Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi jaksanut innostua Pokemonista. Taisi olla silloin Pokemon Go! -villityksen aikaan, mikä omalta kohdaltani lyssähti iPadini hajoamiseen. Seuraavan kerran, kun minulla oli varaa ostaa verkkoon yhdistävä älylaite, oli sinne jo tungettu miljoona uutta generaatiota minulle vieraita pokemoneja, joten kynnys ladata koko tilaa vievä PoGo kännykkääni kasvoi liian korkeaksi. Lisäksi mieleen oli painunut ne miljoona syytä, miksen pitänyt PoGosta: ei voinut suoraan otella esimerkiksi kaverin kanssa, pokemonit eivät kehity ottelemalla, pokemoneja ei pyydystetä otteluttamalla niitä omia pokemoneja vastaan ja kehittäminen tapahtuu pyydystämällä miljoona samanlajista ja "jauhamalla niistä karkkia", kuten fanit ovat poksujen lähettämisen ja karkin vastineeksi saannin tulkinneet.

Itse olen pitkään ollut ns. vanhan liiton Pokemon-fani. Kaipaan välistä aikoja, kun pokemoneja oli vain 151. Vanhoja jaksoja vanhoine hahmokaarteineen. Game Boy Colorin ihania pelejä linkkikaapelikikkailuineen ja Missingnoineen. Vuosien ajan Pokemon-fanitukseni on keskittynyt lähinnä lempipokemonistani Jolteonista tehtyjen tuotteiden pienimuotoiseen keräilyyn.

No mikä sitten muuttui?

Kuten kerroin blogipostauksessani Mihin Raezla on kadonnut? olen nyt tässä parisen vuotta pelaillut kavereiden kanssa fantasiaroolipeliä nimeltä Xapara, jonka pohjalta on sitten tarpeen mukaan luotu uusia versioita ja tehty kivoja sivuropeja rakkaiksi muodostuneilla hahmoilla. Viimeisin tällainen on ollut peli, jossa lykkäsimme kaverini kanssa hahmomme Pokemon-kouluttajiksi.

Peli perustuu osittain juurikin Pokemon-animen ykköstuotantokauteen, joskin karttana toimii Xapara, pokemonsalit sijaitsevat sen isoissa kaupungeissa ja kouluttajat ovat kaikenmaailman fantasiakansojen edustajia. Se luo ihan omanlaisensa jännyyden - tässä hiljan oli esimerkiksi tilanne, että Vaporeonin Vesiputous-isku ei toiminutkaan pahikseen, koska tämä kykenikin hallitsemaan vettä ja sankarimme joutuivat pulaan!

Tarinan pääsankarit ovat osin samoja kuin alkuperäisessä pelissä. Riha-hahmoni on tuossa maailmassa eräänlainen Ashin vastine, koska on yhtä pälli, temperamenttinen, itsevarma ja kunnianhimoinen. Luita hallitsevalle luupäiselle tyypille sopii tietenkin Cubone aloituspokemoniksi. Hahmoihin liittyy myös karu seikka, että kummankin äiti on kuollut (Rihan äiti menehtyi alkuperäisessäkin pelissä ja Cubonellahan tämä kuuluu taustatarinaan). Kaksikko on siis Rihan Lilhen-äidin ja tämän Marowakin viitoittamalla tiellä kohti Pokemon-mestaruutta. Tarinassa on myös omat vastineensa Mistylle ja Brockille.

Rihan matkaan lyöttäytyy vesipokemoneja kouluttava nuori hiippari nimeltään Alonso - eräs suosikkini omien ropehahmojeni joukossa. Kaksikko päätyy auttamaan kahta pokemonparantajaa, joiden kodin Rakettiryhmää meidän pelissämme vastaava Kalloryhmä-niminen organisaatio tuhoaa.

Pelin innoittamana päädyin Pokemon-fiiliksissä katselemaan Netflixistä uutta Sun&Moon -sarjaa. Sielläkin esiintyy Kalloryhmä, mikä on meidän pelimme oikeasti pelottavan mafiamaisen organisaation rinnalla lähinnä huono vitsi. Sarjan vanhaan Pokemon-animeen nähden täysin erilainen animointityyli vaati myös vähän aikaa totuttelua, mutta nykyään olen alkanut pitää siitä.

Sun & Moon on ollut siinäkin mielessä hyvin antoisa, että se aikalailla hemmottelee kaltaistani koirapokemonien ystävää. Rakastuin Rockruffiin, joka tuo joka kerta mieleeni edesmenneen Dingo-koirani niin luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Luonnollisesti minun oli pakko tunkea Rockruff ja jokunen muu Sun & Moonista tutuksi tullut Pokemon mukaan myös roolipeliin, jonka oli aluksi tarkoitus keskittyä vain vanhoihin Pokemoneihin.

