maanantai, 29. tammikuu 2024

Xaparan kansat: kettukansat

Saatteeksi...

Palataampa takaisin Xaparan maailmaan! Tällä kertaa esittelyssä peleissäkin hieman vähemmälle huomiolle jääneet kettukansat, joita esiintyy lähinnä NPC:einä. Siitäkin huolimatta tärkeä ja melko yleinen kansa roolipeleissämme ja Xapara-tarinoissani.

 

Yleistä

Kettukansoja on neljä - hilbot, ordit, kobyt ja nexot. Hilbot muistuttavat kettupiirteiltään naalia tai joskus harvoin sinikettua, ordit punakettua tai toisinaan hopeakettua, kobyt aavikkokettua ja nexot monihäntäistä taikakettua. Noin muutoin nämä kansat omaavat melko samankaltaiset piirteet, joten kettukansoja voi hyvin käsitellä myös yhtenä ryhmänä.

Kettukansalaisten pituus vaihtelee 150-170 cm välillä eli he ovat verrattain lyhyitä useimpiin muihin kansoihin verrattuna. Tyypillisesti heillä on ketunkorvat ja häntä ja muuten melko ihmismäiset piirteet. Kansojen ihonvärit vastaavat ilmastoa ja aluetta, josta kukin kansa on kotoisin: kobyt ovat tummia, hilbot kalpeampia ja ordit vähän kaikkea siltä väliltä. 

Kettukansalaiset ovat syntyjään hahmonvaihtajia eli he kykenevät muuttumaan edustamansa kettulajin ketuksi. Tavallisessa muodossaankin heillä on ihmismäiselle olennolle epätyypillisen terävä purukalusto ja kynnet. Kuten ketut, myös kettukansat ovat lihapainotteisia sekasyöjiä, opportunisteja, joille kelpaa mikä vaan. Kobyt ovat melko pitkälle hyönteissyöjiä, kun taas hilbot ovat kaikkein selkeimmin lihansyöjiä. Nexot pystyvät hyödyntämään aave- ja sieluenergiaa ravintonaan vähän samalla tapaa kuin luudemonit ja hakeutuvat mielellään positiivista energiaa säteilevien sielujen pariin. Turmeltuneet ja negatiivista energiaa henkivät sielut aiheuttavat nexoille voimakasta pahoinvointia.

Kettukansojen jäsenet elävät noin 300-vuotiaiksi ja vanhenevat osapuilleen samaan tahtiin kuin numerodemonit ja fontalialaiset.

ProjektiSakura.jpg

Projekti Sakura oli Jenny Pepperin ja Kobax Ilgeshin laboratoriosta pelastama hilbon ja luudemonin risteytys.

 

Kieli

Kaikilla kettukansoilla on yhteinen kieli, jota kutsutaan ketuksi. Oikeat ketut ymmärtävät tätä kieltä myös ja kaikkien kettukansojen jäsenillä on myös luontainen kyky ymmärtää kaikenlaisten kettujen puhetta.

 

Kulttuuri

Nexot ja kobyt elävät toistaiseksi vielä melko lähellä luontoa, mutta hilbot ja ordit ovat sopeutuneet moderniin maailmaan sukupolvien aikana. Nexoilla on itse asiassa yhä viidakon kätköissä oma ikivanha korkeakulttuurinsa, jonka säilymiselle moderni maailma on melkoinen uhka. 29 900 -luvun Athanassa kobyilla on sopeutumiskykynsä ansiosta ollut vähän parempi yhteiskunnallinen asema kuin gindoilla ja fontalialaisilla, eikä heitä pidetä samalla tapaa villeinä. Moni koby kuitenkin elää köyhyydessä ja kärsii sen seurauksista samalla tavalla kuin muutkin alueen alkuperäiskansat.

Ordien asema yhteiskunnassa heijastelee sitä, millaisina eläiminä ketut nähdään kulttuurissa - eikä täysin aiheetta. Moni ordi päätyy (osittain varmasti ympäristön odotuksista peilautuvien vaikutteiden seurauksena) herkästi hieman kyseenalaisempien ammattien, ellei nyt suoranaisen rikollisuuden pariin. Pelissä on esiintynyt mm. kettukansalaisista muodostunut Kitsune-nimisellä laivalla purjehtinut merirosvojoukkio.

Maineestaan huolimatta suurin osa ordeista tekee, jos nyt ei aina niin rehellistä, niin ainakin laillista työtä. Heitä on paljon esimerkiksi kaupustelijoina ja muissa yritteliäisyyttä ja kekseliäisyyttä vaativissa tehtävissä.

Pohjoisen naalikansa hilbot lienevät kettukansoista parhaassa yhteiskunnallisessa asemassa ja elelevät melko sopuisasti Kazeimoksessa rinta rinnan pikkupeikkojen, jäädemonien ja qwurnioiden kanssa.

