Joku on ehkä saattanut ihmetellä, minne olen kadonnut, kun blogeja ei ole hetkeen tullut päiviteltyä. Yksi iso asia on vanhemman koirani Dingon poismeno, joka on vetänyt mielialat pitkäksi aikaa aika kurjaan jamaan ja vienyt yleisesti innon pois vähän kaikesta. Aiheesta lisää Poikasten Pulkan puolella artikkelissa Dingon muistokirjoitus.

Totuus on se, että olen tässä viimeiset 5 kuukautta uppoutunut kavereideni kanssa uutena vuotena perustamaamme Xapara-nimiseen fantasiaroolipeliin, jota pelaamme Google Drivessa. Se ei ole eläinaiheinen, muuten siitä voisi olla ihan hauska jotain Hammasnurkkaankin kirjoitella. On itse asiassa tuntunut vähän kummalliselta kerrankin innostua näin täysillä jostain ei-eläinaiheisesta tarinakokonaisuudesta.

Osittain kyse on varmaan siitä, että elämä noin yleensä ottaen on tuntunut muuten melko tympeältä. Vanhoista jutuista ei vaan saa sitä samaa intoa kuin ennen. Esimerkiksi Hopeanuoli-juttujen teko on tällä hetkellä omalta osaltani todella väkinäistä pakkopullaa. Olen varmaan vähän palanut siltä osin loppuun. Täytyy toivoa, että se into jossain kohtaa palailee. Lähinnä yritän selvitä yhdistyksessä minulla edelleen olevista vastuualueista ja olen pyrkinyt vähentämään niitä mm. vetäytymällä kevätkokouksessa pois puheenjohtajaehdokkuudesta.

Moniin eri elämänalueisiin tuntuu pätevän sama yleismasentava seikka: kaikkea kritisoidaan ja kaikesta valitetaan, mutta mistään ei saa ikinä kiitosta. Auttajiakin on aika harvassa. Onneksi yhdistys ja Gingacon sentään rullaavat eteenpäin muiden voimin, vaikken itse ole jaksanut aikoihin olla sillä saralla kovinkaan aktiivinen. En oikein tiedä, mikä siihen motivoisi.

Pahempaa on ehkä yksityiselämä, jota kyllä edelleen harrastan parina kolmena päivänä viikossa myös IRL, mutta jotenkin kerta toisensa jälkeen hetki tässä todellisuudessa aiheuttaa tämänkaltaisen tunnereaktion:

Mikä sitten on tämä outo peli, johon olen niin helkutan koukussa? No, kaikki alkoi siitä, kun länttäsimme porukan keksimiämme fantasiakansojen hahmoja huonosti organisoituun vankilaan erittäin leväperäisesti hallitussa kuvitteellisessa kuningaskunnassa. Pelin maailma on, no sanotaanko, että aika härskinlainen ja omaan kieroutuneeseen huumorintajuuni sopiva. Hahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja menneet aika isoja harppauksia eteenpäin, perustaneet perheitä ja kaikennäköistä. No, sellaista perusroolipelimeininkiä varmaan.

Joku saattoi ehkä mahdollisesti bongata minut Tampere Kupliissa (2018) cossaamassa Xapara-pelihahmoani Riha Glushia. Hän on lajiltaan luudemoni ja käynyt läpi sanotaanko, että aika mielenkiintoisen hahmokehityskaaren, joka jatkuu edelleen. Hahmo tuo etäisesti mieleen Nelituuli-soturikissaropen hahmoni Tylsämielen siinä mielessä, että myös Riha on aika yksinkertainen ja toisaalta väkivaltaisia taipumuksia omaava persoona. XD

Minulla on myös aika liuta muita enemmän ja vähemmän eeppisiä hahmoja, kuten Kuzhkail-vankilan mulkku vanginvartija Shuram Karma, aika kyseenalaiset elämänarvot omaava velhohahmo Dominik Galabaizz ja monta muuta hilpeää heppusta ja naikkosta.

Eläinpuolelta pitää mainita Rihan lemmikkieläin, pimeänkoira Rogan (nimi tarkoittaa yhdellä Xaparan kielellä lohikäärmettä), joka on elävien maailmassa valtava musta pennunlöllykkä, joka oppi juuri kävelemään. Laji kulkee kahdessa maailmassa yhtä aikaa ja kuolleiden maailmassa (jonka luudemonit voivat nähdä halutessaan) ne ovat ponin kokoisia tuliturkkisia koiria, joilla on puolipystyt korvat ja kärjestä kikkura pötkylähäntä. Myönnän, että näihin eläimiin tuli vähän vaikutteita juurikin Dingosta.

Pimeänkoirat ovat ikään kuin feenikslintuja siinä mielessä, että niiden elävien maailmassa olevan ruumiin vanhetessa tai vahingoittuessa ne roihahtavat liekkeihin ja syntyvät tuhkasta uudelleen pikkupentuina. Rogankin on oikeasti tuhansia vuosia vanha.

Hahmoni Koshia Mazzaduskes ja hänen naisystävänsä, Renan hahmo Ruby Spring.

Näkee kyllä, etten ole oikein tottunut ihmisentyylisiä hahmoja piirtämään, mutta tässähän tätäkin tulee treenailtua samalla. Kun kerrankin intoa on. Yleensä ihmismäisiä hahmoja sisältävät tarinat ovat minulle tosi evvk, mutta Xapara on muodostanut siihen aika iloisen poikkeuksen. :D

Tällä hetkellä pelissä on isompana sivujuonena sota naapurivaltion kanssa, sekä muutamien eri salajärjestöjen touhut, kuten jäsenten värvääminen ja vallankaappaussuunnitelmat, sekä kansojen väliset ristiriidat. Peli on aika huumoripainotteinen ja sellaista kevyttä herppiderppi-ajanvietettä ilman paineita, minkä vuoksi siitä itse ainakin nautin suunnattomasti. Se on pitänyt aika kivasti pahimman masennuksen poissa ja esim. alkoholin juominen on vähentynyt aika minimiin.

Juu, ajattelin kirjoittaa, että mihinkä olen kadonnut. Ihan hengissä tässä ollaan ja sanotaan näin, että tästä pelistä hölöttäisin mielelläni vaikka maailman tappiin. Tekisi melkein mieli perustaa sille oma blogi, mutta noin yleensä ottaen olen saanut ainakin lähipiiristä sen vaikutelman, ettei pelin maailma ole oikein kiinnostava muiden kuin meidän neljän siinä pelaavan mielestä.