lauantai, 8. syyskuu 2018

Tähdenlento 8 - nartut

T9_0.jpg

Uusin Tähdenlento kolahti hiljattain postilaatikosta. Teemana olivat tällä kertaa nartut ja kannessa sarjan kaksi soturinarttua, Cross ja Lydia. Pidin kansikuvan toteutuksesta ja asetelmasta, jossa enempi koviksena nähty Lydia on maassa pötköllään ja Cross ikään kuin seisoo suojelevasti tämän vierellä henkien samalla vähän semmoista vanhaa viisautta. Lydiakaan ei vaikuta tuossa mitenkään seinäkukkaselta.

Lehden sisältö käsitteli monipuolisesti teemaa, Gingaa ja muita aiheita. Olisin kenties vähän kaivannut esimerkiksi puuhapalstaa ja jotain sarjakuvia. (Toki tämä on vähän minun omakin vikani, kun inspiraationi Pinkkinuolen remaken suhteen on aikalailla kuollut.)

Taitettuani itse edellisen numeron kiinnitin totta kai tavallista tarkempaa huomiota lehden taittojälkeen. Pääasiassa uusi taittaja on tehnyt hyvää jälkeä Spyron Tähdenlennolle suunnittelemaa ulkoasua noudatellen. Pidän sävymaailmaa ja kuvitusten ja tekstien asettelua pääasiassa hyvin onnistuneena. 

Vähän itseäni kuitenkin häiritsi, ettei tekstiä oltu tavutettu ja sanavälit olivat välistä todella suuria ja välistä yhteen pötköön niin, ettei sanavälejä näy. Hinkattuani nämä aiemmassa numerossa joka artikkelin kohdalla mahdollisimman huolellisesti se toki häiritsi. Vastaavaa esiintyy ihan virallisissakin lehtijulkaisuissa ja on sinänsä pikkuseikka. Myös kuvien ja tekstien paikoitellen olemattomat välit, sekä otsikot kiinni kuvissa ja edellisissä kappaleissa häiritsivät hieman. Olen myös aika allerginen valkoisille taustoille (juu, toiset taas tykkäävät - makuasia) ja niitä olisi voinut mielestäni olla vähemmän.

T9_5.jpg

T9_3.jpg

Teemana nartut oli mielestäni kiinnostava ja sitä oli kivasti nostettu esiin. Erityisesti tykkäsin aiheen pohdinnan lisäksi, kun esiteltiin Mustaturkin tarinaa, sekä omaa Koga Densetsu -fanitarinasarjaani. Oli mielenkiintoista lukea, millä tapaa Mustaturkin tarinaa on työstetty ja tekijän ajatuksia pitkän sarjakuvaprojektin etenemisestä. Toki myös mukava päästä oman fanitarinaprojektin taustoja valottamaan.

Pujon hyeena-artikkeli oli minusta harmillisen lyhyt, eikä tarjonnut itselleni ainakaan mitään uutta informaatiota. Tämä vähän harmitti, koska olin odottanut artikkelia innolla. Edellinen taistelukaloista kertova artikkeli oli mielestäni paljon seikkaperäisempi ja lempieläimestäni olisin mielelläni lukenut paljon enemmän! (Ok, joku voisi varmaan kirjoittaa täplähyeenoista kirjan ja sekään ei olisi minulle tarpeeksi, hah hah..) Kuvituksena oli minun piirtämäni täplähyeena, jota minulla on muuten myös postikorttina taidekujapöydässäni mm. tulevassa Gingaconissa myynnissä. ;)

T9_2.jpg

T9_1.jpg

Figuurien customoinnista kertova artikkeli oli todella mielenkiintoinen. Olen itsekin tuota pienimuotoisesti harrastanut tehdessäni Weed-figuureista Hopeanuoli-pöytäroolipeliä varten omia hahmoja. Mielessä ei kyllä käynyt, että massaa voisi käyttää asennon muuttamiseen. Artikkeli antoi kivasti uusia ideoita. Ehdottomasti lisää tällaisia eläinhahmoihin liittyvistä käsityö- yms. taideharrastuksista kertovia artikkeleita Tähdenlentoon!

Oli myös mukava lukea itselleni IRL vuosien varrelta tutuksi tulleesta Kira-mummosta, joka oli edellisessä numerossa esitellyn edesmenneen Dingo-koirani ensimmäisiä koirakavereita. Mielestäni ylipäätään ihania nämä jäsenten omista karvaturreista kertovat artikkelit!