 

Xapara

Xapara on minun ja muutaman ystäväni aikoinaan perustama roolipeli, josta on sittemmin poikinut erinäisiä jatkopelejä ja omia tarinoitaan. Sen maailmaa on tullut nyt työstettyä kuuden vuoden ajan, joten siitä on aika paljon kirjoitettavaa. Aiemmat Xapara-aiheiset artikkelit löytyvät listattuina Hammasnurkan Xapara-osiosta!

sunnuntai, 21. tammikuu 2024

Hammasnurkan 12. vuosi starttasi!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille satunnaisille ja vakituisille Hammasnurkka-blogin lukijoille!

Itselläni vuosi on lähtenyt ihan kivasti käyntiin harrastuspuolella. Pörröconin, Gingaconin ja Akakabutoconin suunnittelut ja valmistelut rullaavat eteenpäin. Olemme myös kavereiden kanssa pelailleet uutta Yliopisto-roolipeliä, josta olen ollut kovin innoissani.

Eilettäin päivittelin Raezla.com -nettisivujani, lisäsin sinne 26 kuvaa (kaikki Xaparaan liittyviä, hah hah) ja jokusen hahmoesittelyn. Otan tämän vuoden yhdeksi tavoitteeksi kehittää sivuille muutakin sisältöä ja ryhdyn varmaan siirtämään sinne vanhempia piirroksiani esimerkiksi Deviant Artistani. (Oho, pitäisi sekin näköjään päivittää, viimeisin postaus sinne on edellisvuoden Akakabutoconin mainos.) Laitetaampa tähän muuten tämänvuotinen:

003.jpg

Akakabutocon on tosiaan tulossa toista kertaa. Eläintarinoihin painottuva pahiscon oli aika hauska järkätä viime keväänä Pitäjänmäen kirjastolla (jossa olin jo aika pitkään halunnut järjestää jonkin pikkutapahtuman) ja nyt lähdemme sitten tekemään tapahtumaa isommin Kanneltaloon jatkaen toki yhteistyötä myös kirjaston kanssa. Viime vuoden Akakabutoconissa oli ehkä n. 50 kävijää, siitä on hyvä sitten lähteä kasvamaan isommaksi. Kanneltalo on myös hyvä paikka järjestää tapahtumia - viimeksi olin järjestämässä siellä vuonna 2019 Hopeatähti-tapahtumaa Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n kautta. Akakabutoconin järjestäjänä toimii Harrastusseura Revontuli ry, mutta toki myös Hopeanuoli-faniyhdistys on mukana yhdistyspöydän muodossa.

Akakabutoconissa on mahdollisuus mm. ostaa liput seuraavaan Gingaconiin, jonka coniteassa olen mukana tilavastaavan, graafikon ja hyvin todennäköisesti myös infon rooleissa. (Aiemmin olen ollut siellä pääjärjestäjänä, ohjelmavastaavana, sponsorivastaavana ja markkinointivastaavana.) Viides Gingacon palaa juurilleen Tampereelle ja järjestetään siellä marraskuussa 2024. Odotan innolla, miten tapahtuma vetää porukkaa muutaman vuoden tauon jälkeen.

 

002.jpg

Tekemääni pientä valotaidetta lasihelmillä, jouluvaloilla, kalastusvalotikulla ja poikani lohikäärmefiguurilla. :D

Pörröcon Dragon on se isoin oma projektini tähän kevääseen. Jännittää kovasti olla puikoissa tapahtumalle, jolla on isommat tilat kuin millään aiemmin järjestämälläni tapahtumalla. Järvenpään Ainolassa sijaitseva Aino Areena vetää jopa yli 3000 henkeä, joten tässä olisi nyt potentiaalia kasvattaa tästä turritapahtumasta vähän isommankin luokan con! Lohikäärmeteema tulee näkymään mm. tapahtuman ohjelmassa ja koristeluissa.

Pörröconin nettisivuilla julkaistaan aivan pian alustava ohjelma. Taidekujahaku pidetään helmikuussa ja kaiken aikaa on mahdollista hakea artesaani- tai yritysmyyntipaikkaa joko sivuilta löytyvällä kaavakkeella tai heittämällä meikäläiselle meiliä affaokami(at)hotmail.com! Pörröconin lippuja voi ostaa Biletti.fi:stä, jota muuten suosittelen lämpimästi kaikille tapahtumajärjestäjille. Erittäin näppärä ja toimiva alusta ja hyvät toimintaperiaatteet.

Julkaisimme myös Pörröconin mainosvideon, jossa pääsee hieman näkemään, millaiset upeat tilat toukokuussa pörröväkeä odottavat. :3

001.jpg

Revontulen lappuja erään koulun ilmoitustaululla.

Vielä ennen muita tapahtumia olen järjestämässä Pörröcon Workshopin Tiivistämöllä 20.-22.2.2024. Kyseessä on siis ilmainen häntä/korva/fursuitpaja, jonne voi tulla hengaamaan ja esimerkiksi työstämään omaa suittiprojektiaan. Pajaan voi ennakkoilmoittautua halutessaan, mikä helpottaa siis lähinnä arvioimaan esimerkiksi kankaiden määriä ja sinne voi myös esittää toiveita pajaan tulevista materiaaleista. Tapahtuma on ikärajaton ja sinne on mahdollista saada myös esimerkiksi artesaani- tai kirppispöytää, jos kiinnostusta löytyy. Tiivistämöllä on joka päivä/ilta myös muuta talviloma-ajan ohjelmaa ja Pörröcon Workshop pyörii siis Lämpiön puolella.

