Kävin nyt viikonloppuna katsomassa Leijonakuninkaan uuden live action -version Turun Finnkinon ISENSE-salissa ja pakko todeta, että komeaa katsottavaa oli.

Nyt ensi alkuun niille, jotka eivät vielä ole kyseistä elokuvaa nähneet: SPOILERIVAROITUS

Elokuva nimittäin poikkeaa monilta yksityiskohdiltaan alkuperäisestä ja haluan ne toki käydä tässä läpi. Mikäli haluat jättää yllättymisen varaa niin suosittelen lukemaan tämän blogauksen vasta elokuvan katsomisen jälkeen! :)

Nyt alkuunsa sanon, että itse en kuulu niihin, joita jotenkin harmittaisi näiden uusien versioiden teko - kunhan ne tehdään hyvin. Olen kai Ruohometsän kansan uusien versioiden kanssa käynyt läpi sen vaiheen, ettei mikään vanha tarina ole pyhä ja uusissa versioissa voi olla vanhaan nähden jotain hyvääkin.

Tässä versiossa oli vaikuttavuus ihan omaa luokkaansa. Varmasti toki erikoiselokuvasalikin antoi siihen oman lisänsä, mutta leijonien karjaisut saivat suorastaan kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä!

Graafisesti tarkasteltuna elokuva on pääasiassa todella kaunista katsottavaa. Tosin paikoitellen olin havaitsevinani pientä laiskuutta. Esimerkiksi Can you feel the love tonight -kohtauksessa on koko ajan päivä - eikö jaksettu alkaa tekemään kaunista iltahämyvalaistusta 3D-lavasteisiin? Pakko myös yhtyä siihen, mitä Nara kirjoittaa Katkera Kuu -elokuvablogissaan: hahmoista olisi voinut tehdä paljon ilmeikkäämpiäkin. Tarvittaessa myös realismin kärsimättä, mutta itse olen sitä mieltä, että hiiteen realismi, kun on kyse kaukana todellisten eläinten käyttäytymistä kuvaavasta tarinasta. En myöskään ymmärrä, miksei esimerkiksi Scarin harja voinut olla musta - esiintyyhän luontodokumenteissakin liuta mustaharjaisia leijonia.

Juonen suhteen oli haluttu selvästi paikkailla joitakin aukkoja, mitä fanit ovat vuosien varrella vanhasta elokuvasta. Esimerkiksi Dark Theories About The Lion King That Change Everything -videossa esitettiin teoria, että Zazu olisikin todellisuudessa petturi. Yhtenä pointtina oli, ettei neuvonantajalintu kerro kellekään Scarin estäneen häntä menemästä hakemaan apua - uudessa versiossa Scar nimenomaan sanoi Zazulle menevänsä Mufasan ja Simban avuksi ja pyysi tätä hakemaan muun lauman avuksi. Zazun myös näytettiin auttavan Sarabia ja muita leijonia Scarin hirmuvallan aikana, aivan kuin olisi haluttu poistaa pohjia juuri tältä kyseiseltä teorialta. (Toisaalta... Nyt siihen jäi uusi aukko, koska Scar valehteli naaraille, ettei ehtinyt kanjonille ajoissa ja he olivat jo kanjonilla Scarin kehottaessa Zazua hakemaan apua, hmm....)

En tiedä, onko ketään muuta kuin minua koskaan häirinnyt se, että Timon, Bumba ja ötökät näyttävät asuvan paratiisiviidakossa keskenään ilman muita eläimiä kuin sinne muuttava Simba. Tämä asia oli korjattu varsin mukavalla tavalla ja Timonin ja Bumban seuraksi oli lisätty kokonainen joukko huolettomia hyönteis- ja kasvinsyöjiä. Oli myös hauska nähdä petoeläin Simban vuorovaikutusta saaliseläinlajeja edustavien yhteisöläisten kanssa. "Viidakossa nukkuu jellona" -kappale oli todella sympaattinen näiden muiden eläinten ollessa siinä mukana.

Myös Timonin ja Bumban motiiveja ottaa Simba suojelukseensa näytettiin vähän selkeämmin. Timonin tapaa lytätä kaikki Bumban syyksi suorastaan hangattiin korviin niin, että se tulee jopa kiusallisen selväksi. Bumba oli hahmona paljon sympaattisempi kuin piirretyssä, mutta Timon - samaten kuin kaksi muutakin vanhan elokuvan suosikkihahmoani - eivät olleet toteutukseltaan ehkä sieltä parhaasta päästä. (Tosin pari kertaa jokin hahmon olemuksessa toi hauskasti mieleeni Guardians of the Galaxyn Rocketin.)