T9_4.jpg

Puuhanurkan, sarjakuvien ja hahmoesittelyjen lisäksi jäin vähän kaipaamaan jotain tilpehööriä, esimerkiksi julistetta, jotka ovat olleet hyvin suosittuja. Toivottavasti niitä saadaan taas tuleviin numeroihin.

 

Tiivistetysti sanoisin tästä numerosta seuraavaa:

Plussat:

+ Kivannäköinen kokonaisuus
+ Ihana kansi
+ Monipuolinen sisältö
+ Värimaailma
+ Kiinnostava teema


Miinukset:

- Paikoitellen hutiloitu taittojälki
- Ei hahmoesittelyä, puuhapalstaa, sarjiksia
- Liikaa valkoista taustaa

 

Tänä vuonna tulee myös toinen Tähdenlento aiheella saksanpaimenkoirat. Kirjoitin sinne Lydian hahmoesittelyn, joka oikeastaan olisi sopinut hyvin tähänkin numeroon. Nyt oli tarkoitus esitellä pari muuta narttuhahmoa, mutta niiden tekijä ei ehtinyt saamaan artikkeleita valmiiksi deadlineen mennessä. Parhaiten Crossin esittely olisi minusta sopinut tähän numeroon, mutta eiköhän sekin joskus jossain tulevassa lehdessä nähdä.

Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n jäsenet saavat nämä lehdet postissa kotiin ja niiden nettiversiot ovat luettavissa yhdistyksen sivuilta jäsenten tunnuksilla. Ei-jäsenet voivat halutessaan tilata lehtiä Hopeapuodista - jossa muuten on taas toimitukset saatu ajan tasalle, kun Nawulf otti puodin meikäläisen harteilta hoitaakseen. (Oma jaksamiseni on ollut nollissa masennuksen takia viime aikoina ja Hopeapuoti jäi sen vuoksi vähän heitteille.)

keskiviikko, 30. toukokuu 2018

Eeppisiä kappaleita

Ajattelin kirjoittaa muutamista eläinelokuvien ja -sarjojen musiikkikappaleista, joista pidän.

Streets of Gold (Oliver & kumppanit)

Kuuntele

Tämä lienee oikeasti suosikkini Disney-biiseistä. Siinä on todella hyvä meno ja sellainen kiva elämänasenne. Olen lapsesta saakka tykännyt tästä kappaleesta. Pidetään yhtä ja selviydytään keinoja kaihtamatta. Biisi on myös kivan kuuloinen.

biisit0.jpg

Se on elokuvassa Oliver ja kumppanit, kun kulkukoirajengi opettaa orpoa kissanpentua selviytymään New Yorkin kaduilla. Koirajengin narttuvahvistus Ritu on minusta monella tapaa onnistunut hahmo. Kovanaama, mutta silti naisellinen tapaus. Pidän todella paljon hahmon elämänasenteesta ja näen hahmon aika samaistuttavana. Muukin koirajengi on todella rakastettava, Tito on toinen suosikkihahmoni näistä.

 

Perfect Isn't Easy (Oliver & kumppanit)

Kuuntele

Omalla tavallaan hyvin hauska ja hienostelevista naisista parodiaa tekevä biisi samaisesta elokuvasta kuin ylempikin biisi. Ja täytyy sanoa, että Rusetiltakin löytyy sitä asennetta. Tunnustan, että laulelen tämän suomiversiota joskus läpällä meikatessani, vaikken noin muuten kauheasti hahmoon samaistu.

biisit1.jpg

Rusettia täytyy arvostaa omanlaisenaan vahvana naishahmona. Pidän erityisesti hahmon luonteen häijystä ja itsekkäästä puolesta, mitä kätkeytyy korean ulkokuoren taa. Ehkä vähän pelkistetty hahmo, mutta ei tämä elokuva olisi sama ilman Rusettia!

 

Jackal Style (Lion Guard)

Kuuntele

Sakaaliemo Reirei opettaa penskoilleen epärehellistä elämänasennetta ja pakko sanoa, että huonoina päivinä tähän vain samaistuu. Teeskentele mukavaa ja sitten voit saada juttuja vähällä vaivalla muita kusettamalla ja manipuloimalla.

Tiedättehän ne hetket elämässä, kun sitä pitää vaan hymyillä, vaikka miten ketuttaisi?

