maanantai, 11. lokakuu 2021

Hahmojen uudelleenkäyttö ja taustavaikutteet

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa "hahmoinserteistä", joita tulee välillä harrastettua mm. roolipelien puolella, joskus tarinoissakin. Kyseisen sanan taisin vääntää termistä self-insert, jolla viitataan jonkinlaisen itseensä perustuvan hahmon sijoittumista tarinaan. Tätäkin tulee harrastettua, samoin joskus saatan ottaa muista tuntemistani henkilöistä tai joidenkin muiden tarinoiden mielenkiintoisista hahmoista tahallisia tai alitajuisia vaikutteita. Joskus tämän huomaa vasta jälkikäteen ja jollei kyseessä ole mikään supervakava projekti niin yleensä nämä huomiot ovat lähinnä huvittavia. Toisinaan tulee vähän nolostuttaviakin tilanteita, kun tajuaa vaikka shipanneensa vähän yllättäviin hahmoihin tai oikeisiin henkilöihin perustuvat hahmot.

Jossain määrin väittäisin, että aina luodessaan vähänkin moniulotteisemman hahmon kirjoittaja väkisinkin sijoittaa sinne palasen itseään. Myös sellaisiin hahmoihin, joista on tarkoituksella pyrkinyt tekemään täysin erilaisia kuin millainen itse on tai mieltää olevansa. Jokin yhtymäkohta pitää löytyä, jotta pääsee sisälle hahmon pääkoppaan ja saa kiinni sen mielenmaisemasta.

Tässä tekstissä käsittelen enimmäkseen ropehahmojeni uudelleenkäyttöä erilaisina versioina, sekä hahmojen saamia taustavaikutteita fiktiivisistä hahmoista. Jokaisesta hahmosta saisi varmaan helposti omankin artikkelinsa, mutten tiedä, riittäisikö lukijoilla mielenkiinto ja oma aikani sellaisen katalogin läpikäymiseen, joten edetkäämme yleisellä tasolla. Jätän myös vähän vähemmälle analyysit itseni ja muiden oikeiden henkilöiden vaikutuksista hahmoihin. Totean vain yleisellä tasolla, että tällaisia yhteyksiä on olemassa.

OxuClau3.jpg

Otetaampa esimerkiksi Magian Merkit RPG:n suosikkipariskuntani, Oxana ja Claudius. Claudiuksen persoonaan, asemaan ja olemukseen olen ottanut melko paljon vaikutteita Notre Damen Kellonsoittajan Claude Frollosta, (sekä kirjan, että elokuvan versioista ko. hahmosta). Myös siltä osin, että tuo hieman iäkkäänpuoleinen uros ottaa ja rakastuu hitusen pakonomaisesti itseään huomattavasti nuorempaan Oxanaan, joka alkuun (hieman ND:n Esmeraldan tavoin) kävi Claudiuksen hermoille... Jopa siinä määrin, että tuo kuolemanjumalan ylipappi koetti surmata naaraan manaamalla mustat kuolemanliekit (lol, Hellfire-viittaus) tämän niskaan. Oxana kuitenkin pelastautui kaivamalla taikahatustaan mehiläispesän.


Iloinen hassuttelijani ja peloton seikkailijani Oxana perustuu liutaan erilaisia hahmoja. Alkujaan tehdessäni hahmoa hahmogeneraattorilla sain tuosta violetista silinterihatusta idean, että hahmolla voisi olla samaa hitusen hullunkurista tyyliä (ja toisaalta karismaa) kuin Blue Exorcist -sarjan Mephisto Phelesillä. Ja kenties tiettyä synkkyyttä. Toinen silinterihattupäinen taikoja, jonka hattu toi mieleeni, oli Muumilaakson Taikuri. Tuolta hahmolta halusin lainata tiettyä mystiikkaa ja ehkäpä ripauksen intohimoa tavoitteisiinsa... Kuin myös kumman ja ehkä rahtusen pelottavan ulkokuoren alta löytyvän myötätuntoisuuden ja hyväsydämisyyden. Tällaisten vanhempien mieshahmojen ominaisuuksien esiintuominen nuoressa naishahmossa on toki osoittautunut hitusen haastavaksi ja ehkä voidaan puhua enemmän inspiraatiosta kuin varsinaisista vaikutteista, saati insertoinnista... Toisaalta Oxanassa näkyy myös ripaus Xaparan Arnia-hahmoani, joka taas on niin ikää paljolti Frollosta inspiroidun Moxx-hahmoni nuori vaimo. Tietyllä tapaa Claudiuksen ja Oxanan voisikin nähdä jonkinlaisena koirainserttinä Moxxista ja Arniasta, joskin hahmojen luonteissa on myös paljon eroja.

morgen4.jpgVerisade_kirk.jpg

Mennäkseni varsinaisiin hahmoinsertteihin... Aloittakaamme Magian Merkkien Scabulasta, Claudiuksen oppipojasta. Hahmo perustuu aika suoraan Xaparan hahmooni Buzle Narishiin, mitä tulee luonteeseen ja osittain myös ulkonäköön. Alkuperäinen Buzle on pimeydenvelholuudemoni, jolla on melko sairas ja sadistinen luonne. Luudemonit kykenevät näkemään aaveita ja luomaan taikaluurankoja. Magian Merkeissä Scabula on kuolemanjumala Oscuron kunnianhimoinen pappiskokelas. Oscuron papit kykenevät juurikin manaamaan aaveita esiin, sekä tekemään ruumiista manauksillaan eläviä kuolleita eli zombeja. Jotkut Scabulan luomat zombit ovat pelkkää luuta, mikä on viittaus tuon alkuperäisen hahmon kykyihin. Scabula itse asiassa on Buzlen salanimi, jota hän käyttää alamaailmassa ja internetissä. (Scabula tarkoittaa latinaksi lapaluuta, mikä on myös Buzlen nimen luudemonikielinen merkitys ja viittaa hänen nimikkoluuhunsa.)

Buzlelainen.jpg

Buzleen taasen on tullut vaikutteita monesta eri tahosta. Jonkinasteisia häivähdyksiä olen havaitsevinani mm. DotA2:n Rikistä (olemus&ääni), Dragon Ballin Vegetasta (häijy ja häikäilemätön pikku lihaskimppu, samankaltainen hermorakenne, köh), lordi Voldemortista (vallanhalu, punaiset silmät, kokeilunhalu hyvin kieroutuneessa pimeyden taikuudessa?), Dragon Lancen Raistlinista (loputon mielenkiinto opiskella magiaa kyseenalaisiltakin osin, jotain niistä olemuksen rauhallisemmista ja kenties esim. sarkastisesta puolesta?) ja varmaan monista muistakin tahoista. Buzlen mielenmaisemaan olen mm. lainannut tahallani erään tuntemani henkilön toisinaan heittämää vähän ns. deepimpää shittiä hitusen pilke silmäkulmassa.