Niinikää lopputaistelussa näytettiin hauskemmalla ja ehkä myös vähän loogisemmalla tavalla, miten Bumba muuttuu pakenevasta saaliseläimestä pelottavaksi vastustajaksi hyeenojen kutsuttua häntä tukevaksi.

Parissa kohtaa ruutuaikaa tuhlattiin minun ja seurassani leffaa katsoneiden mielestä vähän liikaa sivuseikkoihin. Muunmuassa alussa sen pienen hiiren loputtomat seikkailut ja vieläkin puuduttavampi taisi olla Simban karvatupon monivaiheinen matka muunmuassa kirahvin suoliston läpi Rafikin tutkittavaksi. Toki jälkimmäisessä päästiin kivasti näkemään Afrikan lajikirjoa ja ekosysteemiä, mutta... Olisin ehkä senkin aikaa katsellut mieluummin, mitä päähahmot tai pahikset puuhaavat. Ja Rafikista puheenollen, olisi ollut hauska nähdä hänet loistamassa taistelussa samalla tyylillä kuin piirretyssä. Nyt apinaukko vain mätkii hyeenoja kepillään tylsän oloisesti.

Scar on jakanut paljon mielipiteitä fanien keskuudessa. Uusi Scar on paljon vaikuttavampi, pelottavampi, karismaattisempi ja katu-uskottavampi kuin piirretyn lähes koomisen luihu ja ylimielinen Scar. Uuden version Scar ei tunnu omaavan yhtä läheistä suhdetta hyeenoihin kuin millaisen kuvan piirretystä saa.

Be Prepared -kappaleen toteutus oli itselleni elokuvan isoin pettymys. Siinä ei edes kunnolla laulettu. (Ja MISSÄ oli hyeenojen ihku marssikohtaus?!) Ymmärtäisin, jos tämä olisi tyylillisesti kuulunut koko uuteen elokuvaan, mutta kaikki muut laulut olivat suhteellisen musiikillisia ja alkuperäisten versioidensa tapaisia niin miksi elokuvan kohokohtana toiminut pahisten ainoa kappale piti muuttaa suurin piirtein runonlausumiseksi?

Oli pahiksissa hyvääkin. Hyeenafanina pidin todella paljon siitä, miten Senshistä oli tehty paljon vaikuttavampi ja karismaattisempi matriarkkahahmo, joka on Scarille pikemminkin liittolainen kuin alainen. Senshin katkeruus leijonia kohtaan on lähes käsinkosketeltavaa koko elokuvan ajan ja hahmo toimii minusta todella hienosti omassa isommassa roolissaan läpi elokuvan. Myös Nalan ja Senshin yhteenotto lopputaistelussa oli hieno lisä - pääsevät vähän naarashahmotkin toiminnan keskiöön.

Hyeenat noin ylipäätään ovat saaneet enemmän ruutuaikaa ja näemme jopa hyeenat ja Scarin (?!) saalistamassa Scarin hallitsemassa autioituvassa Jylhämaassa. Se, mikä ei itseeni hyeenoissa purrut, oli Timonin ja Scarin ohella pitkäaikaiseen lempihahmokaartiini kuuluvan Banzain, sekä hyeenakolmikkoon kuuluvan ja Edin toteutus. Kaksikon aito toimiva hauskuus oli korvattu sillä, että sekopäisen käkättämisen sijaan Ed yrittää lähinnä lähennellä Banzaita (??) ja tämä ärisee tälle henkilökohtaisesta tilastaan. Porukkaan oli ynnätty myös neljäs hyeena, joka kohtasi traagisen lopun jahdatessaan Simbaa muiden kanssa Mufasan kuoltua putoamalla jyrkänteeltä. Hassu kaktusbeba -kohtauskin oli siis muutettu paljon traagisemmaksi.

Jylhämaan kuivumista selitettiin selkeämmin sillä, että Scar ja hyeenat saalistavat liikaa ja ajavat laumat sillä pois. Vaikka kyseessä on satu niin jotenkin silti harmittaa, että hyeenoista annetaan edelleen tällainen kuva. Vähän siinä joutui katsojana miettimään, miten se kasvinsyöjien kaikkoaminen saa kasvit kuolemaan, kunnes iski oivallus: "niin joo, gnut sun muut eivät enää kaki siellä niin ruohokin katoaa ilman lannoitetta..."