Even if you're mad

Play cool for a while

Thats how you fool them

Jackal Style

biisit2.jpg

Reirei lienee suosikkihahmoni Lion Guardissa. Jotenkin todella symppis omanlaisensa pahishahmo, toisaalta suurperheen äiti, joka koittaa valmistella lapsensa selviytymään karussa julmassa maailmassa...

 

Lions Over All (Lion Guard)

Kuuntele

Zira esiintyy Lion Guardissa ja esittää mielenkiintoisia näkökantoja: leijonien pitäisi pitää yhtä ja alistaa muut lajit. Sinänsä mielenkiintoinen valinta pistää juuri hyeenojen kanssa liittoutuneen Scarin leski esittämään tällaisia mielipiteitä - ei sillä, kyllä Scar teki moneen kertaan selväksi, ettei hirveästi hyeenoja arvostanut. Tätä kappaletta ennen olin vaan saanut Kionista ja Jylhämaan leijonista aika, hmm, lajistisen kuvan, kun hyeenoilla - edes niillä hyvillä elämän tietä kunnioittavilla tapauksilla - ei ole hedelmälliseen Jylhämaahan mitään asiaa.

biisit3.jpg

Olen aina tykännyt Zirasta hahmona, juuri sellainen voimakas, itsenäinen ja päättäväinen naishahmo, jotka tuovat tarinaan kuin tarinaan uudenlaista pontta. Ja pahikset nyt ovat tietenkin aina ihQ. Lions over all on ainakin itselleni ollut hyvin inspiroiva biisi omia tarinoita ja hahmoja suunnitellessani. (Tarinat toimivat paremmin, kun siellä on myös vähän häijympiä hahmoja, joilla on vähän omat käsityksensä oikeudenmukaisuudesta.)

 

Worst Hyena We Know (Lion Guard)

Kuuntele

Jälleen Lion Guardista. Tarinan eräänlainen pääpahis, hyeenaklaanin johtaja Janja ei oikein pidä hyvishyeenatyttö Jasirista, joka oikeiden narttuhyeenojen tapaan pöllyttää uroksia turpaan mennen tullen. Biisissä tulee hauskasti ilmi, että Janja toisaalta taitaa vähän tykätä Jasirista, vaikkei sitä myönnäkään, mikä tuo biisiin oman hauskan säväyksensä.

biisit4.jpg

Olen itse asiassa ollut biisin jälkeen vähän pettynyt, kun jotenkin jäin odottamaan, että kaksikon välillä peräti tapahtuisi jotain, mikä olisi antanut hyvin mielenkiintoiset mahdollisuudet hahmokehitykseen ja tuonut ihan uusia ulottuvuuksia sarjan perin mustavalkoiseen maailmaan.

tiistai, 8. toukokuu 2018

Minne Raezla on kadonnut?

Joku on ehkä saattanut ihmetellä, minne olen kadonnut, kun blogeja ei ole hetkeen tullut päiviteltyä. Yksi iso asia on vanhemman koirani Dingon poismeno, joka on vetänyt mielialat pitkäksi aikaa aika kurjaan jamaan ja vienyt yleisesti innon pois vähän kaikesta. Aiheesta lisää Poikasten Pulkan puolella artikkelissa Dingon muistokirjoitus.

hohoo.jpg

Totuus on se, että olen tässä viimeiset 5 kuukautta uppoutunut kavereideni kanssa uutena vuotena perustamaamme Xapara-nimiseen fantasiaroolipeliin, jota pelaamme Google Drivessa. Se ei ole eläinaiheinen, muuten siitä voisi olla ihan hauska jotain Hammasnurkkaankin kirjoitella. On itse asiassa tuntunut vähän kummalliselta kerrankin innostua näin täysillä jostain ei-eläinaiheisesta tarinakokonaisuudesta.

Osittain kyse on varmaan siitä, että elämä noin yleensä ottaen on tuntunut muuten melko tympeältä. Vanhoista jutuista ei vaan saa sitä samaa intoa kuin ennen. Esimerkiksi Hopeanuoli-juttujen teko on tällä hetkellä omalta osaltani todella väkinäistä pakkopullaa. Olen varmaan vähän palanut siltä osin loppuun. Täytyy toivoa, että se into jossain kohtaa palailee. Lähinnä yritän selvitä yhdistyksessä minulla edelleen olevista vastuualueista ja olen pyrkinyt vähentämään niitä mm. vetäytymällä kevätkokouksessa pois puheenjohtajaehdokkuudesta.

