Innostuin tässä hiljan taas roolipelaamisesta. Kirjoittelin aikaisemmin Valkeaa Taikaa -roolipelistä, jonka maailmasta pidin kovasti. Omakohtaiseksi ongelmakseni muodostui kuitenkin chat-pelaaminen, koska en iltaisin tapahtuvan opiskeluni ja viikonloppumenojeni vuoksi ehtinyt olemaan online samoihin aikoihin muiden pelaajien kanssa. Voin kuitenkin edelleen lämpimästi suositella kyseistä peliä innokkaille roolipelaajille, joilla ei ole samaa aikatauluongelmaa kuin minulla.

Intoa roolimiseen oli edelleen, joten päätin kokeilla vaihteeksi perinteistä foorumiroolipelaamista. Siinä etuna on, ettei ole niin väliksi, mihin kellonaikaan olen netissä, pelit etenevät silti vilkkaaseen tahtiin ja peliä voi jatkaa, vaikka vastapelaaja olisi offline. Haittapuolena chat-roolipeliin tässä on tietenkin pelien venyminen viikkojen, jopa kuukausien mittaisiksi. Puolensa siis kummassakin pelimuodossa.

Pidän kovasti Soturikissat-sarjasta ja ei mennyt kovin montaa sekuntia harkita, liittyisinkö Nelituuleen sen löydettyäni. Asiallisesti laadittu sivusto, asialliset säännöt, kohtuullisen aktiivisen oloinen, ennestään tuttu maailma... En ollut aikaisemmin roolinut kissoilla, mutta Soturikissojen lukemisen jälkeen tuo ei kovin vaivalloista ollut. (Soturikissoista pitäville voisin muuten suositella myös Varjak Käpälä -nimistä kissafantasiasarjaa, löytyy hyvin varustelluista kirjastoista.)

Ensimmäinen hahmoni tässä pelissä oli Koiranleuka, isokokoinen ja iloluontoinen soturinaaras. Alkujaan Koiranleuka on ollut fanitarinahahmoni, kun kehittelin mielessäni jotain omaa Soturikissojen maailmaan sijoittuvaa juttua ja keksin kaikille perheenjäsenilleni kissa-alteregot. Omassa tarinassani Koiranleuka oli tavallaan oma alteregoni - millainen minä olisin soturikissana. (Kas siitä hahmon koiramaisuus ja huonot vitsit, haha!) Tässä ideointiasteelle jääneessä tarinassa Koiranleuka kantoi nimeä Koirantähti ja toimi tarinani neljännen, maatilaa asustavan puolivillin Talliklaanin päällikkönä. Hänellä oli läheiset välit tilan koiriin, mikä on jäänyt myös nykyiseen hahmoon elämään. Nelituulessa Koiranleuka on alkanut elää omana persoonana omaa elämäänsä ja huolettomalla vitsejä laukovalla vääräleukaisella miehekkäällä soturinaisella on varsin hupaisaa pelata. Koiranleuan klaaniksi valikoitui Valoklaani ihan sen vuoksi, että siellä näytti olevan vähiten hahmoja.

Toinen hahmoni oli Koiranleuan isän Lupiiniviiksen surmannut kissa Yöklaanista. Pohdiskeltuani yksi päivä, miten jengi pyrkii aika usein tekemään eläinroolipelihahmoistaan isommanpuoleisia, vahvoja ja suhteellisen fiksuja, aloin leikkiä ajatuksella, että entä, jos roolipelihahmoni olisi täysi idiootti? Näin syntyi Tylsämieli, kolliksi pätkä ja jota tosiaan luonnehdin hahmoesittelyssä sanoin "ei mikään penaalin terävin kynä". Hahmolla on ollut tähän mennessä todella antoisaa pelata, koska hän ei yleensä esim. hoksaa, jos häntä huiputetaan ja tekee usein asioita vaikeamman kautta. Erityisesti, kun Tylsämieli meni saamaan oppilaan, jonka koulutukseen hänellä ei ole mitään erityisen hyviä valmiuksia... Seuraava suuri seikkailu tällä kissaherralla tuleekin sitten olemaan perheen perustaminen. :D

Koiranleuka ja Tylsämieli eivät ole vielä kohdanneet pelissä. Pelaamani yksinpeli "Entä, jos kostaminen ei kiinnosta?" antaa kuitenkin vähän osviittaa siitä, ettei huoleton Koiranleuka kantaisi kaunaa Tylsämielelle isänsä surmaamisesta ja minkä vuoksi näin. Hahmojeni suvuilla on pidempiaikaistakin riitaa keskenään, mikä lienee ihan luonnollista, kun ovat lähinaapureina elävistä vihollisklaaniesta...