Scabula Magian Merkeissä on ollut minulle tilaisuus kurkistaa tietyllä tapaa Buzlen nuoruuteen. Millaista hänen elämänsä on ollut ennen kuin hänestä tuli mahtava velho ja yhteiskunnan luopio. Epäilisin, että tällainen polku saattaa myös odottaa ylipappiuteen ja Santosin johtajuuteen tähtäävää Scabulaa, ellei hän malta pysyä kaidalla polulla ja uskollisena palvomalleen Oscuro-jumalalle. Mistä pääsemmekin näppärästi seuraavaan insert-hahmooni, luopioylipappi Grigoriin.

Grigori.jpg

Claudiuksen edeltäjä, 18-vuotias (eli ikivanha) irlanninsusikoiraa muistuttava Grigori, perustuu osittain Grigori Rasputiniin tai ehkä enemmän hänen pohjaltaan luotuihin fiktiivisiin tarinaversioihin. Tai ainakin olen pyrkinyt lainaamaan jotain keskeistä ideaa ja olemusta tuosta sangen kiehtovasta hahmosta. Grigori karkoitettiin Santosista kauan sitten, sillä tuolla Oscuron ylipapiksi nousseella, alkujaan Magista (Oxanan kotilauma) kotoisin olleella uroksella oli kammottava kyky imeä itselleen nuorten hyväuskoisten koirien elinvoima ja hän jäi kiinni näistä kammottavuuksista. Grigorin taustatarinaan olen lainannut elementtejä Rasputinin tarinasta mm. luottamussuhteena lauman johtajattareen tämän sairasta pentua auttamalla kuin myös hahmon lukuisiin seikkailuihin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.

Jottei mene aivan pelkäksi Magian Merkit RPG -postaukseksi, otetaampa mukaan myös tuore Tähtien johdatuksen soturikissahahmoni Kiilutassu.

Kiilutassu.jpgSterno.jpgShuram.jpg

Jostain syystä minua jaksavat kerta toisensa jälkeen kiehtoa erilaiset psykopaattihahmot, joilta puuttuu normaali tunne-elämä empatiakykyineen ja tilalla toisinaan jopa suoranainen tarve vahingoittaa muita. Xaparassa tällaisia hahmoja ovat esimerkiksi Buzle Narish, Shuram Karma, Sterno Priash ja Shigella-mafian porukka. Kolme ensin mainittua eroavat toisistaan mm. sadismin asteen ja ilmenemistavan, sekä oman todellisen mielenlaadun piilottelun suhteen. Sterno on kehittänyt lähes virtuoosimaisen tavan esittää tavanomaista mukavaa kaveria, mutta on todellisuudessa itsekäs ja häikäilemätön oman edun tavoittelija. Buzle on alamaailmassa eläessään saanut tilaisuuden päästää oman raivohullun puolensa hallitusti esiin. Mies nauttii tappamisesta ja kiduttamisesta, sekä saattaa reagoida vaikkapa loukkaavaan käytökseen liioitellun agressiivisesti. Shuramilla ei ole viehtymystä väkivaltaan, mutta hän ei toisaalta vaivaudu piilottelemaan sitä, ettei "välitä ...ttuakaan" toisten tunteista ja päin vastoin nauttii aiheuttaessaan monenmoista draamaa. Shuram on lisäksi juoppo nymfomaani ja ehkä hitusen itsetuhoinen ja jos se on psykopaatille mahdollista niin.. masentunut?

Miten nämä hahmot liittyvät uuteen soturikissahahmooni? No... Päätin ympätä tiettyjä piirteitä kaikista kolmesta söpöön valkeaan pikku kisuneitiin. Sternon tavoin hän pitää yllä tavallisen tallaajan kulissia, joskin omaa shurammaisen kevytkenkäisen (tai kevyttassuisen) asenteen kolleihin. Sisimmässään Kiilutassu omaa kuitenkin tarpeen tappaa. Hahmo on pohjimmiltaan Buzle-insert, mutta omaa sopivissa määrin piirteitä noista kahdesta muusta hahmosta. Jonkinlaisia vaikutteita hahmon ideointiin liittyen mm. tämän tapoihin peittää rikoksensa otin Dexter-sarjan päähenkilöstä.

Edellä mainituista irrallisena lisänä vielä, että hahmolla on muutama hänelle hyvin todellinen sivupersoona. En osaa suoralta kädeltä nimetä mitään itselleni tuttua hahmoa, jolla olisi tällainen ominaisuus, mutta varmasti näitäkin hahmoja on pilvin pimein.

Vinksalleenmenoon on yleensä jokin varhaisessa kehitysvaiheessa vaikuttanut tekijä. Buzlen ja Shuramin ajattelen olleen häiriintyneitä pienestä saakka, mutta Sternolla on ollut melko traumaattinen varhaislapsuus ja niin on ollut Kiilutassullakin. Koko idea hahmoon tuli, kun toinen pelaaja suunnitteli hahmoa, joka on karannut pentutehtaasta ja kyseli, haluaako joku suunnitella tämän kanssa karanneen pennun. Voisiko kissalle kamalampia synnyinolosuhteita kuvitella?

Vastapainona rohkeille sankarihahmoille on välillä jännää kehitellä tällaisia pahastikin roistomaisia hahmoja, sekä taustoittaa, mistä nuo muihin kohdistuvat ikävät toimintatavat kumpuavat.

Kulti.jpg

Loppuun pienenä kevennyksenä, vastapainoksi yllä esitellyille synkille hahmoille, Varjotähti-ropeen kehittämäni kissa, liian nuorena Myrskyklaanin päälliköksi päässyt kirkasotsainen ja oikeudenmukainen Kultatähti. Tämä hiukan kieli poskella luotu nuori naarashahmo omaa melko naiivin lapsekkaan sankaruuskompleksin, tarpeen toimia oikein ja puuttua vääryyksinä pitämiinsä asioihin enemmän kuin hänelle kuuluisi. Hahmon jujuna on se, että tällainen käytös aiheuttaa itse asiassa haittaa hänelle ja kissoille hänen ympärillään, mutta Kultatähti on niinsanotusti oman erinomaisuutensa sokaisema. Lainasin ihan surutta ulkonäköä myöten hahmoon piirteitä Gingan Weediltä ja Hopeanuolelta ja tavoitteenani on hahmolla ikään kuin parodisoida sitä, etteivät nuoret ja idealistisen oikeudenmukaiset johtajat välttämättä olekaan niin hieno juttu kuin sankaritarinat antavat meidän ymmärtää. Taustalla voinee nähdä myös joitain etäisiä viittauksia tosielämään.

