Saimpas vihdoin uusimman Orionin luettua. Varoituksen sana niille, jotka eivät ole lukeneet: Artikkeli sisältää SPOILEREITA!

 Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin. Orion tulee pelastaneeksi Yamabiko-nimisen nuoren ja arpisen kai-koiran, joka osoittautuu Ohun vallananastamista yrittävän Kurohabaki-klaanin johtajuuden perijäksi. Asetelma on mielestäni todella mielenkiintoinen, kun ottaa huomioon Orionin vastaavantyyppisen aseman Ohun ylipäällikön toisiksi vanhimpana poikana. Tämä ei kuitenkaan estä heitä olemasta ystäviä.

Pidin myös kovasti Kojuurousta, Yamabikon opettajasta. Koiralla on jotenkin hauska ja persoonallinen ulkonäkö. Mielestäni on myös kiva veto, että monet Kurohabakin jäsenistä ovat kai-koiria. Jotenkin siinä yhdistyy kivasti kaksi eeppistä Gingan koirien ryhmittymää: shinobit ja hornanhurtat.

Muutenkin Orion rikkoo kivasti Weedin jälkeen totuttua kaavaa, jossa kiltillä hopeanharmaalla tiikeriraitaisella päähenkilöllä on kaverinaan aikuinen saksan-paimenkoira, mustavalkoinen luppakorva ja valkea pystykorva. Jo se, että päähenkilökaartissa on enemmän nuoria koiria tuo jo aika mukavaa vaihtelua aiempiin Takahashin sarjoihin verrattuna.

Sen sijaan se, mistä en pidä Orionissa, on jo Weedistä tuttu trendi tapattaa tehokeinona suuria määriä nimellisiä hahmoja. Mietin oikeasti viime yönä nukkumaan mennessäni, että tällaisia sarjojako minä olen aina fanittanut? Aloin käydä läpi, mitä hahmoja Hopeanuolessa kuolee Akakabuto-saagan, alkuperäisen fanituskohteeni, aikana. Totesin, että 12 nimellistä hahmoa, loput tuntemattomia random-koiria, joilla ei ole mitään yhteyttä nimellisiin hahmoihin. (Akakabuto-saagassa kuolevat: Basset, Lloyd, Tsukikage, Hayato, Kurojaki, Terry, Hyena, Kirikaze, Jinnai, Benizakura, Akatora ja Riki.) GNG:ssä jokaisella kuolemalla on yksinään selkeä merkitys tarinan kannalta. Weedissä taas alkoi kuolla isompia määriä koiria tehokeinona - esimerkiksi Joen perhe ja Chuutoran pojat - ja tämä trendi näyttäisi pahenevan Orionissa. Mielestäni aika tarpeetonta, että kaikkien (?) Kisaragin poikien puolisot ja pennut tapettiin ilman, että kukaan jäi henkiin.

Olisin myös kaivannut näihin kuolemiin kunnon taistelukohtaukset. Kisaragikin hyppäsi hölmösti vihollisen ansaan ja hänen kurkkunsa revittiin saman tien auki. Izoun puoliso Sayoko pisti sentään vähän kampoihin, mutta mitään kunnon taistelua heidän ja Masahigen joukon kanssa ei nähty. Sääli.

Toki ajatuksena on varmasti nostattaa vihaa Masamunen toimintaa kohtaan - samantyyppinen tehokeino kuin Victorin armeijan hyökätessä Hokkaidoon: narttujen ja pentujen tappaminen. Tällä saataneen myös Yamabikoa kannattava Kurohabakin osa vaikuttamaan oikeuden-mukaisemmalta kuin Masamunen kannattajat hiukan samalla tapaa kuin Maxim ja Lydia näyttäytyivät paremmassa valossa vastustaessaan pentujen ja narttujen murhaamista.

Sinänsä ehkä hyvä, että näitä Japanin pohjoisosassa eläviä rekikoirahahmoja hiukan vähennetään. Täytyy tunnustaa, että minulla oli mennyt Kisaragin poika Izou ja Hakuron poika Suzaku iloisesti sekaisin ja ehdin jo miettiä, että aika sääli, että perhe selvisi sotakoirilta niukin naukin pakoon vain kuollakseen Kurohabakin toimesta. Vasta vilkaisu Gingapediaan selvensi, että kyseessä ovat todellakin kaksi ihan eri hahmoa ja vieläpä eri veljessarjoista. Myös Shuusaku aiheutti tässä sekaannusta, koska tämän Kisaragin nuoremman pojan nimi on hyvin samankaltainen kuin Hakuron nuorimmaisen.

Niin tai näin, olisi ollut minusta mukavaa, että joku Kisaragin poikien puolisoista tai pennuista olisi jäänyt eloon. Mahtavatko perheidensä menettämisestä katkeroituneet huskyuroot enää uusia kumppaneita löytääkään? (Siis jos kaikilla sellaiset oli.)