Bulbapedia on ollut pelin myötä kovassa käytössä ja sieltäkin on tullut bongailtua uusia kivoja poksuja mukaan peliin samalla, kun tarkistelee vanhojen statistiikkaa. Välillä on kyllä vähän vaikeaa kirjoittaa sellaisista pokemoneista, mitä ei ole nähnyt animessa, mutta mielikuvitusta kehiin vain.

Pakko oli myös hyödyntää näitä uusia Alola-muotoja. Jäädemonihahmoni oli kivasti saanut harvinaisen Alola-Ninetalesin (tuossa maailmassa Riko-Ninetales), joka olikin jäätyyppiä ja häntä vastaan otellut kouluttaja sai ottelussa hieman köniinsä oletettuaan sen olevan tulityyppiä.

Sun & Moonin katselun lisäksi olen katsellut Netflixistä myös vanhaa Pokemonia. Ilahduin, kun huomasin duppivaihtoehtona saksan, koska rakastan ekan tuotantokauden alkutunnarin saksankielistä versiota. (Siis kuunnelkaa se oikeesti!) Se on itselleni nostalginen, koska lapsena tuli katseltua pokemonia kaverin luona saksaksi RTL2-kanavalta. Sieltä näki jaksoja, joita ei suomeksi tullut ollenkaan, mm. eräs Jolteon-jakso...

Uusien virallisten pokemonien lisäksi on tullut pelin myötä heräteltyä henkiin omia vanhoja itse keksittyjä pokemoneja. Pelimme juonen keskiössä on salainen Eevee-seura, jonka pomo on professori Oakin vastine pelin tarinassa. Hän on aikanaan jakanut Eeveensä 8 pentua seuraan liittämilleen henkilöille ja lähettänyt heidät maailmalle kouluttamaan näistä Flareon, Vaporeon, Jolteon, Espeon, Umbreon, Leafeon, Glaceon ja Sylveon. Tämän porukan harteille sitten lankeaa Mewtwota hallussaan pitävän Kalloryhmän johtajan vastustaminen.

Keinoksi muodostuvat Eeveen muotojen seuraavat kehitysmuodot, jotka perustuvat lapsena kavereiden kanssa tekemäämme Rakettiryhmä-fanitarinaan keksimiini pokemoneihin. Nämä ovatkin varsinaisia superpokemoneita, oman tyyppinsä lisäksi myös erittäin voimakkaita psyykkistyypin pokemoneja ja kehittyvät näihin muotoihinsa vasta yli 100-tasoisina.

Thundereon on näistä itselleni kaikista rakkain ja nostalgisin. Se oli rakettiryhmäläishahmoni Carrien vähän omalaatuisin menetelmin Jolteonista kehittämä pokemon, joka oli tosiaan psyykkis- ja sähkötyyppiä. Roolipeliä varten minun piti sitten piirtää Thundereon ja sen seuraava muoto Thundeon. Muilla Eeveen kehitysmuodoilla on omat jatkomuotonsa, joita työstän tässä vähän sen mukaan, miten on inspiraatiota ja aikaa...

Siinä, missä Thundereonin ulkonäön inspiraationa on lapsena toiminut silloinen harmaa norjanhirvikoiramme, ovat Thundeon ja muut kolmannet muodot jo selvästi taas pokemonmaisempia ja Thundereon näyttää huomattavasti enemmän Jolteonin kehitysmuodolta.

Koska Eeveellä on vasta vain liikaa näitä kehitysmuotoja, päätimme lisäksi keksiä niitä pari lisää. Onhan se mukavaa, jos on myös kivityypin ja taistelutyypin Eevee-muoto. Espeonkin muistuttaa kissaa, joten päätin tehdä Puncheonista kengurumaisen. Ovathan ne sellaisia eläinmaailman potkunyrkkeilijöitä!

Ropeilun ja Pokemon-animen ja piirtämisen lisäksi sain myös päähäni ehdottaa, että perustetaan Hopeanuoli-faniyhdistyksen jäsenille oma Pokemon-kerho. Siellähän oli vanhastaan (aika kuolleet) Mediakerho ja Käsityökerho, joten miksei myös Pokemon-harrastuksen ympärille voisi tehdä pientä jäsenkerhoa siitä pitäville yhdistyksen jäsenille? Yhdistys kuitenkin mahdollistaa paljon sellaista, mitä harrastajien on muuten vaikea tehdä. Esimerkiksi painojulkaisut. Ajatuksena olisi tehdä jäsenpostiin pokemonkerholaisille menevä pieni extra plus laittaa tuonne Jäsenpostiin pokemonin ja muiden uusien kerhojen mukainen lookki. Samaan syssyyn perustettiin myös Taidekerho, Ruohometsän kansa -kerho, Soturikissat-kerho ja Pentuklubi. Nuo muut eläintarinat sopivat ihan hyvin osaksi Hopeanuoli-faniyhdistyksen toimintaa ja olisi vähän turhan raskasta alkaa perustamaan joka sarjalle omaa faniyhdistystään.