Tämä artikkeli nyt käsitteli noita hiukan synkempiä hahmoja, mutta noin yleisesti tykkään pelata laidasta laitaan erilaisilla hahmoilla - kunhan niistä löytyy jonkinlaista särmää ja epätäydellisyyttä. Pientä tai isompaa sellaista. Ja toisaalta, katalillakin roistoilla on kiva olla joku inhimillisempi puoli, mistä saada hieman otetta.

Mikäli lisää tämäntyyppisiä pohdintoja kiinnostaa lukea niin kommenteissa kannattaa mainita! Samaten, jos haluaisitte lukea lisää jostain tässä tai aiemmin mainitsemastani hahmosta niin kirjoitan kyllä niistä ihan mielelläni. (Ja saatampa tehdä sen pyytämättäkin, jos sille päälle satun, hah hah.)

maanantai, 4. lokakuu 2021

Mitä kuuluu, Raezla?

Moikka moi! Ajattelin päivittää Hammasnurkkaa, että hengissä ollaan, vaikkei tänne hetkeen ole tullut mitään uutta. Pääasiassa olen viime aikoina roolipelannut Discordissa, sekä piirrellyt ja edistänyt yhdistysjuttuja pikku hiljaa.

 

Harrastusseura Revontuli ry

Toimin nykyään Harrastusseura Revontuli ry:ssä aktiivijäsenenä ja hallituksen taloudenhoitajana. Yhdistys on nyt tässä joulun alla järjestämässä kahdet joulumyyjäiset, toiset Mäntsälään ja toiset Jyväskylään. Yhdistyksellä on myös kotilokerho, jonka maskotti Keijo on meikäläisen suunnittelema:

Keijo.jpg

Myös Revontulen jäsenlehti Reponen olisi tarkoitus saada vielä tässä ennen joulua ulos. Sen ensimmäinen peliaiheinen numero on tällä hetkellä minulla taitossa. Näytettä tähän mennessä kasassa olevasta sisällöstä:

Reponen.jpg

Olen tosiaan siirtynyt Suomen Hopeanuoli-faneista yhdistykseen, joka mahdollistaa vähän monipuolisemmin erilaiset aihepiirit ja harrastukset. Revontuli on yleisesti kulttuuriyhdistys ja sen alla voi tehdä mitä vain ilman, että sen tarvitsee välttämättä liittyä millään lailla juuri Hopeanuoleen tai esimerkiksi eläimiin tai animeen. Toki näitäkin teemoja on varmasti mukana, onhan yhdistyksen nykyinen hallitus ja muut aktiivit vanhoja Hopsu-yhdistysläisiä ja osa toimii edelleen myös Hopeanuoli-yhdistyksessä (joka sekin näyttäisi edelleen olevan kiitettävän aktiivinen koronasta huolimatta).

Joulumyyjäisten lisäksi Harrastusseura Revontulen suunnitelmissa olisi ainakin Raahen Kazeconissa läsnäolo ensi vuoden tammikuussa, sekä mahdollisuuksien mukaan muuallakin. Puuhaamme myös paria isompaa tapahtumaa, jotka on tarkoitus järjestää, kunhan pandemia saadaan kuriin ja rajoituksia on purettu riittävissä määrin. Tavoitteena on tuoda hieman uusia tuulia suomalaiselle con-kentälle ja tarjota conittajille jotain, mitä on ehkä hieman kaivattukin.

 

Magian Merkit RPG

Aiemmin kirjoitin Hammasnurkkaan Magian Merkit RPG:stä. (Tässä uusi kutsulinkki) Sille kuuluu hyvää ja juoni rullaa eteenpäin pienen, mutta aktiivisen pelaajaporukan voimin. Uudet pelaajat ovat edelleen hyvin lämpimästi tervetulleita mukaan. Pelitahti on aika chilli, peleissä riittää, että esimerkiksi muutaman kerran viikossa käy vastailemassa, välillä voi itse kullakin pelaajalla olla hiljaisempia jaksoja, jos on muita kiireitä, eikä kärryiltä tipu. Itse vuorotyötä tekevänä perheellisenä koen tämän hyväksi, vaikka melko aktiivisesti tällä hetkellä kyllä pelaankin. (Saatan esimerkiksi töissä tauoilla käydä vastailemassa peleihin.)

Aiemman artikkelin jälkeen juoni on edennyt niin, että Marcadossa sijaitsevaan vanhaan Rauniotemppeliin asettunut merkittyjen koirien ja susien jengi löysi unohdetun Kaaoksen jumalatar Salaxin ja perusti tämän kultin uudestaan. Magi järjesti Talvenpäätösjuhlan ja kutsui sinne rauhanomaisissa merkeissä juhlimaan myös Marcadon ja Santosin edustajia. Eräs Marcadon jengipomo aiheutti harmeja yrittämällä salamurhata Magin johtajan ja saman toistuttua jengin jäsenen toimesta Magi lähti isolla sotajoukolla tuhoamaan kyseistä jengiä. Jengipomo onnistui kuitenkin pakenemaan uskollisimpien seuraajiensa kanssa ja liittoutui luolaleijonien kanssa tuhotakseen alueen laumat. Myös jumalten kesken on pientä draamaa, sillä Salax vangitsi emonsa, Ilon ja juhlan jumalatar Alegrian sillä seurauksella, ettei Alegria-kultti saa enää vastauksia rukouksiinsa. Nähtäväksi jää, miten Santos toimii, jos asianlaita (Santosin jumalatar Marcadon palvoman jumalattaren vankina) tulee ilmi. Myös Santosin ja Magin välillä on pientä kismaa uuden rajakahakan myötä.

Nyt parhaillaan olemme käynnistelemässä uutta pikku sivujuonta, jossa jumalten siunaamista koostuva Marcado-jengi tuo uuden unohdetun jumalattaren mukaan kuvioihin.

 

Tähtien Johdatus -soturikissaroolipeli!

https://discord.gg/ZDNxkZD74MKutsulinkki palvelimelle

Innostuin liittymään pariinkin kissaroolipeliin, joista toinen pohjautui Soturikissoihin. Toinen on harmillisen hiljainen, mutta Soturikissa-peli oli ihanan aktiivinen ja juonet lähtivät hyvin rullaamaan. Peli kuitenkin päätettiin lakkauttaa sen ylläpidon toimesta, joten minä ja muutamat siellä aktiivisesti pelanneet perustimme Tähtien Johdatus -pelin, jonne jokainen sai tuoda vanhat hahmonsa ja aiemmassa pelissä alkaneita tapahtumia kuljetettiin eteenpäin, osin vanhojen, osin uusien pelaajien voimin.