Pidimme hiljattain Revontulen hallituksen kokousta ja perustimme yhdistykselle uuden kuntoiluun ja retkeilyyn keskittyvän kerhon nimeltä Revontulen Reippaat. Toimin nyt ensialkuun kyseisen kerhon puheenjohtajana (luovuin Eläintarinakerho Pörrön puheenjohtajuudesta) ja yritän kehittää sen toimintaa aluilleen. Revontulen muita kerhoja ovat tuossakin omalla esitteellään näkyvä Muotikerho, Horrorfest Helsinkiä järjestänyt Kauhukerho, sekä kotiloharrastukseen keskittyvä Kotilokerho. Luulen, että retki- ja kuntokerho on kiva tilaisuus tehdä vaihteeksi hieman erilaisia projekteja elämässä. Viime kesänä tuli ainakin vähän telttailtua ja nyt yritän aloitella taas vähän aktiivisempaa liikunnan harrastamista omassakin elämässä. (Ennen pandemiaa kävin salilla pari kertaa viikossa, siihen olisi kiva saada palattua takaisin.)

Harrastusseura Revontuleen olisi muuten kivaa saada lisää jäseniä. Sinne voi liittyä mukaan joko koko seuran kannatusjäseneksi, Harrastusseura Päijänteen kannatusjäseneksi tai suoraan jonkin itseä kiinnostavan kerhon jäseneksi. (Pääsy kaikkiin kerhoihin sisältyy kannatusjäsenmaksuun, vuodessa 20€, yksittäinen kerho 7€/vuosi.) Kerhojen toimintaa ollaan parhaillaan kehittämässä eteenpäin ja jäsenenä voit tulla mukaan kerhon suunnittelutiimiin kehittämään sitä sinulle mieleiseen suuntaan. Kerhot voivat esimerkiksi tehdä lehtijulkaisuja, järjestää tapahtumia ja tempauksia, kokoontua irl tai pitää etämiittejä ja omata omia keskustelualustojaan, joiden kautta tavoittaa samanhenkistä porukkaa ja pääsee juttelemaan itseään kiinnostavista aiheista.

Kaikille jäsenille on suunnitteilla mm. mukava vuosikokousmiitti, näillä näkymin kesällä Himokseen, jossa on kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä retkeilystä keilaukseen, sekä erinäisiin kesäaktiviteetteihin. Yhdistyksen alla voi myös aika vapaasti toteuttaa omia harrastusprojektejaan, perustaa omia kerhojaan, sun muuta.

004.jpg

Noin muuten olen tässä viime kuukaudet katsellut uudelleen alusta One Piecea, ensin animen alusta, sitten välissä uusi life action -sarja, ja sitten lisää animea. Tällä hetkellä lähestyn jaksoa 400 ja täytyy sanoa, että ihan perhanan hyvä sarja. Hauskuus ja vakavuus hyvässä tasapainossa, mainiot hahmot, mainio piirtojälki... OP:sta voisi kenties joskus tehdä ihan oman artikkelinsa, vaikka Ihmiseläimiä osa 2? (Sarjassa on myös paljon eläinhahmoja, joten kai se Hammasnurkkaan sopisi?)

Aloin myös keräilemään niitä One Piece -kortteja, ostin ihan keräilykansionkin. Ja innostin pari kaveria keräämään (samat, joiden kanssa ruvettiin sarjaa katsomaan) ja nyt sitten mahdollisuus vaihdella niitä tuplakappaleita puuttuviin kortteihin, jee! :D

Tällaisia harrastusrintaman kuulumisia tähän alkuvuoteen. Pyrin varmaan lähiviikkoina päivittelemään myös Hopeiset Sivut ja Hopeisen Ginga-blogin eli niitäkin kannattaa pitää silmällä.

Ps. Kommentit (eritoten asialliset) olisivat ihan huippuihania! <3

 

keskiviikko, 27. joulukuu 2023

Vuosi lähestyy loppuaan

Vuosi 2023 lähestyy loppuaan ja tässä kohtaa joudun toteamaan, että tämä vuosi jäi harmillisen passiiviseksi Hammasnurkan osalta. Intoa kirjoittaa olisi kyllä ollut, mutta Vuodatuksen toimimattomuus ja mainokset ovat tehneet tämä päivittelystä hieman, no, turhan tuntuista. Hopeiseen Ginga-blogiinkin tuli tehtyä vain 2 artikkelia.