Moniin eri elämänalueisiin tuntuu pätevän sama yleismasentava seikka: kaikkea kritisoidaan ja kaikesta valitetaan, mutta mistään ei saa ikinä kiitosta. Auttajiakin on aika harvassa. Onneksi yhdistys ja Gingacon sentään rullaavat eteenpäin muiden voimin, vaikken itse ole jaksanut aikoihin olla sillä saralla kovinkaan aktiivinen. En oikein tiedä, mikä siihen motivoisi.

Pahempaa on ehkä yksityiselämä, jota kyllä edelleen harrastan parina kolmena päivänä viikossa myös IRL, mutta jotenkin kerta toisensa jälkeen hetki tässä todellisuudessa aiheuttaa tämänkaltaisen tunnereaktion:

28001203_10209816022831306_2048743121_n.

Mikä sitten on tämä outo peli, johon olen niin helkutan koukussa? No, kaikki alkoi siitä, kun länttäsimme porukan keksimiämme fantasiakansojen hahmoja huonosti organisoituun vankilaan erittäin leväperäisesti hallitussa kuvitteellisessa kuningaskunnassa. Pelin maailma on, no sanotaanko, että aika härskinlainen ja omaan kieroutuneeseen huumorintajuuni sopiva. Hahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja menneet aika isoja harppauksia eteenpäin, perustaneet perheitä ja kaikennäköistä. No, sellaista perusroolipelimeininkiä varmaan.

cosplay_Riha.jpgJoku saattoi ehkä mahdollisesti bongata minut Tampere Kupliissa (2018) cossaamassa Xapara-pelihahmoani Riha Glushia. Hän on lajiltaan luudemoni ja käynyt läpi sanotaanko, että aika mielenkiintoisen hahmokehityskaaren, joka jatkuu edelleen. Hahmo tuo etäisesti mieleen Nelituuli-soturikissaropen hahmoni Tylsämielen siinä mielessä, että myös Riha on aika yksinkertainen ja toisaalta väkivaltaisia taipumuksia omaava persoona. XD

Minulla on myös aika liuta muita enemmän ja vähemmän eeppisiä hahmoja, kuten Kuzhkail-vankilan mulkku vanginvartija Shuram Karma, aika kyseenalaiset elämänarvot omaava velhohahmo Dominik Galabaizz ja monta muuta hilpeää heppusta ja naikkosta.

Eläinpuolelta pitää mainita Rihan lemmikkieläin, pimeänkoira Rogan (nimi tarkoittaa yhdellä Xaparan kielellä lohikäärmettä), joka on elävien maailmassa valtava musta pennunlöllykkä, joka oppi juuri kävelemään. Laji kulkee kahdessa maailmassa yhtä aikaa ja kuolleiden maailmassa (jonka luudemonit voivat nähdä halutessaan) ne ovat ponin kokoisia tuliturkkisia koiria, joilla on puolipystyt korvat ja kärjestä kikkura pötkylähäntä. Myönnän, että näihin eläimiin tuli vähän vaikutteita juurikin Dingosta.

Pimeänkoirat ovat ikään kuin feenikslintuja siinä mielessä, että niiden elävien maailmassa olevan ruumiin vanhetessa tai vahingoittuessa ne roihahtavat liekkeihin ja syntyvät tuhkasta uudelleen pikkupentuina. Rogankin on oikeasti tuhansia vuosia vanha.

Koshia_Ruby.jpgHahmoni Koshia Mazzaduskes ja hänen naisystävänsä, Renan hahmo Ruby Spring.

Näkee kyllä, etten ole oikein tottunut ihmisentyylisiä hahmoja piirtämään, mutta tässähän tätäkin tulee treenailtua samalla. Kun kerrankin intoa on. Yleensä ihmismäisiä hahmoja sisältävät tarinat ovat minulle tosi evvk, mutta Xapara on muodostanut siihen aika iloisen poikkeuksen. :D

Tällä hetkellä pelissä on isompana sivujuonena sota naapurivaltion kanssa, sekä muutamien eri salajärjestöjen touhut, kuten jäsenten värvääminen ja vallankaappaussuunnitelmat, sekä kansojen väliset ristiriidat. Peli on aika huumoripainotteinen ja sellaista kevyttä herppiderppi-ajanvietettä ilman paineita, minkä vuoksi siitä itse ainakin nautin suunnattomasti. Se on pitänyt aika kivasti pahimman masennuksen poissa ja esim. alkoholin juominen on vähentynyt aika minimiin.