Kotilopentu.jpgSavusumu.jpg

Hahmojani Jokiklaanissa, Kotilopentu ja Savusumu.

Tykästyin kovasti peliin keksimiini hahmoihin ja olin iloinen, kun muut pelaajat halusivat myös jatkaa peliä uudessa SK-roolipelissä.

Peli sijoittuu sarjan ensimmäisen saagan alueelle ja klaaneihin, mutta hahmot ja tapahtumat ovat puhtaasti omia. Itselläni on hahmoja joka klaanissa ja eri rooleissa, koska siten saa mukavan monipuolista näkökulmaa peliin. Suosikkejani lienevät Jokiklaanin varapäällikölle uskollinen soturini Savusumu, entiseltä kulkukissanimeltään Smog (kuva tehty kissaeditorilla, ei itse piirtämäni), Varjoklaanin päällikköni Hallatähti, sekä hänen rohkea, mutta melko yksinkertainen tyttärensä Raivolieska (tietynasteinen Riha-insert) ja Myrskyklaanin vanhukseni Karhunkäpälä. Kotilopentuun vielä vähän haen kontaktia, samoin kuin Tuuliklaanin sotureihini, vanhaan hitusen sovinistiseen Sudenloikkaan, sekä tämän Ilveskuura-poikaan (jonkunlainen Lucas-insert).

Nuo "insertit" ovat tosiaan siis kissaversioita vanhoista Xaparan roolipelihahmoistani. Hieman samaa olen harrastanut myös Magian Merkeissä, jossa esimerkiksi Lucas, Dominik, Galina ja Kuzma pohjautuvat melko suoraan Xaparan Lucasiin, Dominikiin, Damiraan ja Koshiaan. Myös Claudiuksen voisi nähdä tietynasteisena inserttinä Moxx-hahmostani, koska molemmat ovat ottaneet aika rajusti vaikutteita Claude Frollosta. XD

Tästä hahmojen kierrätyksestä voisin melkeimpä tehdä oman kirjoituksensa, jos se kiinnostaa porukkaa. :'D

Lucas.jpgLucas.jpg

Lucas jäädemonina ja merkittynä koirana. (Molemmat kuvat tehty hahmogeneraattoreilla, eivät itse piirtämiäni.)

Välillä on jännää, miten hahmo muuntuu uudessa versiossaan. Esimerkiksi Magian Merkkien Lucas ei ole ihan niin kiero paskapää tappokone kuin Xaparassa lapsisotilaana kasvatettu alkuperäinen jäädemoniversio.

 

Xapara

Mitä mahtaa kuulua vanhan kunnon Xaparan maailmalle? Olen kirjoitellut siitä viime kuukausina paljon omia versioitani omilla hahmoillani. "Porre Kronikat" oli ensimmäinen tällainen ja siinä lykkäsin tapahtumat käyntiin samasta kohtaa kuin alkuperäinen Vankilaroolipeli alkoi, mutta pelkästään omilla hahmoillani. Tapahtumat menivät siitä aika mielenkiintoiseen suuntaan, hahmot esimerkiksi shippautuivat ihan eri tavalla kuin alkuperäisessä pelissä ja aivan eri järjestöt ja tahot nousivat juonessa merkittäviin asemiin. Myös ihan eri hahmot esimerkiksi kuolivat matkan varrella. PK sisältää aika paljon K18-materiaalia, joten tuskin tulen koskaan laittamaan sitä minnekään kovin isosti julki.

Seuraava väkerrelmäni oli Shigella-saaga, jossa pääosaa näyttelee peleissä vähän sivuun jäänyt Shigella-mafia. Minua rupesi harmittamaan, kun siihen kuuluvalle vanhaan altteriini apureineen pohjautuvalle eeppiselle hahmojengille kävi sekä alkuperäisessä ropessa, että Porre Kronikoissa aika huonosti. Niinpä päätin kiroittaa tarinan, jossa Riha ei joudukaan vankilaan, vaan päätyy liittymään Shigella-mafiaan.

Kolmas väkerrelmäni oli Senturza, jossa roolipelaan itsekseni hahmoilla näiden vähän erilaisessa tulevaisuudessa. Sekin lähti liikkeelle siitä, että iski suunnaton into shipata pari hahmoa - Dominik ja Damira - keskenään. Oikeastaan voisin syyttää Magian Merkkejä tästä, kun menin siellä sivuamaan jotain Kuzman tulevaisuuspelkoja siitä, että hänen tyttärelleen kävisi myöhemmällä iällä sama kuin niin monille lauman kenraalin viettelemiksi joutuneille nuorille naaraille tätä ennen. MM:ssä Galina on siis vielä penska, samoin Xaparassa, mutta Senturza sijoittuu 40 vuoden päähän tulevaisuuteen, kun Damira (Galinan ihmismäinen puolidemoniversio) on aikuinen. Ja Dominikhan on kuolematon, eikä vanhene, joten... Senturzaan on tahattomasti tullut muitakin hassuuksia, joskin monien hahmojen kohtalot ovat olleet niin traagisia, että minulta on ehkä mennyt vähän into jatkaa sitä.

Sade.jpg

Yksi alkuperäisen pelin alkuperäisistä pääpariskunnista, Jaxon ja Riha.

Itse pääpeliä jatketaan tällä hetkellä tulevaisuuden post-apocalypsiin sijoittuvassa versiossa kaverini kanssa. Hahmot ovat joutuneet niinsanotusti palaamaan luontoon toisesta ulottuvuudesta tulleen ylivoimaisesti varustautuneen magiakansan pommitettua koko sivilisaation paskaksi. Nähtäväksi jää, mihin sen juoni kehittyy, mutta olen kuitenkin iloinen, että alkuperäinenkin tarina etenee muutenkin kuin omissa väkerrelmissäni.