Elokuvassa nähdään noin muutenkin enemmän, millaista esimerkiksi lauman naarailla on Scarin hallinnossa. Sarabi joutuu painostuksen alaiseksi, kun Scar haluaisi tämän kumppanikseen. Tämä oli siinä mielessä vähän yllättävä veto, että Leijonakuninkaan alkuperäisessä käsikirjoituksessa uusi kuningas iskee silmänsä täysikasvuiseksi varttuneeseen Nalaan. Tämä elokuvasta poistettu kohtaus on muunmuassa Leijonakuningas-musikaalissa ja toimii Nalan motiivina häipyä Jylhäkalliolta. Kohtaus löytyy myös uudelleenanimoituna Youtubesta.

Alkuperäisessä versiossa en ole liiemmin pitänyt Nalasta hahmona (turhan neitimäinen, vaikka onkin vahva hahmo), mutta tässä versiossa pidin hahmosta huomattavasti enemmän sekä pentuna, että aikuisena. Hahmo osoittaa huomattavasti enemmän asennetta ja on myös enemmän esillä. Scarin hallintoaikana ainoa leijonista, joka haluaisi tavalla tai toisella korjata tilanteen muiden naaraiden möllöttäessä passiivisina. Hieman häiritsi tosin, että leijonanaaraat nähtiin ainoastaan makolemassa luolalla. Alkuperäisessä versiossahan Scar nimenomaan pakotti lauman naaraat saalistamaan, nyt nämä näyttivät vain pönöttävän jonkinlaisina vankeina. Tuli puolison kanssa vitsailtua, että ellei Scar olisi Sarabia painostaakseen alkanut säännöstellä naaraiden ruokaa, olisi Simbaa voinut odottaa vähän tämäntyyppinnen kannattajajoukko.

Yksi, mikä minusta olisi ihan mahtavaa, olisi Leijonakuningas 2 vastaavalla tyylillä toteutettuna. Tätä silmällä pitäen olisi ylimääräinen ruutuaika (vaikka niistä hiiren ja kirahvin paskapalleron seikkailuista leikkaamalla) voitu käyttää pohjustaen kakkoselokuvaa ja kenties jopa ympätä mukaan, jos nyt ei Ziraa itseään, niin ainakin sellaisia naaraita, jotka vähän enemmän olisivat tukeneet Scarin hallintoa. Nykyisen version pohjalta on Leijonakuningas 2 vähän vaikea tehdä, mikä on aika sääli. Senshin ja Nalan kaltaisten katu-uskottavien naarashahmojen jälkeen palaisin halusta nähdä, millä tapaa oma ykkössuosikkini Disney-pahiksista eli Zira toteutettaisiin tämän version kakkososassa. Toisaalta... En panisi pahakseni myöskään erilaista kakkososaa, jossa Senshi hyeenoineen olisi mukana.

Mikäli animaatiolla olisi vähän enemmän uskallettu revitellä vähemmän realistiseen suuntaan ja Vallan saan -kappale olisi alkuperäisen loistonsa veroinen, voisin itse sanoa jopa pitäväni tästä uudesta versiosta enemmän kuin alkuperäisestä. Nyt se jää vähän tällaiseksi "hienoa oli nähdä elokuvateatterissa, kiva, kun teitte tämän version" -tyyppiseksi, mutta kyllä luultavasti, jos kaveriporukan leffaillassa halutaan katsoa Leijonakuningas niin valitsen itse sen piirretyn version.

Omaan elämääni liittyvänä kivana yksityiskohtana pakko mainita, että kävin aikoinaan katsomassa alkuperäisen Leijonakuninkaan pikkutyttönä isäni kanssa elokuvateatterissa. Nyt jonkinlainen henkilökohtainen Circle of Life sulkeutuu, kun tuli tämä uusi versio katsottua oman miehen kanssa omaa poikaa odottaessa. Puutteistaan huolimatta Leijonakuningas on hieno, koskettava tarina ja kyllä molemmat versiot (ensin varmastikin piirretyn, tätä uutta versiota en pienemmille lapsille suosittele) tulen aikanaan omallekin lapselle varmasti näyttämään.