Vuosi on kieltämättä ollut kiireinen. Järjestimme tammikuussa ihka ensimmäisen Pörröconin, jonka jälkeen kiersimme edustamassa Harrastusseura Revontulta eri tapahtumissa. Olin myyntisalivastaavana kesäkuussa järjestetyssä Hypeconissa ja lokakuussa olin yhtenä pääjärjestäjänä 8 päivää kestäneessä Horrorfest Helsinki -tapahtumassa. Coniteahommat eivät siihenkään loppuneet, vaan tällä hetkellä olen mukana Gingaconiteassa hoitamassa graafikon ja tilavastaavan, todennäköisesti myös infon virkaa (ellei ketään muuta löydy viimeksi mainittuun) ja lisäksi vedän toukokuussa 2024 järjestettävää Pörröcon Dragonia. Muihinkin tapahtumiin on kyselty, mutta pakko hieman rajoittaa, että jää aikaa muullekin... Tapahtumajärjestäminen on kivaa, mutta myös todella kuluttavaa puuhaa.

Tuntuu myös, että tapahtumia on tällä hetkellä todella paljon. Luultavasti pidän Pörröconin ja Gingaconin jälkeen hieman taukoa.

prinsessa_Sahara.jpg

Hahmoni prinsessa Sahara uudesta Yliopisto-roolipelistä

Entäs roolipelirintama? Kiitos kysymästä, oikein hyvää! Pelailemme parin kaverin kanssa eräänlaista mukautettua jatko-osaa vanhalle Xapara-roolipelille, jossa keskiössä on hahmojen seuraava sukupolvi. Peli on Discordissa, jota tulee nykyään käytettyä roolipelialustana enemmän. Google Driveen kirjoittelen lähinnä omia tarinoitani.

Teen varmaan lähiaikoina Yliopisto-pelistä ihan oman artikkelinsa, mutta lyhyesti: toiselta aikajanalta tullut Tiimakuningas hallitsee Xaparaa kuningatar Islan kanssa. Parilla on kolme tytärtä, sekä kummankin pojat aiemmista liitoista. Prinssit, prinsessat ja suurin osa muiden hahmojen lapsosista on noin 20-30 vuotiaita ja aika moni heistä on päätynyt Xaparan pääkaupunki Loksesin yliopistoon, johon peli aika pitkälti keskittyy. Nyt tässä joulun yli on pelailtu peliä, jossa yliopisto on ninjojen hyökkäyksen kohteena. (Tiedän, kuulostaa hauskalta. XD)

Noin muuten olen lueskellut vanhoja omia kirjoitusprojektejani ja hieman työstänyt joitain eteenpäin. Tein myös lyhyen tarinan siitä, mitä Xaparan maailmassa sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Melko merkittävän Dominik-hahmoni kuolema Yliopisto-pelissä antoi hyvän sauman tähän. Muita tuoreempia proggiksia on esimerkiksi Alexia-tarina, jossa hahmoni Alonso onkin naispuolinen. (Alkoi säälittää Allu-paran yksipuolinen rakkaus umpiheteroon bestikseensä Dominikiin, joten päätin kurkistaa aikajatkumoon, jossa heistä voisi tulla pari.)

AleDomi.jpg

Dominik ja Alexia söpöilemässä

Instagrammini on ollut aika hiljainen julkaisujen suhteen. Tämä johtuu siitä, että julkaisuja on 999 eli seuraava julkaisu on tuhannes. Iski pieni estradikammo siitä, mitä siihen laitan - ehkä koitan tekaista jonkun hauskemman uuden vuoden kuvan?

Blogiin olisi toki edelleen paljon kirjoitusideoita myös eläintarinaharrastuksen parissa. Kommenttihiljaisuus on ehkä näiltä osin isohko syy sille, että intoa uusien artikkelien kirjoittamiseen on vaikea löytää. Välillä olen miettinyt sitäkin, pitäisikö vaan siirtyä tekemään videokontenttia, kun sitä porukka jaksaa vielä katsoa. (Olen jopa tehnyt alustavia käsiksiä parillekin vlog-sarjalle mm. Ginga-fanituksesta.) Videoiden teko vaan on huomattavasti raskaampi ja aikaa vievempi prosessi siinä, missä niiden katsominen on ehkä hiukka helpompaa kuin artikkeleiden lukeminen.

Podcastiakin olen miettinyt, mutta sekin vaatisi ihan omantasoistaan sitoutumista ja pysymistä aiheessa... Kerkesin pari kuukautta sitten jopa äänittää ensimmäisen jakson podcastiin, minkä piti kertoa Soturikissat-fanitarinastani. En kuitenkaan julkaissut sitä, koska into sekä fanitarinaan, että podcastin tekoon hieman kuivui kasaan. (Xaparasta varmaan jaksaisin hölöttää 10 000 Podcast-jaksoa, mutta epäilen hieman, jaksaisiko kukaan kuunnella niitä.)

Pitää katsoa, jos 2025 pidän tauon coniteahommista (tarkoittanee, että Pörröcon jää väliin, ellei toista pääjärjestäjää löydy) niin sitten voisi jotain tämäntyylistä harrasteprojektia lyödä tulille. Harrastuksiin ei kuitenkaan voi ihan loputtomasti aikaa käyttää, kun pitäisi muullekin elämälle jäädä aikaa. Intoa olisi kuitenkin tehdä eri juttuja ja tuottaa sisältöä - mielellään tietysti sellaista, joka kiinnostaisi paitsi minua itseäni, myös lukijoita tai kuulijoita.