Sitten on VIELÄ yksi väkerrelmä lisää nimeltään Delfia Kronikat, jossa Riha päätyy Galessen (teollisuuskaupunki, jossa Shigella-mafia pitää sijaansa) sijaan Delfiaan luudemonien sisäoppilaitokseen. Hän tutustuu siellä toiseen Xapara-päähahmooni Koshiaan, joka ei myöskään ole vielä päätynyt vankilaan Shigella-mafian rahojen pesusta (eikä ehkä päädykään?), vaan on äitinsä ja sisarensa elättämiseksi autoja yms. varasteleva pikkurikollinen. Melkein shippasin nuo kaksi Porre Kronikoissa, mutta Dominikinpentele tunki väliin, saa nähdä, mitä käy, jos Dominikin jättää pois kuvioista kokonaan... Minusta on jotenkin superhauskaa shippailla kaikkia toisilleen mahdollisimman huonosti sopivia hahmoja keskenään ja "RisseKossu", jos mikä, antaa hiukan haastetta. XD

backtoXapara.jpg

Mutta juu, tällaista harrastusrintamalle about kuuluu. Välistä seurannut aktiivisesti kaikkia oikean maailman tapahtumiakin, mutta tällä hetkellä ei oikein jaksa liikaa näillä itseään ahdistaa. Mieluummin sitä keskittyy fiktion mielenkiintoiseen maailmaan.

Toki tässä elellään sitä kuuluisaa "oikeaa elämää", painetaan duunia, hoidellaan poikasia, kotitöitä, vuorovaikutetaan ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan, yms.

Myös kokoelmiin on tullut uusia päivityksiä, voisin niistä joku päivä päivitellä myös! :)

Jos jostain tässä sivuamastani haluttaisiin kuulla lisää niin kommentoikaa ihmeessä, saatan vaikka innostua kirjoittamaan niistä. x)

torstai, 11. maaliskuu 2021

Uusia tarinaprojekteja!

Aloitin blogiin kaksi uutta tarinaprojektia, kumpikin eläinaiheisia fantasiakirjoitelmia. Aiemmin ilmestynyt Caligo kertoo keksimästäni hyeenakansasta. Tänään julkaisin ensimmäisen luvun Menneisyyden Taru -nimistä kertomusta, joka sijoittuu Magian Merkit RPG:n historiaan. Sen kautta pääsee syvemmin tutustumaan pelin maailmaan ja pelissä jo mukana oleville avautuu uutta tietoa laumojen historiasta, sekä nykyajassa unholaan vaipuneista tapahtumista ja jumalista. Sitä voi toki lukea myös, vaikkei ropessa pelaisikaan. Tavoitteena on, että se toimii myös omana tarinanaan.

Pyrin siihen, että ainakin Menneisyyden Tarua tulisi muutama luku kuukaudessa, Caligon jätän kehittymään omalla painollaan sen mukaan, miten on inspiraatiota jatkaa sitä. Menneisyyden Tarun kaikki luvut pyrin lisäksi kuvittamaan vähintäänkin mustavalkoisilla piirroksilla tarinan elävöittämiseksi. Samalla potkin itseäni piirtämään vähän säännöllisemmin.

OcuClau.jpg

Kohtaus Magian Merkit RPG:sta, Claudiuksen ja Oxanan ensikohtaaminen

Noin muuten olen viime päivinä viettänyt aika tiiviisti aikaa juurikin kyseisen roolipelin merkeissä. Meillä on mukava aktiivinen peliporukka ja uudet pelaajat ovat edelleen lämpimästi tervetulleita mukaan. (Itse pelistä on kerrottu tarkemmin siitä helmikuussa tekemässäni artikkelissa.)

Pelissä ollaan pikku hiljaa käynnistelemässä uutta luolaleijonajuonta ja Marcado-lauman muutamat jäsenet saivat selville, että heidän erikoisvoimansa ovat peräisen salaperäisen historian unohtaman kaaoksenjumalatar Salaxin siunauksesta. Eri hahmoilla on meneillään omia pieniä ja suurempia henkilökohtaisia kuvioitaan, joista osa liittyy tavalla tai toisella pelin isompaan juoneen ja saattaa vaikuttaa siihen. Magi-lauma valmistautuu talven päättäjäisjuhlaan lähettämällä joukon rohkeita saalistajia luolaleijonareviirille hirvijahtiin ja Santosissa kuohuttaa erikoinen tapaus toisensa perään.

Dominik.jpg

Tein Dominik-ropehahmostani koiraversion Magian Merkkeihin, jossa hän toimii Magi-lauman kenraalina.

Uusi kirjoitusprojekti on itselleni kiva tapa päästä kurkistamaan kehittelemääni pelimaailmaan taas hieman uusista näkökulmista. Santos-lauman eri kulteista tapoineen on minusta mielenkiintoista kirjoittaa ja koska roolipeliin ei voi luoda loputtomiin pelihahmoja, pääsen tarinaprojektin edetessä tutustuttumaan itseni ja lukijat tarkemmin eri kulttien erityylisiin tapoihin.

Erityisesti odotan innolla turhamaisten Fortuna- ja Cupido-kulttien jäsenten edesottamuksista kirjoittamista ja noin ylipäätään ropen nykypäivän kulttien joukossa tuntemattomien kulttien ja jumalten esittelyä ja tarkempaa tutustumista niihin. Puhumattakaan tapahtumista, jotka johtivat joidenkin kulttien ja jumalten vaipumiseen unholaan...

Etelän linnoituksessaan tuona aikana elelevää Magi-laumaa ei myöskään unohdeta, vaikka Menneisyyden Tarun keskiössä onkin Santos-lauma. Luvassa on toki myös hahmojen henkilökohtaista elämää ja edesottamuksia, koska pelkkä historian tapahtumien läpi käyminen voisi ajan kanssa käydä melko puuduttavaksi niin kirjoittajalle kuin lukijoillekin.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

 

torstai, 11. maaliskuu 2021

Menneisyyden Taru, osa 1 luku 1

Dike.jpg

 

Dike

Aamuaurinko nousi vuorten ylle haihduttaen aamu-usvan harjoituskentältä, jossa parisenkymmentä nuorta koiraa ja sutta treenasi yksin tai pienissä ryhmissä. Muutama nuori teki harjoitteita mestarinsa opissa ja partiopäälliköt vetivät soturiensa harjoituksia. Tätä kaikkea seurasi mustaharjainen harmaa naarassusi nimeltään Dike.

Jo näinä muinaisina aikoina sodanjumalatar Bellatorin kultti kunnioitti soturiperinteitä ja taistelutaitojen harjoittamista. Aikoinaan Dike oli ollut yksi noista nuorista harjoituskentällä. Hän oli uurastanut ahkerasti ja opiskellut Bellatorin soturipapittareksi. Täytettyään viisi vuotta hän oli kohonnut kulttinsa nuorimmaksi ylipapittareksi. Siitä oli nyt vuosi aikaa.