Syy Tylsämielen äärimmäiseen tyhmyyteen on niinkin luonnollinen kuin sisäsiittoisuus. Hänen vanhempansa ovat puhdasverisyyttä vaalivia hörhöjä. He leijuvat rotukissaisovanhemmillaan ja sukulaisuudellaan erääseen aikoinaan kunnioitettuun, mutta nykyisin lähinnä hulluna pidettyyn varapäällikkö Kotkankynteen. Inspiroiduin Tylsämielen menneisyydestä jopa siinä määrin, että oli suorastaan pakko tehdä hänen isästään, Korpinsilmästä, kolmas hahmoni. Toinen vahva motiivi tähän oli, että halusin hahmokseni klaanivanhimman, jolla elämän seikkailut olisi käyty, joka viettäisi hiljaiseloa leirissä, kertoilisi nuoremmilleen tarinoita ja narisisi siitä, että vanhusten pesässä vetää. Vanha kissa on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi hahmoksi. Etenkin, kun jäärä ei tajua, ettei hänen hajuaistinsa menetettyäänkään ole kovin turvallista poistua leiristä ja on para-aikaakin eräässä pelissä vaarassa joutua ketun saaliiksi.

Nuorempana Korpinsilmä on ollut taitava ja uuttera soturi. Välillä mietin, teinkö tyhmästi, kun en vain luonut nuorta Korpinsilmää peliin ja pelannut koko hänen elinikäänsä. Toisaalta, aika kultaa muistoja ja luultavasti Korpinsilmän elämä on todellisuudessa ollut paljon vaikeampaa kuin vanhalla iällä muistellut urotyöt antavat ymmärtää. Kissa oli muunmuassa meneillään olevassa pelissä vahvasti sitä mieltä, että lähti nuorempana innolla vaihtamaan vanhusten pesäkuivikkeita. Vaan mitähän mieltä teini-ikäinen Korpintassu oikeasti moisesta puuhasta mahtoikaan olla?

Olen tässä osittain jälkikäteen hoksannut ottaneeni Korpinsilmään jonkin verran vaikutteita Harry Potterista. Ensinnäkin Tylsämielen suvun nimiä ideoidessani mielessäni kävi pariin otteeseen, että Tylypahkan tupa Korpinkynsi kuulostaa ihan soturikissanimeltä. Tästä sitten ideoitui Tylsämielen isoisän, varapäällikkö Kotkankynnen nimi. Korppikin on sangen vaikuttava ja älykäs lintu ja kun kerran Tylsämielellä ja isällään on hämmentävät sysimustat silmät, tuntui Korpinsilmä täydelliseltä nimeltä tälle hahmolle. Synkähkön suvun puhdasverisyyden vaalimisesta tulee toisaalta aika vahvasti Luihustupa ja kuolonsyöjät mieleen. Huh huh.

On ollut muuten suunnattoman antoisaa pelata Korpinsilmällä ja Tylsämielellä isä&poika -pelejä. Etenkin, kun Korpinsilmä suhtautuu pönttöön Tylsämieleen hyvin kahtiajakoisesti: on toisaalta ylpeä vanhimman poikansa jokaisesta saavutuksesta, mutta pitää toisaalta poikaansa täytenä idioottina ja suvun häpeäpilkkuna. Perheen sisäistä todellista draamaa hahmokolmikkoni jokaiselta tapaukselta on kuitenkin puuttunut ja lisäksi pelin maailman kaikki ulottuvuudet eivät tuntuneet tulevan hyödynnetyiksi kahdessa klaanissa olevilla hahmoilla.