Nyt tässä kohtaa kiittelen kovasti Hammasnurkan vakinaisia ja satunnaisempia lukijoita kuluneesta vuodesta. Pyrin siihen, että ensi vuonna tulisi taas vähän aktiivisemmin sisältöä tänne!

maanantai, 20. maaliskuu 2023

Triviaa Fanitorin maskotista

Harrastusseura Revontuli järjestää kesällä Tampereella Fanitori-nimisen tapahtuman, jossa on teemana yleisesti populaarikulttuurin fanituskohteet. Aihe on aika laaja, joten tämän tapahtuman maskotiksi suunnittelin eläinhahmon sijaan tuollaisen kaksijalkaisen hahmon. Hänen nimensä on Zharzok.

esite.jpg

Kirjoiteltuani tänne Hammasnurkkaan paljon Xaparasta voin paljastaa, että hahmo kuuluu siellä alkujaan esiintyvään keksimääni tiimakansaan. Hahmosuunnittelussa muunsin silmien tähtipupillit viisisakaraisesta nelisakaraisiksi ja sisäpuoleltakin keltaiseksi (alkuperäinen design on pelkkä keltainen ääriviiva punaisella pohjalla), jolloin silmät ovat yhteneväiset Revontulen muiden maskottien kanssa. Lisäksi hahmo on tuollainen chibityylinen ja hänellä on kippura häntä suoran sudenhännän sijaan. Hiukset, iho ja korvat ovat alkuperäisille tiimoille tyypilliset.

Zharzok-nimi on myös tiimaa. Zhar merkitsee suoraa ja zok-pääte on vähän samanyylinen kuin suomenkielen ton-pääte tai epä-etuliite. Nimi siis merkitsee epäsuoraa ja viittaa hahmon erikoiseen kippurahäntään.

Tämänpäiväiseen ohjelmahaun mainoskuvaan tein hieman myös tiimojen kirjoitusta. Ajattelin tässä artikkelissa käydä läpi, mitä taulussa lukee. Artikkelia tehdessäni huomasin, että minulle on tapahtunut käännöksen kanssa aika monta kämmiä. Käydäämpä ne läpi!

ohjelmakuve.jpg

Tiimalasit ovat tiimojen kulttuurissa tärkeässä ja arvostetussa roolissa. Jokainen saa lapsena oman tiimalasin, joka auttaa heitä kanavoimaan ajanhallintakykyään. Tiimalasien valmistus on oikeastaan melko salattua tietoutta, mutta Zharzok on kuvassa luennoimassa juurikin tämän mystisen vanhan käsityötaidon saloista.

Kuvan otsikkona olisi tarkoitus lukea "Shrenke bunziar" eli "Tiimalasin valmistus". 

shren = tiimalasi, ke = genetiivi

Tässä kohtaa on itse asiassa kirjoitusvirhe, koska "ke"-riimuja ei kuuluisi kirjoittaa, vaan shren-sana kirjoittaa ruskealla kyseisen sijamuodon merkiksi. (Hups. Pitääpä joskus tehdä korjattu versio!) Tai kenties tällaista vain harrastetaan välillä lukemisen helpottamiseksi?

Huomasin myös käyttäneeni vahingossa e-riimun sijaan c-riimua. (Pieni e muistuttaa pyramidia.) Eli tuossa lukee "shrcnkc". (Oi voi. Zharzok pitäisi palauttaa takaisin koulun penkille, kun noin huonosti äidinkieltään kirjoittaa!)

bun = valmistaa, zhiar = pääte, joka joka verbin perusmuodon "tehdä" muotoon "tekeminen"

Zhiar kirjoitetaan tuolla oranssilla merkillä sanan yläpuolella. Riimut sen alla ovat iso B ja sen vieressä pienet u ja n.

shrcnkc.jpg

"shrcnkc"

Tiimariimuja kirjoitetaan tuollaisissa kolmen kirjaimen paketeissa, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä tavujen kanssa. Koko otsikon ensimmäinen merkki on suhuässä "sh", pieni kolmio sen vieressä r ja alempi kiemura e. Keskimmäinen iso merkki on shren-sanan n ja sen viereen on tosiaan tulleet nuo k ja e -riimut allekkain, vaikka niiden sijaan shren olisi itse asiassa vain pitänyt kirjoittaa ruskealla.

 

bunzhiar.jpg

"bunzhiar"

Oranssi merkki tarkoittaa tosiaan, että sanan loppuun tulee zhiar-pääte. Ensimmäinen iso merkki on B ja sen alapuolella ovat u ja n.

Mutta mitä alempana kuvassa mahtaa lukea?

 

frrt.jpg

Huomasin, että tähän on vahingossa tullut r kaksi kertaa. Ensimmäinen riimu on siis FR-riimu ja tuo seuraava on r. Viimeinen on d. Eli tuossa lukee vahingossa "frrd". (Hah hah.) Toisen r-riimun pitäisi olla pyöreä a-riimu ja siinä pitäisi lukea frab eli lasi.