Vanhempi ylipappi oli sairastellut kevään mittaa, eikä jaksanut enää tulla seuraamaan aamuharjoituksia. Niinpä niiden seuraaminen oli Diken tehtävä. Hän istui pienellä nyppylällä paksu vaaleanharmaakärkinen häntä kiertyneenä lämmittämään varpaita ja katseli harjoitusten etenemistä. Nuorten soturi- ja pappiskokelaiden päästyä vauhtiin ylipapitar nousi vartiopaikaltaan ja lähti kiertelemään nuorten keskuuteen antaen hyvän neuvon siellä, palautteen täällä.

“Sinun täytyy laskea painopisteesi taaemmas”, hän pysähtyi sanomaan yhdelle nuorelle naaraalle, joka valmistautui yrittämään kiertopotkua. “Muuten tasapainosi menee liikkeen puolessa välissä. Sisto. Katso, että oppilaasi tekee liikkeen oikein.”

Dikellä ei siltä erää ollut omaa oppilasta - Bellatorin kiitos! Ylipapitar oli ollut viime aikoina todella kiireinen. Jumalia vastaan kapinoivan kilpailevan lauman edustajat eivät oikein tahtoneet pysyä etelän linnakkeessaan, vaan tuon tuostakin vaeltelivat järven pohjoispuolisiin metsiin Santojen pyhälle metsästysmaalle. Sodanjumalattaren kultti oli perinteisesti huolehtinut rajavalvonnasta päivisin ja Dikellä oli täysi työ pitää riittävästi partioita liikkeellä suojelemassa lauman elintärkeitä metsästysmaita Magi-lauman roistoilta. Tällaiset hetket, kun hän saattoi viettää aikaa kulttitoverien kanssa, olivat harvassa. Nytkin hänen täytyi kiiruhtaa ylipappien kokoukseen, joka alkaisi heti Luce-kultin aamuisen jumalanpalveluksen jälkeen.

“Aitor!” Dike huikkasi eräälle nuorelle papille, ruskeaturkkiselle susiurokselle, joka oli hänen edellinen oppilaansa. “Minun täytyy lähteä temppeliin, etten myöhästy. Sinä valvot harjoituksen loppuun niin vanhemmat papit voivat keskittyä oppilaisiinsa. Tiedät kyllä, mitä tehdä.”

Aitor nyökkäsi ja veti tassun lippaan otsalleen virnistäen sitten huomaamattoman silmäniskun kera. Dike lähti tuntematta huolta siitä, etteikö nuori pappi osaisi hommaansa. Itsehän hän oli tämän kouluttanut. Tällaisina aikoina hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt ilman Aitoria - tai koko varsin mainiota kulttiaan.

Olisipa samaa voinut sanoa muusta Santos-laumasta! Toiset kultit tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän sekaisin tai hajallaan. Seuraavan polven jumalia palvovat kultit riitelivät keskenään, minkä ehtivät, eikä Bellatorin sukupolveen kuuluvien jumalten kulteissakaan ollut kehumista. Valonjumala Lucen ja kuolemanjumala Oscuron kultit olivat riidoissa kuin nuorten jumalten kultit konsanaan ja sillä välin Grazian ja Alegrian kultit haihattelivat jonninjoutavuuksia. Laumaa johtava Luce-kultin ylipapitar Nieve oli kyllä viisas, mutta alkoi olla perin iäkäs. Jotkut olivat sitä mieltä, että 14-vuotiaan koiravanhuksen olisi ollut syytä ryhtyä eläkkeelle ennenkuin vanhuudenhöppänyys veisi voiton. Toistaiseksi rautamummo porskutti menemään ja hyvä niin. Oscuron nuori kiivas ylipappi Numitor ei tuntunut kunnioittavan ketään muuta ja tuon tuostakin kuvitteli itsestään liikoja. Tämä oli sääli, sillä Oscuron kultti oli normaalisti luonteva liittolainen Bellator-kultille, olihan Bellator Oscuron kumppani.

Lähestyessään pääpyhättöä, jossa ylipappien oli määrä kokoontua, Dike nyrpisti nenäänsä haistaessaan pinttyneen ilolienten katkun. Juhlajumalatar Alegrian ylipapitar Pomona tallusti paikalle mukanaan pappiveljensä Pollux, joka ei tiettävästi ollut nähnyt yhtäkään selvää päivää valmistuttuaan Alegrian papiksi. Hopeaturkkisten susisisarusten vanavedessä kulki nuorehko uroskoira, jolla oli noenmusta turkki ja toinen korva puoliksi lerpallaan.

“Kas, Dike, huomenta!” Pomona tervehti heiluttaen häntäänsä ja viittasi mustaturkkiseen nuorukaiseen. “Oletko tavannut veljeni oppilaan, Tertiuksen? Hän on niin hyvä drunken fightissa, että sinäkään tuskin saisit yhtään iskua perille.”

“Huomenta, ylipapitar”, Pollux tervehti sisartaan kohteliaammin.

Dike nyrpisti kuonoaan. Hänellä ei olisi ollut aikaa juoppojen hölinöille.

“Meillä on kiire”, hän murahti Pomonalle ja nyökkäsi Lucen temppelin suuntaan, josta väki valui pihalle. “Johtajamme Nieve on päättänyt rukoushetken ja kokous alkaa tuota pikaa.”

“Tullaan, tullaan…” Pomona tuumasi ja kääntyi nokiturkkisen pappiskokelaan puoleen. “Annahan vielä huikka siitä leilistä. Tämä poika se taitaa mustikkaviinit.. Sinun pitäisi tulla illalla maistajaisiimme, Dike…”

Nuorukainen otti kaulallaan roikkuneen nahkaleilin ja ojensi sen Pomonalle. Äkkiä leili lipesi hänen tassuistaan ja putosi lattialle roiskauttaen siniset väkevänhajuiset nesteet suoraan ohi kulkevan Diken rinnuksille.

“Katso vähän, mitä teet, senkin tohelo!” hän räjähti muristen.

“Kuka kehtaa mesota pyhässä temppelissä?!” kuului hyinen ääni jostain syvyyksistä.

Oscuron ylipappi Numitor juoksi portaita ylös oman temppelinsä syvyyksistä ja näytti hurjistuneelta.

“Hupsis.. Olen kauhean pahoillani, arvoisa ylipapitar…” Tertius änkytti ja kiirehti pyyhkimään ties mistä tempaisemallaan rievulla Diken viinintahrimia rintakarvoja. Nuorukainen katsahti häneen pelästyneenä ja Dike hätkähti nähdessään parin kirkkaita sähkönsinisiä silmiä.

“Kai sinä osaat rukoillakin, nuori mies”, hän murahti tylysti.