Juu, ajattelin kirjoittaa, että mihinkä olen kadonnut. Ihan hengissä tässä ollaan ja sanotaan näin, että tästä pelistä hölöttäisin mielelläni vaikka maailman tappiin. Tekisi melkein mieli perustaa sille oma blogi, mutta noin yleensä ottaen olen saanut ainakin lähipiiristä sen vaikutelman, ettei pelin maailma ole oikein kiinnostava muiden kuin meidän neljän siinä pelaavan mielestä.

sunnuntai, 12. marraskuu 2017

Gingacon 2017 jälkiraportti

Historian toisesta Gingaconista on nyt vierähtänyt pari viikkoa. Con sujui omalta osaltani pääasiassa mukavissa merkeissä. Toimin ohjelmavastaavana, markkinointivastaavana ja lisäksi pidin yhden luennon ja kaverini Kurokin kanssa yhteistä taidekujapöytää. Cosplayasin vanhaa fursoonaani Rotwolfinia, sekä Ginga-fanihahmoani Suiginia.

Artikkelin kuvista kiitokset Kalewala Photolle!

_DSC9554.jpg

Aamuvalmisteluiden jälkeen alkoi itse coni. Oma luentoni käsitteli Hopeanuoli-roolipelejä ja siellä oli ihan mukavasti kuuntelijoita, vaikkei sali aivan täynnä ollutkaan. Huolimatta siitä, että conissa oli yli 400 osallistujaa henkilökunta mukaanlukien, ohjelmissa oli verraten vähän osallistujia. Porukka tuntui mieluummin hengaavan käytävissä kuin käyvän luennoilla, joita oli mielestäni runsaasti ja monipuolisesti pieneen yhden päivän coniin.

Roolipeliaiheesta riitti paljon jutunjuurta. Luentoni diashowta voi käydä ihmettelemässä täältä.

Gingacon2.jpg

Kurokin tekemiä helminauhoja taidekujapöydässämme.

Gingacon7.jpg

Minä ja taidekujalla myymiäni pinssejä.

Olin yllättynyt, miten paljon kerkesin olemaan taidekujallakin. Viime vuonna toimiessani pääjärjestäjänä ehdin hädin tuskin pyörähtää taidekujalla. Ohjelmavastaavana homma oli jotenkin paljon rennompaa.

Osallistuin Suigin-hahmonani myös cosplaydeittiin, mikä oli aika hauskaa. Suigin ei löytänyt mieleistään lempeää urosta, joten hän päätyi valitsemaan muaan nartun kumppanikseen. Suiginia oli aika hauska näytellä. Cosplaydeitti kuvattiin, joten se tulee toivoakseni nettiin jossain vaiheessa. Alla muutamia kuvia.

Gingacon5.jpg

Suigin miettii, ottaako metukkaa, sievän neidin vai pappa-Kurotoran. :D

Gingacon4.jpg

Akatoran haamu ja nuorempi Kurotora juonsivat cosplaydeittiä.

Gingacon8.jpg

Suigin morsmaikkunsa kanssa ja pettynyt Kurotora-pappa. :D

Gingacon3.jpg

Deitin ensimmäinen kierros.

Cosplaydeitin lisäksi kävin katsomassa myös cosplaykilpailun. Olisin halunnut nähdä monta muutakin ohjelmaa, mutten ehättänyt niihin sitten lopulta järjestäjävelvollisuuksieni takia.

Illasta sattui ikävä onnettomuuskin, kun yksi oheistuotenäyttelyn lasivitriinien ovista pääsi kaatumaan sitä kasaamassa olleen conitean jäsenen niskaan. Näin tilanteen ja menin auttamaan, myös Punaisen Ristin ensiapuhenkilö ehti nopeasti avuksi. Kävin pyytämässä Monitoimitalon henkilökunnalta pölynimurin ja autoin imuroimalla lasinsälöjä ensin alle jääneen henkilön vaatteista ja sittemmin osallistuin aulan siivoamiseen.

Päättäjäisissä olin mukana lavalla laulamassa Weed-musikaalin Matkalaulua, mikä oli ihan kiva päätös conille.