 

 

wlushh.jpg

Tässä lukee wlushh eli hiekka. Ensimmäinen on iso WL, pienet ovat u- ja "shh" -riimut

 

kicr.jpg

Tämänkin kanssa kävi sama kämmi kuin otsikossa eli e:n tilalla on c-riimu. Tässä siis näyttää lukevan Kicr. Siinä PITÄISI lukea khier eli messinki. H on unohtunut minulta kokonaan jonnekin tuota tehdessäni.

 

Pitääpä tosiaan tehdä korjattu versio. Eihän tuota kukaan tiedä - paitsi tämän artikkelin lukeneet - mutta alkaa häiritä minua itseäni liikaa.

ohjelmakuve.jpg

Kas noin. Yllä olevan analyysin pohjalta nuo oli varsin nopeaa korjata. Vaihdamme nettisivuille korjatun version, mutta someen jo julkaistut saavat nyt olla, kun kyseessä kuitenkin vain itse keksitty kieli, jota kukaan ei ymmärrä.

perjantai, 24. helmikuu 2023

Oliver ja kumppanit

Kissanpennun ja katukoirajengin tarinan kertova Oliver ja kumppanit on aina ollut ehdoton ykkössuosikkini Disney-elokuvien joukossa. Se ei ole ehkä animaatiollisesti se kaikkein silmiä hivelevin tuotos, mutta nostalginen ja vanhojen Disney-klassikoiden joukossa niitä harvoja koira-aiheisia. (Toinen on 101 Dalmatialaista, josta toki myös pidän, mutten läheskään niin paljon.)

Oliver2.jpg

Oliver ja Kumppanit (Oliver& Company) ilmestyi vuonna 1988 eli omana synnyinvuotenani. (Samaisena vuotena ilmestyi toinenkin eeppinen piirrosklassikko, ensimmäinen Maa Aikojen Alussa -elokuva.) Wikipedian mukaan tarina perustuu löyhästi Oliver Twist -nimisestä orpopojasta kertovaan kirjaan. Disneyn elokuvassa Oliver on oranssi kissanpentu, joka hylätään pahvilaatikossa kadulle New Yorkiin. Elämä on alusta saakka kamppailua, mutta mutkien kautta Oliver onnistuu löytämään aitoja ystäviä.

Huom! Tästä eteenpäin spoilereita!

Kulkukoira Filuri jujuttaa Olivia napatakseen grillimyyjältä makkaroita. Sitkeä Oliver seuraa varsin leveileväluonteista sekarotuista terrieriä tämän kotiin, joka sijaitsee vanhassa laivassa hyvin epämääräisillä rantalaitureilla. Tällöin tapaamme Filurin muun jengin, kovanaamaisen salukinarttu Ritun, hömelön tanskandoggi Einsteinin, hienoilevan bulldoggi Francisin ja kokoaan suuremman chihuahua Titon. Koko poppoo kuuluu pahasti velkaantuneelle laitapuolen elämää viettävälle Pultsille, joka tienaa elantonsa pikkurikoksilla.

Oliver8.jpg

Hyvin pian kuvaan astuvat tarinan pahikset, dobermannikaksikko Rosso ja Desoto, sekä heidän isäntänsä Jysky, jolle Pultsi on velkaa. Saadakseen rahaa Pultsi komentaa koiransa varastelemaan ja jengi onkin siinä varsin harjaantunut. Auttaessaan Titoa varastamaan autoradiota kalliista limusiinistä (lol) Oliver juuttuu johtoihin ja tapaa kyydissä olleen pikkutytön nimeltä Jenny. Tyttö on kovin yksinäinen rikkaiden vanhempiensa jatkuvan matkustelun vuoksi ja kaipaa itselleen ystävää. Hän adoptoi Oliverin ja vie tämän hienoon kotiinsa.

Jennyn perheen villakoira Rusetti on hyvin diivamaista sorttia, eikä alkuunkaan pidä uudesta tulokkaasta. Filuri tovereineen murtautuu taloon pelastamaan Oliveria ja löytää tämän nukkumasta. Rusetti valehtelee Oliverin olevan onneton ja jengi vie hänet pois. Päädyttyään takaisin romulaivalle Oliver on surullinen jouduttuaan eroon Jennystä. Hänen koiraystävänsä käsittävät asian kuitenkin väärin ja luulevat kissanpennun vain mieltyneen uuteen koreaan elämäänsä.

Oliver4.jpg

Oliver on aikeissa lähteä takaisin, kun Pultsi ilmestyy ja huomaa Oliverin hienon uuden pannan. Hän päättää kiristää kissalla rahaa tämän uudelta omistajaperheeltä tietämättä, että kyseessä on pieni lapsi. Hän myös kertoo suunnitelmastaan etukäteen Jyskylle. Jennyn ilmestyessä sovitulle tapaamispaikalle säästöpossuineen Rusetti talutushihnassaan Pultsi kokee huonoa omaatuntoa ja esittää tietämätöntä. Hän teeskentelee löytävänsä Oliverin ja ojentaa kissan takaisin nuorelle omistajalleen.