Minun oli jo pitkään tehnyt mieli tehdä jonkinlainen kotikissahahmo. Kyseltyäni vähän ylläpidolta hahmojen värimaailmaan liittyen (johtuen siitä, että mieheni suunnitteli liittyvänsä peliin jollain vähän erikoisemman värisellä hahmolla ja epäilin, ettei se ole sallittua) selvisi, että kaikenmoiset väritykset ovat mahdollisia, jos niille on luonnollinen selitys. Mieleni alkoi askarrella hahmossa, joka olisi joutunut eläinten värjäämistä harrastavan pöpipään kaksijalan uhriksi... Toisaalta, kaipasin myös uudenlaista perhedraamaa: hahmoa, jonka sukulaiset olisivat elossa, mutta joiden kanssa olisi huonot, suorastaan vaaralliset välit. En tiedä, mistä iltapäivälehtien perhedraamoista ideat tällä kertaa kumpusivat, mutta näin syntyivät Pyrstöpentu ja Rocket.

Sanottakoon nyt sananen näistä sateenkaarieläimistä roolipeleissä. Olen vuosia jokseenkin vieroksunut ilmiötä ja enimmäkseen diggaillut luonnollisen värisistä peleistä ja pelihahmoista. Idea tähän hahmoon oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, etten malttanut jättää sitä käyttämättä. Omistajan räiskyväksi värjäämä häntä on villikissojen maailmassa luonnonoikku, eikä hahmo itsekään pidä tästä. Tarkkaanottaen koko perhedraama sai alkunsa siitä, kun pentujen emo järkyttyi jouduttuaan pienimuotoisen värjäilyn kohteeksi. En halunnut tehdä koko hahmoista mitään neonvärisiä, joten päädyin siihen, että Pyrstöpennulla, hänen veljellään Sadepennulla ja emolla Pinkkikorvalla on kullakin vain pieni osa kehosta värjätty ja näille kissoille tuo kohtalo tuntuu häpeälliseltä.

Emo ja pennut siis pakenivat ihmisomistajan luota klaanikissojen pariin, kun taas pentujen isä Rocket jäi ihmisensä luo. Jo toista kertaa minulle kävi niin, että luomani hahmon isukki vaikutti yksinkertaisesti liian mielenkiintoiselta pelihahmolta kaunoineen, sekä yrityksineen muodostaa omaa jengiä kotikisuista ja kulkukissoista. Inspiraatio Rocketilla olevaan jännään fledaan tuli niinkin pöhköstä kohteesta kuin katseltuani yksi päivä kylpyhuoneessa roikkunutta turkoosia ja neonvihreää pyyhettä ja mietittyäni, että ompas siisti väriyhdistelmä.

Tulin myös siihen tulokseen, ettei Rocketia itseään ole värjätty (tuollainen harjas olisi kissalla aika mahdoton), vaan omistaja pitää tällä kotikisulla turhamaista hiuslisäkettä. Noin muuten, hahmoon on tullut jonkun verran vaikutteita sellaisista elokuvapahisten valkoisista kisuista, joita nämä aina silittelevät soittaessaan tarinan sankarille videopuhelun... Alkuun mietin itse asiassa Rocketista persialaista, mutta sitten ajattelin, että minulla on näitä lattanaamaisia hahmoja jo tarpeeksi (Tylsämielessä on manxia ja Koiranleuan nenä on iskeytynyt pentuna lyttyyn) ja muutenkin pyöreäpäisiä niin päätin sitten tehdä Rocketista perheineen pitkäkuonoisempia ja kasvonpiirteiltään kulmikkaampia.

Kissojen piirtämisen suhteen olin vältellyt pidemmän kuonon omaavien kissojen piirtelyä, kun pelkäsin niiden näyttävän liikaa koirilta. :D

Facebookin Rotwolfins Strassen Kissat-galleriassa on muuten lisää tähän roolipeliin liittyviä kisupiirroksiani, jos kiinnostaa. :3

Kaiken kaikkiaan: olen viihtynyt Nelituulessa tosi hyvin ja suosittelen lämpimästi. Ja ei ole este, vaikkei Soturikissoja olisikaan lukenut, pelin nettisivuilta löytyy kaikki tieto klaanikissojen tavoista yms.