Haskeleiden typerä päähänpisto on tietenkin rynnätä suinpäin kostamaan Kaksoissolan vallanneelle Masamune Kurohabakille sen sijaan, että kerättäisiin isompi porukka kasaan ja olisi oikeasti jotain mahdollisuuksia voittaakin taistelu. Toki matkanvarren lepotauolla sattunut Izoun ja pikku Orionin sylikkäin nukkuminen oli sangen koskettava kohtaus. Olisin kuitenkin toivonut, että Izou olisi tullut järkiinsä tässä kohtaa. 

Eikä Orioniakaan voi liian älykkääksi kehua, koska vaikka hänet koitettiin jättää porukasta, pentu lähtee silti sinnikkäästi suoraan  haastamaan Masamunea huskyveljesten kanssa. Kohtaus sai minut kaipaamaan Weedin ympärillä Johnin kuoltua olleita viisaita koiria, jotka puhuivat tälle järkeä ja Weedkin ymmärsi lähteä hakemaan lisää liittolaisia ennen Hougenin haastamista.

Täytyy myöntää, että pitäisin Orionin kovakalloisuudesta enemmän, jos hän oikeasti olisi sellainen kaikki pieksevä superpentu. Näin ei kuitenkaan ole ja Orionin olisi jo pitänyt oppia voimiensa rajat aiemmista epäonnistuneista taisteluyrityksistään. Harkitsevaisuus ei kuitenkaan kuulu tämän sarjan sankarin luonteenpiirteisiin ja tunnustan, että alkuun minua viehättänyt rämäpäisyys alkaa jo hieman kaikessa typeryydessään ärsyttää. Siitä huolimatta pidän hahmosta ja odotan mielenkiinnolla tuon kehittymistä tarinan aikana - alussahan tässä vielä ollaan.

Masamune Kurohabakista minulla on vielä vähän ristiriitaiset fiilikset. Selvää on, että pidän tästä hahmosta huomattavasti enemmän kuin Hougenista. Ainakin toistaiseksi tuo on ollut sangen tyylikäs, eikä mikään alaistensa seläntakana piilotteleva pervo nössö. Olkoonkin, että vanhusten ja pentujen tappokäsky on aika alhainen, mutta pääpahiksellehan sellainen toiminta toki sopii. Muista pahiksista on nyt tutustuttu Masahigeen, jonka ulkonäöstä en ole koskaan pitänyt. Hahmo on luonteeltaan varsin julma ja ehdottoman uskollinen Masamunelle. Tavallaan toimiva hahmo pääpahiksen oikeana tassuna. Karmeaa Izoun perheen tappokohtauksta lukiessa kävi pieni virne naamalla, kun Masahige tuumasi ohimennen "Tästä työstä ei vain opi nauttimaan." Tavallaan hahmo tuolla kommentilla ilmaisi, ettei mitenkään nauti tappamisesta, mutta noudattaa käskyjä.

Tarinassa nähtiin myös uusi kain veljeskolmikko, joka tällä kertaa taistelee pahisten riveissä. Kousetsun erikoinen metsästystekniikka kaivautua karhun sisään tämän peräpäästä ja murtautua ulos vatsasta oli aika vastenmielinen ja erikoinen. Joukkio Masamunen ympärillä vaikuttaa melko mielenkiintoiselta kokoonpanolta - ja huomattavasti Hougenin poppoota katu-uskottavammalta.

Ennen Orionin suomijulkaisua hyvin sekavalta vaikuttanut sarja alkaa vaikuttaa selkeämmältä. Pahiksella on varsin uskottava jengi ympärillään, mutta myös lauman sisältä tuleva uhka todellisen ja oikeudenmukaisen perillisen muodossa. 

Japanijulkaisujen perusteella varsin hullunkurisilta vaikuttaneissa hahmoissa alkaa olla järkeä, vaikka tuo yhä vaatiikin totuttelua. Hopeanuolen asetelmista on tultu aika kauas, eikä se ole pelkästään huono asia. Karhuja alkaa käydä aikalailla sääliksi.

Ginin suvun ainoa naaraspuolinen pentu Bella kirjoitettiin toistaiseksi ulos tarinasta. Hänet nähtiin sitä ennen jälleen kerran itkemässä ja lopuksi hän lupasi olla kiltti tyttö ja totella. Jotenkin kaipaisin pääsankarin siskolta ja edellisen tarinan sankarin tyttäreltä vähän toisenlaista asennetta ja luonnetta...

Harmittaa myös, kun Ohun joukoista ei vieläkään kuulu mitään. No, epämääräinen tilanne näiden selviytymisen suhteen jatkunee vielä. Täytyy sanoa, että Lydiaa on ikävä vastapainona avuttomille nartuille ja Bellatrixin poraamiselle.