Ensi vuonna toivon, että Gingaconia saadaan vähän selkeämmin markkinoitua muunakin kuin turri/Hopeanuoli-tapahtumana ja että porukka hoksaisi paremmin, että kyseessä on myös animetapahtuma. Esimerkiksi useampi animeaiheinen luento ja ohjelma olisi paikallaan, jos niiden pitämisestä kiinnostuneita luennoitsijoita vain löytyy. On myös mahdollista, että Gingacon on ensi vuonna muualla kuin Tampereen Monitoimitalossa. Toivon, että tuleva conipaikka tarjoaa selkeämmät tilat ja vähemmän porrasjumppaa kadottamatta kuitenkaan pikkuconin viihtyisää tunnelmaa.

 

Kiitokset kaikille Gingaconissa olleille ja sen järjestämiseen osallistuneille! :)

tiistai, 19. syyskuu 2017

Haita ja huskyja!

Mitä kaksi 20-29v naista tekee, kun päätyy sunnuntaina miestensä kanssa Ikeaan? Ostaa jättipehmoleluja tietenkin!

pehmot_ikea.jpg

17,99 € on tänä päivänä melko edullinen hinta isosta pehmolelusta, kun pajon pienemmistä ja huonolaatuisista saisi usein pulittaa kymmeniä euroja. Kaverini matkaan tarttui jääkarhu ja yhteisomistukseen työhuoneellemme ostimme ylisöpön jättihuskyn. Omaksi henk.koht. unikaverikseni löysin tämän ihanan hain:

pehmo1.jpg

Valkohai on yksi lempieläimistäni ja harvemmin tulee nähtyä mitään söpöjä/positiivisia juttuja haista. Tämä oli kuitenkin todella suloinen ja pehmoinen! En yleensä harrasta pehmoja unileluina (paitsi tietty lapsena), mutta olen jo pitkän aikaa kaivannut itselleni toista tyynyä ja.. Meneehän tämä tällaisena Ikeasta hankittuna desing-tyynynä, right? :D

pehmo2.jpg

Hai kainalossa on ollut tosi mukavaa nukkua. Ikean pehmojen materiaalit ovat turvallisia ja sopisivat mainostekstien mukaan jopa vastasyntyneille.

pehmo6.jpg

Toinen hiljattain hankkimani pehmo on tämä hassu pyöreä husky, joita myytiin Helsinki-Vantaan lentokentällä tax free -puolella. Alkujaan bongasin tämän pehmon odottaessamme Rooman lentojamme, mutta menomatkalla ei laukkuun viitsinyt ottaa ylimääräistä tavaraa. Palatessamme jouduin kuitenkin matkalaukkua noutamaan mennessäni tuon myymälän läheisyyteen, joten pakkohan se oli hakea!

pehmo2.jpg

Pyöreä husky huvitti meitä erityisesti, kun olemme tässä (ihan vain sanojen rimmaavuuden vuoksi) kutsuneet jonkin aikaa leikkisästi Rokka-koiraamme "läskihaskiksi" (koira on kyllä ihan normaaleissa mitoissa, joskin omaa puuhkean turkin), niin tässä löytyi sitten ihan aito Läskihaski-pehmo. Se on jotenkin äärimmäisen söpö ja sitä katsellessa tulee joka kerta hyvälle tuulelle. :D

pehmo3.jpg

pehmo5.jpg

Aikaisemmin ostin muistaakseni Lontoon Sealifesta tuollaisen pienemmän haipehmolelun. Näiden lisäksi pieneen hai-kokoelmaani kuuluu valkohaipyyhe ja kaikki neljä Tappajahai-elokuvaa DVD:llä. Isolle haipehmolle en ole vielä keksinyt nimeä, joskin kutsun sitä Pikku Vauvahaiksi. :'D

pehmo7.jpg

pehmo4.jpg

Nämä kaksi uusinta pehmohankintaani yhdessä tuon vanhemman pienen haipehmon ja Tinan kanssa hankkimamme Hepulihuskyksi nimetyn ison huskypehmon kanssa muodostavat aika söpön sekalajisen perheen:

pehmo8.jpg

Mielestäni pehmot ovat kiva ja iloa tuottava asia elämässä ja ihan toimiva osa kodin sisustusta.

Ja jos nyt joku kauheasti järkyttyi tästä aikuisten pehmolelukeräilystä, niin suosittelen lukemaan Hammasnurkan aiemman artikkelin Keräily... Lapsellista? Otan siinä vähän kantaa asiaan.