“Äh.. Niin joo..” Tertius mutisi nolona ja painoi tassunsa hänen rinnalleen samalla, kun sulki silmänsä ja alkoi mumista hiljaa: “Oi mahtava valtiatar Alegria… Ollos armollinen ja puhdistaos ylvään papittaren turkki…”

Nuorukaisen mustasta käpälästä levisi vaaleanpunainen valo, joka kiersi pitkin Diken turkkia poistaen viinitahrat ja kaiken muunkin lian ja roskan, mitä aamuharjoituksista oli ehkä jäänyt.

“Katsohan tuota”, kuului kopea ääni heidän takaansa. “Diken turkki ei varmaan ole ikinä ollut noin puhdas.”

Dike nyrpisti kuonoaan vaivautumatta edes katsomaan. Sieltä tulivat arvatenkin kahden kenties turhimman kultin ylipapit: kauneudenjumalatar Fortunan ylipappi Ascanius ja intohimon jumala Cupidon ylipapitar Amor. Molemmat ylipapit olivat viimeisen päälle laittautuneita, turkit hajustettu kedonkukkauutteella ja ties millä. Karva kiilsi, oli viittaa ja korua. Dike tuhahti moisille turhuuksille, joista ei olisi mitään hyötyä taistelukentällä.

“Minun pitää mennä”, hän murahti ja vilkaisi Tertiusta. “Jatka opintojasi, nuorukainen. Jumalattaresi on sinulle suopea.”

Hän asteli arvokkaasti ylipappien kokoustilaan, jossa kaksi muuta nuorisojumalten ylipappia, pimeydenjumala Cupon ylipapitar Luiza väitteli kaaoksenjumalatar Salaxin nuoremman ylipapittaren Claritian kanssa siitä, mitä Magien vierailuille pitäisi tehdä.

“Koko se lauma pitäisi hävittää viimeistä pakanaa myöten!” Luiza julisti parhaillaan kiivaasti.

“Me voisimme houkutella heidät syvälle reviirille ja rakentaa erilaisia ansoja”, Claritia virnuili. “Saisimme ainakin hyvät naurut ja he ottaisivat opikseen.”

“Tai sitten vain rakennamme ison ansakuopan”, puuttui Salaxin vanhempi ylipappi Quirinus puheeseen. “Näännytämme heitä siellä ja ne, jotka kääntyvät uskoon, pääsevät pois. Valtiatar Salax kyllä ottaa heidät huomiinsa.”

“Minä kannatan Luizaa tässä asiassa”, Dike tokaisi ohimennen ja tuhahti. “Magiroistoista ei ole mihinkään.”

“Quirinuksen idea oli minusta mielenkiintoinen”, puuttui Numitor puheeseen ja virnisti häijysti. “Mutta ei heitä meihin kannata liittää. Voisimme kiduttaa heitä ja nyhtää heistä tietoja… Saisimme selville vihollisen salat, jolloin meillä olisi mahdollisuus tuhota heidät.”

“Kuulostaa hyvältä”, punaruskeaturkkinen Luiza sanoi ja virnisti häijysti.

“Mitä kamaluuksia te taas juonitte?” kuului syvä, järkyttynyt ääni. Lyhytjalkainen mustaturkkinen armonjumalatar Grazian ylipapitar lyllersi paikalle ja loi violettien silmiensä surullisen katseen kollegoihinsa. “Väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa, muistakaa se. Meidän tulisi pyrkiä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon naapurilauman kanssa. Koiraeläimiähän hekin ovat.”

“Saanko hiljaisuuden!” kirkas käskevä ääni kuului pääalttarilta. Mustavalkoinen kippurahäntäinen pystykorvanarttu seisoi siellä ja tarkasteli ylipappeja tummanruskeilla silmillään. Hän oli johtaja Nievan tytär Hemera, Lucen nuorempi ylipapitar ja oletettavasti emonsa seuraaja. Hänelläkin oli ikää jo kahdeksan vuotta, muttei silti riittävää auktoriteettia astua emonsa saappaisiin. Hemera katsahti hailakampaa pystykorvaista naarasta vieressään.

Vanha johtajatar tarkasteli hailakansinisillä silmillään vaaleanharmaavalkea turkki temppelin ikkunoista siivilöityvässä valossa kimallellen. Valonjumala Lucen vanhempi ylipapitar piti leukansa ylväästi pystyssä ja pitkän häntänsä kaarella selkänsä päällä. Naaras seisoi jämäkästi paikoillaan näyttäen kaikkea muuta kuin hauraalta vanhukselta.

“Arvon ylipapit ja ylipapittaret, aloittakaamme.”

tiistai, 2. maaliskuu 2021

Caligo - luku 1

Tumma vuoristo kohosi etelän ja pohjoisen erämaan rajana synkkänä kuin itse yö. Sen etelärinteitä piiskasivat hiekka-aavikolta puhaltavat kuivakat tuulet, kun taas tuon synkän vuoriston pohjoispuolella levittäytyi ikiroudan moukaroima jäinen tundra. Tämä maa kahden julman erämaan välissä tunnettiin nimellä Caligo. Kovat kylmät mustakiviset vuorenrinteet kätkivät suojiinsa vehreämpiä solia ja laaksoja. Ne tarjosivat suojaa etelän polttavalta kuumuudelta ja pohjolan purevalta kylmyydeltä. Tätä seutua asuttivat hyeenatit.

Hyeenattien kansa muistutti melko palon meidän maailmamme täplähyeenoja, joskin he olivat ketterämpiä, vuorilla liikkumiseen sopeutuneita. Heidän paksussa turkissaan ja pitkässä harjassaan saattoi nähdä mitä erilaisinta värien kirjoa ja osasipa tuo kansa käyttää tassujaan ja hampaitaan varsin näppärästi niin erilaisten asusteiden, somisteiden ja korujen kuin aseidenkin tekoon.

Tarinamme alkaa Caligon pohjoisosasta, jossa eräässä lumen piiskaamassa solassa seisoi pieni kutsuva lämmin taverna. Sen ovi kävi ja sisään asteli muukalainen, kookas naaras, violetti matkaviitta kylmässä viimassa hulmuten.

"Sulje ovi!" sisältä protestoitiin, kun muukalainen jättäytyi toviksi seisomaan oviaukkoon ikään kuin korostaen näyttämölle astumisensa dramaattisuutta.

"Höh.. On tämäkin vastaanotto", naaras tuumi ja lompsi mustat tassut sulavaa lunta valuen tiskille. Hän kaivoi viittansa kätköistä tumman nahkapussukan ja laski kultakolikon pöytään. "Tuoppi parasta oluttanne ja edullinen yösija yksinäiselle matkaajalle."