Tunteeton Jysky kuitenkin sieppaa Jennyn ja ryhtyy kiristämään hänen perheeltään rahaa. Pultsi koirajengeineen rientää Rusetti mukanaan avuksi ja onnistuukin aluksi jymäyttämään Jyskyä koirineen. Seuraa hurja takaa-ajo, jonka päätteeksi Jysky törmää autollaan junaan sankarien pelastautuessa Titon hurjien ajotaitojen avulla.

Oliver7.jpg

Mielestäni tämä elokuva on todella sympaattinen ja jännittävä. Osaan sen suomidupit ulkoa yhtä hyvin kuin Hopeanuolesta, mutta sen katsominen aina uudelleen on siitä huolimatta elämys. Kenties elokuva kuuluu suosikeihini juurikin koirien ja toiminnallisuutensa takia. Alkujaan katselin tätä elokuvaa samoina ikävuosina kuin Hopeanuoltakin ja varmasti se on tuonut yhtälailla innostusta ja inspiraatiota lapsuuden koiraleikkeihin ja mielenkiintoa koiriin.

Mielestäni tarinassa on varsin mainio hahmokaarti huolimatta karikatyyrimaisuudestaan - tai ehkä juuri sen vuoksi. Harva tarina onnistuu tuomaan niin hyvin esiin jokaisen hahmon omanlaista luonnetta. Pääjengin jokaisella tyypillä on jokaiset huippuhetkensä. Lapsena Filuri oli ehdoton suosikkihahmoni ja aika pitkään myös räväkkä Tito. Ritu on kaikessa cooliudessaan sellainen narttuhahmo, jollainen saisi ilman muuta olla Hopeanuolessakin. (En ollut edes älynnyt hänen ja Crossin olevan samaa rotua ennen kuin tutkin asiaa tätä artikkelia varten. Lapsena luulin muuten Crossia villakoiraksi.) Vanhemmiten minua alkoi huvittaa Francisin omalaatuinen (ja jossain määrin bulldogille sopimaton) persoona.

Oliver6.jpg

Noin ylipäätään elokuva rikkoo jonkun verran rotuihin liitettäviä kliseitä hahmojen luonteissa, vaikka toisaalta myös hyödyntää niitä häpeilemättä. Häijyt pahisdobermannitkin näyttävät humoristisen puolensa ja yhteneväisestä ulkonäöstään huolimatta erilaiset luonteensa kovistellessaan Filurin jengiä. Rosso flirttailee hävyttömästi Ritulle, ärhentelee ja machoilee muulle jengille ja ihan huvin vuoksi potkaisee näiden television rikki. Sillä välin Desoto keskittyy nuuskimaan ympäriinsä ja löytää Oliverin piilostaan. Hän myös ignooraa käskyt poistua saatuaan päähänsä, että pistää kissanpennun ensin poskeensa.

Hienostelevana villakoirana Rusetin hahmossa on suorastaan vedetty överiksi kaikki rotuun liitettävät kliseet. Tästä huolimatta hänestä löytyy myös päättäväisyyttä, toimintavalmiutta ja jopa lempeyttä. Ei hän toki joka hetki puhku rohkeutta, mutta inhimillisyyshän on hahmoissa myös plussaa. Myös Rusetin ja Titon orastavan romanssin syntyminen elokuvassa on varsin hulvatonta seurattavaa. Olen aina pitänyt siitä, miten porukan pienimmästä koirasta on tehty räväkkä sisupussi hyvin persoonalliseen ja cooliin tyyliin. Rusetti kuitenkin niinsanotusti päihittää hänet lopulta ryhtymällä mm. komentelemaan Titoa kylpyyn ja pukemaan asusteita, jolloin tämä ottaa hatkat ja pakenee takaisin kaduille.

Oliver9.jpg

Aikuisiällä aloin vasta kunnolla kiinnittämään huomiota elokuvan ihmishahmoihin. Heitähän on neljä, Jenny, Pultsi, Jysky ja Jennyn perheen hovimestari Winston. Viimeksi mainittu näyttelee melkoisen tärkeää sivuroolia ja omaa hyvin hulvattomanoloisen persoonan. Alkuun hän esiintyy nuivan arvokkaasti hienostoperheelle työtään tekevänä miehenä, kunnes näemme hänet katsomassa villinä huutaen nyrkkeilymatsia televisiosta.

Pultsi on ollut minusta aina aika hassunhauska luihu ja hitusen selkärangaton tapaus, jolla kuitenkin pohjimmiltaan on sydän kultaa. Jollain asteella hahmo on jopa samaistuttava, kun miettii millaista on kohdata niitä elämän rankempia puolia ja joutua kohtalon päähänpotkimaksi. Monet kerrat olen kyllä miettinyt, mistä moinen tyhjätasku on saanut tuollaisen määrän kalliita rotukoiria - ainakin iso osa jengin koirista vaikuttaa puhdasrotuisilta.

