä voi kuulua läpi äänenpainoissa. Eräs ääriesimerkki tästä on melko ärtyisän luonteen omaava Buzle, joka puhuu yleensä sihisevällä äänellä ja murahtelee melko herkästi. Buzle myös käyttää karjaisuja suorittamissaan pimeän taikuuden rituaaleissa.
Liskomuoto
Aikuistuessaan luudemoni oppii muuttumaan valtavaksi violetiksi liskoksi, jonka koko kasvaa luudemonin ikääntyessä. Liskon kokoa voisi verrata kolmen istuttavaan sohvaan. Sillä on painoa 200-400 kg ja pituutta 2,5 - 3,5 metriä leveän kuonon kärjestä kolmiokärkisen hännän päähän. Liskolla on suuremmassa koossa samanlaiset sarvet kuin luudemonilla muuten. Sen selkää peittää paksu suomupanssari, joka torjuu useimmat vihamieliset loitsut käärmeherjaa lukuunottamatta. Luudemoniliskon ainoat heikot kohdat ovat kitalaki, silmät ja vatsa.
Kokoisekseen luudemoniliskot ovat hyvin ketteriä ja voivat vahvoilla kynsillään helposti kiivetä pystysuoria seinämiä, ylös puuhun ja muihin vastaaviin kohteisiin. Liskomuodossa myös luudemonin puskuvoima kasvaa merkittävästi massan, sarvien koon ja kallon paksuuden lisääntyessä. Sama pätee karjuntaan. Luudemonit kykenevät myös ohjailemaan luitaan liskomuodossaan.
Liskomuodon lievempi versio on liskomoodi, jossa luudemoni menee alkeelliseen eläimelliseen mielentilaan unohtaen, kuka on. Tällöin luudemoni on myös tavallista ketterämpi, voimakkaampi ja nopeampi.
Luudemonit eivät kykene puhumaan liskomuodossaan, paitsi liskoa. Liskot kommunikoivat mm. mörisemällä, murisemalla, sähisemällä ja noin muutoin jonkunlaista dinosaurusta muistuttavalla äänimaailmalla.
Muuttuessaan liskomuotoon luudemoni säilyttää joitakin ominaispiirteitään. Silmien väri säilyy, joskin silmiin tulee viirupupillit. Luudemoniliskon selässä kulkee rivi luuharjaksia (vähän samantapaiset kuin stegosauruksella, mutta vain yhdessä rivissä) ja ne ovat aina saman väriset kuin luudemonin hiukset. Myös arvet ja muunlaiset ruumiinvammat säilyvät liskomuodossa. Esimerkiksi Rihalla ei ole liskonakaan toista silmää, Moxxin sarvi on liskomuodossakin puolikas, roolipelin Buzle-liskolla on arpinen kuono (hän saikin arvet alkujaan liskomuodossaan tapeltuaan lisko-Moxxin kanssa) ja yksikätiseltä Kornalta puuttuu liskonakin toinen eturaaja.
Piirrokseni Rihasta ja Buzlesta ajalta, kun Buzle oli tykästynyt Rihaan ja Riha piti tätä vain hivenen ärsyttävänä random-säätönä.
Perhe-elämä
Luudemonit ovat yleensä hyvin pariuskollista väkeä ja avioituvat eliniäksi. Järjestetyt avioliitot ovat melko tavanomaisia ja useinmiten parinmuodostus tapahtuu melko vanhanaikaisia kaavoja noudattaen. Monet luudemonit saattavat elää jopa kolmannelle vuosisadalleen ennen avioitumista tai kumppanin löytämistä. Toiset taas päätyvät avioitumaan heti aikuisiän kynnyksellä.
Kansa lisääntyy munimalla kovakuorisia hailakanvioletteja munia, joita haudotaan avioparin taikaluista rakennetussa pesässä. Munien halkaisija pystysuunnassa on n. 15 cm ja ne muistuttavat muodoltaan linnun munaa.
Useimmat hautovat luudemoninaiset ovat hyvin suojelevia pesäänsä kohtaan ja saattavat käydä jopa pesän lähelle eksyvän puolisonsa kimppuun alkeellisten äidinvaistojen ottaessa vallan. Silloin, kun munia ei haudota, pesä lähetetään turvaan jomman kumman puolison luusäilöön.
Ennen kuoriutumista luudemonilapset alkavat taikomaan pienikokoista versiota omasta nimikkoluustaan. Tavanomaisesti lapsi nimetään tässä vaiheessa, sillä tuon jälkeen lapsi ei kykene taikomaan luita ennen viiden vuoden ikää.
Luudemonilapset kuoriutuvat noin vuoden aktiivisen haudonnan jälkeen. Munat säilyvät jopa vuosia hautomattomina, mutta alkiot niiden sisällä vaipuvat horrokseen ja niiden kehitys seisahtuu, kunnes munaa taas haudotaan lämmintä kehoa vasten. Munat ovat sopeutuneet luusäilöön, eikä tilan hapettomuus aiheuta niissä kehittyville lapsille vaurioita.
Kuoriutuessaan luudemonilapset muistuttavat 3-vuotiasta taaperoa, joskin ovat kooltaan pienen nuken kokoluokkaa. Heillä ei alkuun ole sarvia tai häntää, mutta he kykenevät juoksemaan seinillä ja muuttumaan näkymättömiksi. Viiden vuoden iässä sarvet alkavat kasvaa, kyvyt muuttua näkymättömäksi ja kulkea seinillä katoavat ja lapsi alkaa harjoitella luiden luomista. Alkuun luut ovat pieniä ja pastellinvärisiä. Lapsen kasvaessa luiden koko suurenee ja niiden väri tummuu vähitellen.
Luudemonin ikävaiheet:
0-5v taaperoikä (vrt. 3 - 5v)
5-15v lapsuus (vrt. 6-10v)
15-18v varhaisteini-ikä (vrt. 11-15v)
19-28v teini-ikä (vrt. 16-19v)
29-300v aikuisikä (vrt ihminen 20-45v)
300-500v keski-ikä (vrt ihminen 45-60v)
- Tämän jälkeen luudemoni ei ikäänny, vaan haalistuu pikku hiljaa kadottaen 300 vuoden aikana pikku hiljaa fyysisen olomuotonsa ja siirtyy kuolleiden maailmaan asteittain.
Kommentit