"Meillä on täyttä", murahti majataloa pitävä pyylevä isäntä ja sai matkalaiselta pahan mulkaisun. Hetken punainen silmä tarkkaili tuota keski-iän puolelle ehtinyttä vuorten keskellä sinnittelevää ukkoa haastavasti. Sitten vieraan siniharmaalle kuonolle levisi virne.

"Siinä tapauksessa vain tuoppi parasta oluttanne", muukalainen sanoi ja asteli nurkkapöytään hörppimään juomaansa jättäen maksun, joka oli vähintäänkin antelias. "Pitäkää vaihtorahat, isäntä."

Viereisessä pöydässä kuului naurua. Luusta valmistetut nopat vierivät pitkin tammipöytää, kun kaksi urosta istui tuopposten äärellä pelaamassa erästä lautapeliä ja nauroi rempseästi pelin käänteille.

"Et ikinä voita tuolla tekniikalla, Lorenzo", nauroi hopeaturkkinen pienehkö uros valkealle, vielä pienemmälle toverilleen.

"Odotahan vain, Norman..." murahti valkea uros siniset silmät innosta loistaen ja pyöritti noppia tassuissaan paksu häntä heilahdellen.

Muukalainen violetissa viitassa kiinnitti huomiota siihen, että jopa valkean uroksen pilkut olivat vaaleita... Hopeanharmaita. Erikoista. Toisaalta. Hänen omassa sinimustassa turkissaan oli vitivalkoisia pilkkuja.

Kaveruksilla oli hauskaa.

"Noin.. Ja nyt ostan matkan jokilautassa..."

"Sinulla menee älyttömästi rahaa tuohon!"

"Ei haittaa!" valkoturkkinen Lorenzo sanoi itsevarmasti ja leyhytteli pelin leikkirahoja. "Kyllä tätä piisaa!"

"Miten sinä pelissäkin onnistut aina haalimaan sitä, pirulainen..." Norman murisi vähän happamana.

"Tottumiskysymys varmaan", Lorenzo sanoi muuttuen rauhallisen uneliaasti.

Kuului kopsahtelua, kun nappula liikkui pelilaudalla.

"Ha haa! Löysin sen! Arvasin, että kannatti vilkaista tuo kätkö!"

"Äh, no hyvä on.. Minä haen meille seuraavat juomat..." Norman murisi ja lähti jurona tiskille.

"Haluaisiko neiti viereisessä pöydässä pelata erän Caligon Timanttia kanssamme?" valkoinen uros kysyi muukalaisen suuntaan.

Naaras riisui huppunsa paljastaen sinivihreäkirjavan laineikkaan harjansa ja arpien ympäröivät smaragdinvihreät silmänsä, jotka katsoivat valkeaan urokseen syvän vetoavasti. Lorenzo oli täysin myyty. Hän jäi tuijottamaan muukalaista suu raolleen unohtuneena ja hänen häntänsä heilahteli hieman. Muukalainen virnisti.

"Mikäs siinä. Nimi on Saxa."

Hyeenattinaaras pyörähti istumaan Lorenzon viereen yhtenä violetin viitan hulmahduksena.

"Sinun ja ystäväsi nimet jo kuulinkin", hän tuumasi ja katsoi lautaa. "Miten tätä pelataan? Tulin juuri kylään ja paikalliset jutut ovat minulle vieraita."

Lorenzo katsoi huuli pyöreänä.

"Älä viitsi. Pelihän on tunnettu kautta Caligon."

Saxa virnisti salaperäisesti.

"No.. Minä olen vähän.. kauempaa", hän sanoi epämääräisesti ja hymyili sitten ystävällisesti. "Mutta olen täällä tutustuakseni paikkoihin. Näyttäkää minulle, miten sitä pelataan."

"Kukas hän on?" kuului silloin kysymys. Norman oli palannut olutkolpakko kummassakin tassussaan ja tuijotti naarasta näyttämättä kovin yllättyneeltä - vanha kunnon Lorenzo ei tuhlannut aikaa.

"Saxa Salaperäinen", Lorenzo satuili ja järjesteli pelilautaa. "Millä nappulalla haluat pelata? Tuo vuorivompatti on minun nappulani ja Norman pelaa salamasudella. Olisi sinimammuttia, mustapuumaa, caligonkotkaa, luolakengurua..."

"Anna vaikka se kotka", Saxa tuumasi ja uppoutui peliin.

Nopat vierivät ja olut virtasi. Peli oli yllättävän mukaansatempaava ja he pelasivat monta kierrosta vetäen toisiaan höplästä ja jahdaten salaperäistä jalokiveä, Caligon Timanttia. Pelin edetessä Saxa analysoi kaksikkoa. Norman luotti paljon tuuriinsa, mutta yritti toisaalta edetä järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Lorenzo ei kavahtanut kummiakaan reittejä ja juuttui muutaman kerran lumivyöryn tukkimaan solaan ja pari kertaa vuorirosvot ryöstivät hänet. Lornezolla oli kuitenkin ilmiömäinen kyky koota itselleen omaisuus kierros kierrokselta. Vaikka voittajalle nimellisesti aina ostettiin juoma pani Saxa merkille, että muuten Norman sai kaikki oluensa Lorenzon piikkiin. Tällä taisi oikeastikin olla kohtalaisesti omaisuutta.

Norman haukotteli.

"Olisikohan aika painua pehkuihin", uros tuumi ja alkoi laitella pelilautaa kasaan virnuillen Saxalle pöydän yli. "Missäs neiti meinasi viettää yönsä?"

"Onko kylässä muita majataloja kuin tämä?" Saxa kysyi. "Se ei ollut vinoilua. Heillä ei ollut huoneita. Ei oikein huvittaisi nukkua lumikuopassa kaikkien näiden vaellusöiden jälkeen."

Urokset vilkaisivat toisiinsa.

"Mitä suotta, minun kämpilläni on kyllä tilaa", Norman tuumasi ja nousi ylös virnistäen. "Lorenzokin on siellä paossa sukulaisiaan, jotka ovat käymässä. Siksi tulimme tännekin, koska he tulivat nuuskimaan kotiini. Hänen tätinsä on aika sietämätön tapaus."

"Haha, vai sillä tavalla", Saxa tuumasi ja nousi pöydästä kohottautuen täyteen pituuteensa - hän oli Lorenzoa päätä pidempi. "No jos siitä ei ole herroille vaivaa tai ette koe sitä epämukavaksi, tulen mieluusti mukaan."

Urokset hihittivät. Lorenzo maksoi laskunsa majatalon isännälle ja kolmikko suuntasi piskuisen vuoristokylän kyläraitille kadoten lumituiskuun...