Oliver11.jpg

Filurin ja Francisin puhdasrotuisuudesta ei ole täyttä varmuutta, mutta ainakin Ritu, Tito ja Einstein olisivat rotunsa puolesta melko arvokkaita yksilöitä. En usko, että Pultsi lopulta myisi rakkaita koiriaan, mutta luulisi jonkun kiinnostuvan vapaana kaduilla juoksentelevasta rotupiskien laumasta. Elokuvassa nähdyt random kulkukoirat kuitenkin ovat selkeästi sekarotuisia.

Oliver10.jpg

Päähenkilö Oliver ja tämän kanssa ystävystyvä Jenny ovat minusta olleet aina kamalan tylsiä ja yksiulotteisia hahmoja, joihin en kyennyt samaistumaan edes lapsena. Koirille ja sivuroolissa oleville miehille on osattu kirjoittaa luonnetta senkin edestä ja lapsihahmojen tehtäväksi jää lähinnä reagoida aikuisten hahmojen enimmäkseen aika holtittomaan käytökseen. Kumpaankin hahmoon saisi minusta laittaa hieman lisää särmää lisäämällä jonkin epävarmuutta hieman tuomittavamman negatiivisen luonteenpiirteen.

Tottahan lapsetkin osaavat olla luonteikkaita. Kumpikin hahmo kyllä osoittaa tilanteen vaatiessa sisukkuutta ja pitää parhaansa mukaan puolensa, mutta ainoastaan, kun se on moraalisesti oikeutettua. Lapsethan osaavat toisinaan olla ajattelemattomia tai itsekkäitä, joskus jopa julmia. Kenties vaikkapa joku hauska, hitusen ilkeämielinen jekku Rusetin ja/tai Winstonin päänmenoksi olisi tuonut hahmoihin tarvittavaa särmää?

Oliver1.jpg

Joskus on myös hieman ihmetyttänyt, miksei Oliver yritä lainkaan estää Pultsia kiristämästä Jennya. Eikö hän vain ymmärrä, mitä tämä touhuaa? Asian valkenemisesta Oliverille olisi saatu varsin moninaiset ainekset hahmojen välisiin draamoihin, eikä loppu olisi välttämättä ollut yhtä onnellinen...

Toki lapsihahmoille olisi voinut kirjoittaa myös jonkin samantyylisen mokan kuin Francisilla tämän unohduttua katselemaan balettia, kun oli tarkoitus pitää pahiksia silmällä valvontakameroista. Toki Oliver tyrii autoradion ryöstön, mutta seuraamukset ovat hänelle positiiviset Jennyn tapaamisen muodossa.

Oliver5.jpg

Suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi jokaiselle koiraeläinelokuvien ystävälle. Leffa on hurjista kohtauksistaan huolimatta lapsiystävällinen, joskin pienempien voi olla hankala ymmärtää sen juonta. Näytin tätä omalle pojalleni hänen ollessaan alle kolmevuotias, mutta hän ei jaksanut sitä kyllä kovin pitkälle katsoa. Kokeilen uudestaan, kun ikää on pari vuotta lisää. Moni elokuvan teemoista onkin sellaisia, jotka varmasti puhuttelevat nimenomaan aikuista katsojaa.

Itse olen huomannut useasti imeneeni tästä elokuvasta runsaasti vaikutteita mm. keksimiini hahmoihin ja tarinoihin. Ainakin viime vuoden varrella tässä blogissa esitellyistä roolipelihahmoista monen piirteissä olen huomannut tahattomia yhtäläisyyksiä nimenomaan tämän lapsuudesta saakka rakkaan elokuvan hahmoihin. Huomasin myös alettuani viime vuonna pelata eräässä New Yorkiin sijoittuvassa roolipelissä, että tietämykseni kyseisestä kaupungista pohjautuu aika pitkälti Oliver ja Kumppanit -elokuvaan.

Oliver3.jpg

Oliver ja Kumppanit on sellainen elokuva, jonka pariin on aina mukava palata - viimeistään muutaman vuoden tauon jälkeen. Joka katselukerralla huomaa aina jotain uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia tai huomaa uusia jännittäviä näkökulmia. Toki tämä on vain oma fiilikseni kyseisestä elokuvasta.

Itse tulen varmasti palaamaan tämän elokuvan ääreen Hammasnurkassa vielä uudelleen. Aiemmin olen käsiellyt sitä mm. artikkelissa Eeppisiä kappaleita. Nuo tarttuvat biisit ovatkin eräs seikka, mikä tekee Oliverista ja kumppaneista suosikkini Disney-elokuvien joukossa.

 

Loppuun muutama kysymys, joihin voi halutessaan vastata kommenteissa:

1. Oletko nähnyt Oliver ja Kumppanit -elokuvan? Jos et, aiotko katsoa? Jos olet, katsoisitko uudelleen?

2. Onko sinulla ketään tiettyä suosikkihahmoa?

3. Miten tämä leffa mielestäsi toimii muihin koiraeläintarinoihin verrattuna?

4. Olisiko leffa kaivannut jotain toisenlaista hahmoa? Millaista?

5. Käyttäytyvätkö leffan koirat mielestäsi rodulleen tyypillisesti? Entä Oliver kissamaisesti?

6. Mitä mieltä olet tarinan ihmishahmoista?